Google+ Followers

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

♥ Paljon onnea vaan...♥

Pastori Antti Happonen onnitteli evl-seurakunnan puolesta päivänsankaria.

Paljon onnea vaan,
paljon onnea vaan, 
paljon onnea Mauri, 
paljon onnea vaan!

Näin lauloivat raikkaat lasten äänet, kun ukki-Mauria juhlittiin Kotipirtillä viime lauantaina. Oikeastaan kaksoset lauloivat. Myös me muut yritimme perässä, uudella aloituksella.
 Mauri ja minä.

Siinä hän istuu rinnallani, "unelmieni mies"! Ollut mukana tyynessä ja myrskyssä jo 54 vuotta. Jos luitte edellisen postaukseni, joka koski juuri tätä miestä ja yhteistä eloamme, tiedätte mistä puhun. Runomuoto on kertova kronikka pelkistetysti. Luin sen myös läsnäolleille juhlaväelle. 

Edelliset juhlat meillä vietettiin vuonna 1986, eli 30 vuotta sitten. Paljon on tapahtunut niiden juhlien jälkeen ja kokemukset ovat olleet raskaita. Poikamme kuolema, siitä toipuminen monien vuosien jälkeen, ja vihdoin huippukarjamme lopettaminen vuonna 1998. Läheltä piti ettei minullekin tullut lähtö pitkälle matkalle, jolta ei paluuta ole. Kolme vuotta hoidin lehmiä ja kävin lypsyllä unissani. Tein sellaista, jota en olisi saanut tehdä, lähetin (muka) maitoa meijeriin! Meillä oli sitoumus, että ammatinharjoittaminen on lopetettava. Se oli oikea painajainen!

Kotiväen onnitteluruusut.


Painajaisetkin joskus päättyvät, myös tämä uni, joka ahdisti minua. Vaikka karjanhoitajan ammatti on raskas, oli se myös rakas. Minulla on ollut tapana paneutua työhöni kokonaan. Hyvät harrastukset ovat pitäneet minut pinnalla, ja antaneet voimia koettelemuksen hetkiin. Jotkut varmasti tietävät, mitä on lopettaa ammatti yli 40 kovan vuoden jälkeen, kun on saanut navettaansa niin hyviä lehmiä, että eräs niistä oli oli kotimaan holstainilaisten joukossa maan 10 parhaan listalla. Lehmä oli itse jalostettu risteytyksellä. Tämän lehmän tytär ostettiin Etelä-Karjalaan taloon, jossa se tuotti maitoa lähes 140 000 litraa. Pieni osa tuosta määrästä tuotettiin jo meillä, sillä lehmä oli myytäessä kolme kertaa poikinut. Ostajat saivat lehmältä puolitusinaa lehmävasikkaa ja yhden sonnin, joten karjaonni seurasi lehmän mukana uuteen kotiin. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä enkä tunne.

Juhlapöytä, juhannusruusuilla koristettuna.

Tänään on kylmien päivien perästä tullut ihana kesäinen auringonpaiste. Kesä on mitä parhain ja kuumin. Miehellä on ollut joitakin päiviä huono olo, se alkoi vatsakivusta. Ei varmaankaan tämän juhlapöydän antimista, koska itse en ainakaan ole tuntenut oloani sairaaksi. Toivottavasti hänen olonsa kohentuu.

Eilen iltapäivällä veimme kälyn tuomat kukat haudoille. Käly on ollut jo kahtena kesänä apunamme laittamassa hautausmaata kesäkuntoon. En muistanut enkä ehtinyt katsastaa viime syksyn perästä haudattujen hautoja, kanta-asukkaita on melkoisesti muuttanut "tuonilmaisiin" sinä aikana. 

Parhainta kaikista oli tavata ystäviä ja ihania lapsenlapsia, joita näkee nykyään liian harvoin. 

♥ Kiitos kaikille pitoihin osallistuneille ja onnittelijoille! ♥

Oikein hyvää kuluvaa kesäviikkoa kaikille lukijoilleni!
                    Terveisin Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että jhlanne olivat onnistuneet♥

    Muistan miten vaikea mammalla oli luopua karjasta: Hän itki päiväkausia ja navettaan meno oli vaikeaa, mutta pitihän sinne, kun kanat vielä...ja possu. Kanat luomukanoja eli saivat olla suvet ulkona. Äitini ei vuosikymmeniin suostunut syömään kaupan munia, vaikka isä oli kauppias ja tunsi tilat mistä osti. Vain mammam munat kelpasivat. Niitä sitten meille rahdattiin eräitäkin määriä. Oli niissä ihan erilianen keltuainen kuin muissa...saivat vesiheinää etc.

    Edustava kuva teistä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!

      Tuotantoeläimiin voi kiintyä yhtä kovasti kuin lemmikkeihin. Kun on vuosia ja jopa vuosikymmeniä hoitanut niitä, ei se ole ihme.

      Varmasti munoien maku on ihan erilainen luomumunissa kuin tehdasmaisesti tuotetuissa. Totta on, että entisaikaan kesällä kanoille syötettiin vesiheiniä, ja kanat pitivät niistä.

      Kiitos kohteliaisuudesta; hyvää viikonjatkoa ja -loppua sinulle Leena♥♥

      Poista
  2. Onnea miehellesi 80 vuoden taipaleesta ja Onnea yhteisitä vuosistanne jotka olette saaneet kokea. Ilon ja surun päivät, ne yhteen sitoo teidät.
    Toivon teille paljon lisää yhteisiä vuosia. ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos toivotuksistasi Irma!
      Elämä ja suru on vahva liima, jolla meidät sidotaan yhteen!
      Kiitos, toivottavasti saamme ne nähdä, yksin ei jaksa elää! Aurinkoista ja onnellista viikonloppua sinulle ja Himmulle♥♥♥

      Poista
  3. Niinhän se on, että mitä elämä tuo on ilo ja suru, joskus pieni onnenmuru, mutta onnellsilta näytätte <3
    Pitkä yhteinen elämä takana ja toivon onnea myös tuleville vuosille. Perhejuhlat ovat ihania ja itsekin olen saanut olla läheisten mukana perhejuhlissa tänä vuonna.
    Aina ne läheiset kuolleet ovat mukana ajatuksissa ja hyvä niin. Ja sama juttu, jos läheiset ovat kaukana, eikä heitä tapaa kuin harvoin. Läheiset siteet pitävät kiinni ja pysyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on mitä sanot, kiitos Mai:)
      Perhe on ihmisen suurin voimavara, jos se on kunnossa. Hienoa että sinäkin olet nauttinut omasta suku- ja perheyhteydestäsi. Usein muistamme myös edesmenneitä ihmisiä juhlissa tai myös omassa arjessamme. Hienoa että pysyvät, aina silti ei sukuyhteyskään toimi.

      Kaunista ja lämmintä viikonloppua sinulle, Mai♥♥♥

      Poista
  4. Minä lähetän miehellesi syntymäpäiväonnittelut myöhästyneenä, mutta toivon, että välität hänelle nämä onnittelut.

    VastaaPoista
  5. Kiitos aimarii, kyllä välitän:)

    ♥♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥