Google+ Followers

maanantai 16. toukokuuta 2016

Ollako nainen - vai eikö olla?

Akseli Galen-Kallelan äiti lapsi rinnoillaan. Juhla-Kalevala 1980.

Kohoan vedenalisista kohti pintaa, valoa.
Pelkään hengittää.
Olen saanut pyrstön ja kidukset, mutta minun on noustava.
Rikon veden kalvon, haukon ilmaa,
palaan vielä hetkeksi veden alle turvaan,

ja nousen taas hitaasti, hitaasti maalle.
Matkalla saan siivet ja kohoan ilmaan, mutta Luoja muuttaakin
mielensä ja päättää, että olkoon sittenkin ihminen.

Olkoon hän nainen, jonka sisällä on nainen,
äiti, mummo, isomummo, isomummon äiti ja isomummon isoäiti,
isomummon isoäidin äiti.
Ja hänenkin äitinsä äiti.

Ihmisen sisällä mummot kutovat sukkia, säilövät kurkkuja, hautaavat
kuoleita lapsiaan, silittävät lastenlastensa tukkaa, tukistavat.

Tekevät ristinmerkkejään, voitelevat mustelmiaan. Pitävät taskussaan
leivänkannikkaa, kaiken varalta.


- MARJA LEENA TOUKONEN - 

Näkymä Koitereelle Ilomantsissa.

Äitienpäivä meni jo tänä keväänä. Tämä on siis myöhässä, mutta kirjoitukseni johtuu runosta.

Pyrstö ja kidukset ovat muuttaneet muotoaan noista ajoista, joista Toukonen kertoo runossaan. Pyrstön tilalla naisella on alapää, joka on tärkeä asia monessa mielessä meille naisille. Sitä kautta vauvat laitetaan alulle, ja sieltä sitten vauvat putkahtavat maailmaan. Ja myös jätteet tulevat sitä kautta ihmisen sisältä pois.

Jos Luoja olisi suonut meille siivet, voisimme olla enkeleitä toisillemme. Vaan näyttää siltä, että sillä punapäisellä pedolla on ollut enemmänkin osuutta ihmisen kohtaloon, kuin mitä itsellemme myönnämme. 

Nainen on usein arvoitus itselleenkin, miehelle tietysti sitä enemmän. Kun olin nuori tyttö, tätini joka oli syntynyt vuonna 1880, sanoi: "Sinua ei huoli yksikään TAVALLINEN mies." Se ei minua huolettanut, ja hyvinkin moni "tavallinen mies" olisi kuitenkin huolinut. Vaikka en minä niitä niin suuresti arvosta. Jotain epätavallista pitää ihmisessä olla ja löytyä. Tavallisuus tappaa, se on minun käsitykseni.

Tavallisuutta löytyy joka paikasta, tavattomuutta sen sijaan joutuu hakemaan! Toki hyviä tapoja arvostan, ne kuuluvat ns. sivistykseen. Mutta ihminen, jossa ei ole särmää, on sangen pitkästyttävä ja ikävä ihminen. Elämä kasvattaa nimenomaan luonnetta - tai sitten ei. Vaihtoehtoja siis on...

Äitimyytistä aioin kirjoittaa, mutta ehkä se on parempi heittää romukoppaan. Nykynaisella on paljon valinnan varaa. Ei ole pakko synnyttää lapsia tusinakaupalla, jos ei halua ja katsoo että vähempikin riittää. Suurperheissä tietysti syntyy ja ehkä on jopa pakko olla joku myytti, miksi naisella ja hänen miehellään on lapsia tuvan täysi. 

Minusta parasta on kohtuus kaikessa, myös lasten hankinnassa. Ennen avioliittoa vitsailin, että haluan kahdeksan lasta, mutta kun sain ensimmäiset kaksi, huomasin, ettei kärsivällisyys eikä työaikani riitä siihen. Oli hoidettava myös karja, talo ja koti sekä talossa kävijät. Joillekin (vieraalle) piti keittää kahvia kolme kertaa päivässä. Omat fiilikseni kirjoitin tähän runoon Akan elämää.

Runonlaulajan pirtti Ilomantsissa.

Koitere on järvi Ilomantsissa, jonka rannalla on mm. runonlaulaja Mateli Kuivalatar asunut ja elänyt. Parppeinvaaralla kirkonkylällä on Matelin aitta, jota Runonlaulajan pirtillä vierailijat voivat käydä katsomassa. Aitta oli tärkeä entisaikana varsinkin naisen elämässä. Kesällä siellä nukuttiin, ja tytöt keräsivät myynejään eli kapioitaan sinne aitan orsille. Niin, ja oli sitten vierailijoita, joilla oli "pahat" mielessä: siitä syntyi uusia ihmisiä. Sitten pappi raapusti kirjaansa: "Äpärä lapsi". Sekin asia on muuttunut, nykyiset papit eivät raapusta!

Nykyisin on aittaelämä jäänyt kesäasukkaiden huviksi. Matelin aitan kuvaa en löytänyt omistani, mutta tämän kuvan löysin Parppeinvaara Ilomantsi sivustolta.





Suosittelen että kävisitte kesäisillä matkoillanne Ilomantsissa. Siellä on vanhaa kulttuurihenkeä, joka viehättää suomalaisia ja myös ulkomaalaisia turisteja.

Näin on uusi viikko lähtenyt käyntiin kauniissa merkeissä. Lämpötila on tuulesta johtuen viileähkö, vain 19,4 +astetta Celsiusta. Vaan kyllä se siitä...

Toivotan lukijoilleni kaunista ja lämmintä alkukesän viikkoa!
                                  Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Peikollakin on joskus ollut äiti, eikä se ole ollenkaan myytti vaan ihan kiva tosi juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on hienoa, en äitimyytillä sitä tarkoita, ettei kenelläkään voisi olla äitiä. Peikoilla täytyy olla äiti, ehdottomasti..;) Äiti on yleensä hyödyllinen ja hellän pehmeä syli, jonne voi aina palata.♥♥

      Poista
  2. Olipas mukava lukea tätä postaustasi. Antoi ajattelemisen aihetta. Ihania kuvia Ilomantsista. Runonlaulajan pirtti on niin kaunis. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästin itseni irti, ja annoin tulla; kiva että pidit Anneli A.♥♥

      Poista
  3. Hienosti kirjoitit!
    Mielenkiinnolla piti lukea oikein kahteen kertaankin vielä.
    Äidit ovat äitejä, mummot mummoja, mutta silti kaikki erilaisia, omanlaisiaan!
    Hyvää loppuviikkoa sulle!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka!
      Jotenkin päästin 'sen' itsessäni irti, totta ja leikkiä sekaisin..;)
      Kuin myös sinulle ja co!♥♥♥

      Poista
  4. Kiitos taas hyvästä postauksesta. meillä on vielä äitienpäivä edessä.
    Olen kerran käynyt Ilomantsissa.

    Mukavaa viikkoa sinulle Aili ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sylvi..:)
      Sittenhän on jotain mitä jännittää...
      Hienoa että olet käynyt!
      Kiitos; kuin myös sinulle ja co ♥ ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥