Google+ Followers

maanantai 23. toukokuuta 2016

♥ Valkeat yöt ♥

Kotalahti Tikkalan Särkijärvellä v. 2010. Mökki rantakivillä.

SAAPUVAT AJAT ÖIDEN VALKEIDEN


Saapuvat ajat öiden valkeiden.
Ei unta taivas saa, ei maa, ei meri,
ei ihmislasten kuohuvainen veri:
syttyvät liekkiin rinnat kaivaten.

Valkeat yöt kuin vitja hopeinen:
sylissä tässä sikkisessä öiden,
vesissä helke muinaislaulujen.

Leikkivät kultahiuksissasi tuulet
ja silmissäsi hehkuu sysihiiltä,
täyttävät maailman unet valkeat.

Minulla punaa punaisemmat huulet -
ei ketään, joka suutelisi niiltä
suudelmat valmiit, lukemattomat.


- MARIE UNDER -
(suom. P. Mustapää ja Aale Tynni)

Näkymä Kemiestä S-marketista siniselle tielle v. 2010.


Pohjolan yö on pian valoisimmillaan. Meille valoisa yö on tuttu asia ja tervetullut pitkän pimeän talven jälkeen. Valoisuus ikäänkuin kantaa ja ravitsee meitä, antaa uutta voimaa ja puhtia.

Näyttää siltä, että pikkulinnutkin kaipaavat Suomen valoisia öitä, kun ne tulevat pesimään tuhansien kilometrien päästä. Mitä olisi kevätkesä ilman linnunlaulua? Tuskin paljon mitään. Niin pienestä on ihmisen onni kiinni.

Keväällä luonnon kasvit alkavat kukoistaa uudestaan. Valo, ilma ja sula maa yhdessä auringon kanssa saa kauniin luontomme kukkimaan ja kukoistamaan. Runoilija kirjoittaa värssyjään hiki hatussa tai hatutta. Kesän suhteen meillä on lähes aina ylisuuret odotukset. Kerkiänkö sitä ja kerkiänkö tätä? Miksi kaikki pitää aikatauluttaa, eikö elämään voi jättää yhtään väljyyttä?

Aikatauluillaan ihminen kuvittelee hallitsevansa elämäänsä tai jopa toisten elämää. Sinällään suunnitelmat ovat hyviä ja tarpeellisia. Mutta miksi pitää elämän olla niin ahdasta, että siihen ei mahdu mukaan yllätyksiä? Niitähän kuitenkin aina on.

Itse me oman vankilamme rakennamme. Elämä ei saa olla vankila, ainakaan muille kuin oikeille vangeille. Meille eläkeläisille elämällä voi olla paljon mielenkiintoista annettavaa, jos vain suostumme ne lahjat vastaanottamaan.

Vaikka ystävät yksi kerrallaan lähtee pois tuonilmaisiin, jää vielä silti ihmisiä, joille olemme merkityksellisiä. Ja varsinkin oma jälkikasvumme on meille erinomaisen tärkeä ihmisryhmä, jonka varttumista seuraamme sydän lämpimänä ja mieli avoimena.
Nesteen asema Kemiessä Sinisen tien varrella keväällä 2010.

Lapsenlapsi menee pian rippileirille. Nykyään suoritetaan rippikoulukin muutamassa päivässä tai illassa, mutta meidän ikäluokkamme kävi rippikoulua kokonaista neljä viikkoa. Lisäksi ulkolukuläksyjä oli paljon katekismuksesta, raamatun historiasta ja virsikirjasta. Kinkereillä kaikki annetut läksyt piti osata 'vettä valaen'. Merkintä tehtiin tietysti rippikirjaan. 

Näin ne tavat ja koulutukset muuttuvat pikkuhiljaa ajan mukana. Rippilahjana oli tytöille rannekello, nykyään on toivomus takkavihallinen riihikuivia seteleitä. 

Uusi, ihana kesäviikko alussa!
Toivotan teille lämmintä ja kaunista toukokuun loppua!
              Terkuin Aili-mummo

10 kommenttia:

  1. Lopullisesti ovat ohi ne ajat, kun Kärjen ja Helismaan yhteistyöllä syntyi tämä laulu:

    ”Me tulemme taas kun on valtoimet veet,
    kun on voitettu hanki ja jää.
    Kun on lämpöiset tuulet maan valloittaneet,
    kun on Suomessa taas kevään sää”.

    Silti noitakin laulelmia on mukava kuulla aina välillä. Olen kaiketi hiukan vanhahtava. :)

    Olen taas ottanut yhden avustustyön lisää, ja joskus jopa huomaa päivän kuluneen niin, että itse ei muista valittaa mistään, kun näkee toisen, joka ei pysty omin avuin liikkumaan.

    Kaikki on niin suhteellista.

    Kauniisti kirjoitat Aili kaikesta. Mukavaa matkaa kesäkuuhun. Terkuin Eila Kiskosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reippaita ja iloisia lauluja vanhoilta ajoilta, kukapa ei niitä muistaisi kaihoten. Tulee hyvä olo kun niitä kuulee, olimme silloin nuoria, kun tuo(llaiset) laulu(t) oli(vat) muotia.

      Niin todella on, on vielä paljonkin huono-osaisempia kuin me. Heitä muistakaamme!

      Kiitos Eila Ilona, samoin sinulle sinne Kiskoon!♥♥♥

      Poista
  2. Ihana runo, niin valoisa kuin kesäiset yötkin..Vieläköhän nykylapset jaksaisi käydä tuon vanhanajan rippikoulun, se vaan oli monillekkin raska koulu kun matkatkin oli pitkiä

    Ihanaa kevään jatkoa, tämän voimalla taas sykyn pimeät kestetään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Irma, näistä lauluista ja runoista jää ihania muistoja pimeiksi päiviksi ja öiksi. Veikkaan etteivät nykylapset jaksa opiskella neljää viikkoa hengellistä kirjallisuutta. Minulla oli niin pitkä koulumatka, että kirkolla piti asua se aika. Kotona kävin vain viikonloppuna...

      Kiitos Irma, samoin sinulle ja Himmulle♥♥♥

      Poista
  3. Kaunis runo <3 mukavaa kesän odotusta sinulle :)

    VastaaPoista
  4. Aurinkoista ja lämmintä on piisannut meilläpäin. Hyvää viikonloppua sinulle Aili <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Mai; samaa meillä..;)
      Kiitos, samoin sinulle ja co!♥♥

      Poista
  5. Valoisat kesäyöt ovat tulossa, osin tulleet jo. ei minuakaan valoisuus haittaa, ei edes verhoja ikkunoissani.
    Ei kesäksi kannata tehdä suurisuuntaisia suunnitelmia, tyylillä carpe diem- vaan. Koetan opetella koko ajan, että aamulla keksin, mitä tänään. Jos ei, sitten näin.
    Hyvää kevättä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoisat kesäyöt ovat ihania!
      Ei minustakaan, varsinkaan nyt. Päivä kerrassaan ja tartu hetkeen tyyli on parasta, voinnin mukaan!

      Kiitos aimarii; onnelista kevättä sinulle!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥