Google+ Followers

tiistai 16. elokuuta 2016

Karhumaista elämää

Sulo Karjalainen ja kaksi karhunpoikaa...


Tästä se lähti käyntiin yhteistyö ja elämä karhujen kanssa. Kuusamolainen Sulo Karjalainen löysi metsästä kaksi karhunpentua, joiden emo oli kuollut. Sulo 'adoptoi' löytämänsä karhunpennut, ja syötti niille maitojauheesta valmistettua äidinmaidonvastiketta tuttipullosta. Karhut asuivat yhdessä Sulon kansssa, ja leimautuivat 'ottoäitiinsä' loppuiäkseen. Nämä karhut jotka Sulolla on, eivät ole ihan ensimmäisiä, vaan niiden jälkeläisiä. 
Herkkupöytä Sulon lemmikeille, filmausryhmä tuli Amerikasta asti.

Sulon nykyiset lemmikit ovat pääasiassa tyttöjä. Poikia lienevät Juuso ja Vyöti,
Tessu, Nätti, Niisku ja Reetta ovat vastakkaisen sukupuolen edustajia. He ovat Sulon 'kaikkein kauneimmat ja kalleimmat ystävät', kuten Sulo itse sanoo videolla Tarinoita karhunkolossa. Se on tehty v. 2011, jossa näkyy, miten karhut syövät heille valmistetun herkkuaterian. Näissä kahdessa kuvassa karhut ovat maistelemassa sitä. Ja hyvin upposi lohen päiden kanssa hunaja, kerma ja tuoreet mansikat. Aterian tekoa ja syöntiä tultiin ihan Amerikasta asti kuvaamaan, ne kun ovat niin kovasti muodissa. 
Sinne uppoaa kauniit annokset: lohenpäät, hunaja, kermat ja mansikat.

Kuvasin tämänpostauksen kuvan Ylen 1 ohjelmasta, joka tuli ulos viime talven aikana. Ohjelma on siis videolla, kuvat otin pysäytyskuvina. Mutta tämän ohjelman löytää myös Ylen Areenasta  tästä linkistä. Lisätietoa voit saada myös tästä Kuusamon Suurpetokeskuksen linkistä. Vielä ehtinee käydä katsomassa, jos kiinnostaa, tänä syksynä. Toivottavasti Sulon polvet ja terveys ovat kunnossa... 
Tästä lihakalamassasta elämä alkaa joka aamu, ruokaa lemmikeille.

Täällä kylällämme asuu suurpetotutkija Erik Nyholm, josta Sulo puhuu videolla. Hän osti vaimonsa Helenan kanssa Onkamolta talon, missä asuu. Ainakin muutama vuosi sitten Erik Nyholm oli kysytty henkilö, kun lehdistö tai joku muu taho halusi tietää seutumme petoasioista. Eniten täällä ovat puhuttaneet sudet, joiden runsastumiseen ihmiset eivät ole erityisen hyvin tottuneet. Karhuja ei täällä ole ollut ongelmaksi asti vuosiin, ne osaavat piiloutua hyvin ihmisiltä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aikani on mennyt säilöntähommissa aika tarkkaan. Mutta silloin on säilöttävä, kun on jotakin säilöttävää. Sadetta on saatu enemmän kuin tarpeeksi, nyt voisi jo hiljentää sillä rintamalla. Muutoin ei maajussit saa viljojaan pois millään ilveellä.

Kaunista ja sateetonta elokuun jatkoa sinulle toivottelen!
                             Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Ihmisten pariin tunkevat pedot pittää posautella hengiltä. Samoin olisi poistettava houkuttimet, joilla petoja haalitaan asutuksen lähelle kesät kaiket kaatolupien toivossa. Kaksnuamasta on koko touhu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen näkee asian omalla tavallaan. Sulolle nämä karhut ovat ilman muuta lemmikkejä. Ja ne ovat tarhassa, eivät vaaranna muita ihmisiä. Minäkin kammoan koirasusia, jotka mieluusti muuttavat ihmisten luo asumaan. Miksi muitakaan villieläimiä on lupa tarhata, miksi kaikki pitää tappaa?? Pihapiireihin ei tietenkään pidä houkutella suurpetoja.

      Poista
    2. Kirjoitin vähän huolimattomasti. En tietenkään tarkoittanut Sulon karhuja, jotka ovat harvinaisia erikoistapauksia. Poistaa pitäisi suurpedot, jotka sairauksien ja muitten syitten takia etsivät ruokaansa asutuksen läheltä.

      Osa metsästäjistä on rehtiä porukkaa, osa taas pilaa kaikkien maineen haaskoillaan ja salametsästyksellä.

      Poista
    3. Kiitos Erkki tarkennuksesta!
      Oikeassa olet, suurpedot eivät kuulu pihapiiriin ruokittaviksi. Salametsästys on pahinta lajia rikoksista, sellaiset henkilöt pitää ilmiantaa ilman ehtoja.

      Poista
  2. Kiva postaus, voi vaan tulla hyvälle tuulelle. - Säilömishommat ovat ajankohtaisia myös täällä. Sienessä olemme käyneet useamman kerran viikossa. -Mukavia elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A!
      Kanttarelleja on pilvin pimein, haaparouskuja vielä vähän. Jospa kasvaisivat nekin..;)

      Poista
  3. Ei koskaan osattu pelätä susia siellä susirajalla,kun pimeässä kouluun mentiin oravaarasta asti tai uudesta-värtsilästä, jossa metsissä oltiin äidin mukana marjassa,taidetaan enempi pelätä punkkeja tänä aikana.
    Rikas kokemus tuo kun oikeat karhu nallet on lemmikkinä.korkeasaaressa oli aikoinaan karhut Matti ja Teppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1960-luvun alussa pelättiin susia, jotka tappoivat karjaa Tohmiksella. Nykyisin punkit saavat ihmiset hysterian valtaan. Varmaan Etelä-Suomessa on paljon vaarallisia punkkeja. Täällä meillä tartuntataudin saa varsin harva. Minulla oli ihossani punkki viime kesänä, mutta onneksi selvisi siitä ilman mitään jälkiseurauksia.

      Hauskat nimet noilla Korkeasaaren karhuilla, lienevätkö olleet laulajapoikia kenties? :)

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥