Google+ Followers

perjantai 14. lokakuuta 2016

♥ Runoilijaelämää ♥

Valja ja Vova Smirnov Anna Ahmatovan seurassa.

Kolkuta nyrkilläsi oveeni:
sinulle tulen aina avaamaan.
Vaikka meidät erottaa nyt vuoristo,
paahtava helle, tuuli, aavikko,
sinua en hylkää milloinkaan.
En koskaan kuullut sinun valittavan,
et leipää pyytänyt, et palaakaan.
Toisit taas lehvän vaahterasta
tai pelkän ruohokimpun, kuin toit vasta
kun viime kevät teki tuloaan.

Tuo kourallinen Nevan vettä,
jokemme vettä, kylmää, puhdasta.
Kultaisten hiustesi alta
saisin veritahrat huuhtoa.


- ANNA AHMATOVA -
( suom. Pentti Saaritsa)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Anna Ahmatovan sivuprofiili. 



Runoilija Anna Ahmatova, oikealta nimeltään  Anna Andrejevna Gorenko (1889-1966) oli venäläinen runoilija, joka halusi sukunimekseen äidinäitinsä Ahmat-kaanista polveutuvan ruhtinassuvun tataarinimen. Näin Anna Ahmatova joutui marginaaliryhmään, jota siihen aikaan vieroksuttiin. Anna saattoi itse olla myös hyvin tietoinen tästä nimivalinnastaan.

Anna asui suurimman osan elämästään Pietarissa eli senaikaisessa Leningradissa. Anna halusi runoilijaksi 11v. jolloin hän alkoi kirjoittaa runoja. Ensimmäisen runokokoelmansa Ilta Anna julkaisi v.1912, toinen kokoelma oli Rukousnauha v.1914.

Fontankan talossa Ahmatova asui vuodesta 1926 lähtien lähes kolme vuosikymmentä. Ahmatovalla oli suhde  taidekriitikko Nikolai Puninin kanssa, jonka luokse siis Ahmatova muutti. Myös Puninin entinen vaimo, Anna Arens, asui heidän kanssaan. Punin ei koskaan eronnut tästä vaimosta. Ahmatova oli julistettu myös julkaisukieltoon, josta syystä runoilja joutui tekemään käännöstöitä. Silti koko tuon ajan, 16 vuotta jonka hän oli kiellossa, Ahmatova kirjoitti ahkerasti omia runojaan.

Vuodesta 1940-lähtien sotien ajan Ahmatova kirjoitti suuria runoelmiaan, joista ensimmäinen, Koko maailman tiellä, julkaistiin jo silloin.Seuravaana vuotena tulivat julkisuuteen Pohjoiset elegiat ja Runoelma ilman sankaria. Silloin myös Ahmatovan poika, Lev, vapautettiin vankileiriltä ja Ahmatova itse evakuoitiin piiritetystä Leningradista Taskenttiin. Siellä Ahmatova oli viihtynyt erittäin hyvin, olihan hänen sukunsa asunut maassa jo 700 vuotta.

Vuosina 1945-53 Ahmatova oli suosiossa ja esiintyi paljon julkisuudessa. Tämä ja Leningradin puoluejohtaja Zdanov ja itse herra Stalin ärsyyntyivät, ja päättivät että kirjailijaliiton pitää hylätä Anna Ahmatovan kirjailijaliiton jäsenyys ja myös elintarvikekortti. Ahmatova leimattiin aateliston ja porvariston äänitorveksi, jolla oli vahingollinen vaikutus nuorisoon. Samoja syytöksiä oli esitetty jo 1920-luvulla. Stalinin kuolema vuonna 1953 oli käännekohta parempaan elämään Ahmatovalle. Vuonna 1964 Ahmatova vihdoin sai hyvitystä, kun hänet vihdoin nimitettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton puhemiehistöön. Ahmatova on nimitetty myös Oxfordin yliopiston kunniatohtoriksi ja hänet on palkittu Italian Taormiina- palkinnolla.

Ahmatovan pääteoksena pidetään Runoelmaa ilman sankaria, jota hän oli luonut yli 20 vuotta. Meillä suomaisilla on ollut ilo saada Anneli Heliön suomennoksena ja toimituksena Ahmatovan runot nimellä Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Joensuu: Kirjokansi, 2016. ISBN 978-952-7142-00-4. Myös muita runovalikoimia on suomennettu, mm. Marja-Leena Mikkola ja Pentti Saaritsa. 

Tiedot olen ottanut Wikipediasta.


Veera Telenius: Tanssi loppuun rakkauden, 1988. YouTube.


Anna Ahmatovalla oli monta rakkautta. Ajattelin että tähän yhteyteen sopisi tämä mainio Veera Teleniuksen laulu: Tanssi loppuun rakkauden.

Toivotan teille arvoisat lukijani, oikein hyvää ja antoisaa lokakuista viikonloppua!
                           Terveisin Aili-mummo



19 kommenttia:

  1. Mietin just viikonloppurunoani ja se voi olla Ahmatovaa, mutta ei nyt tämä...onneksi ei sama:)

    Olen henkeen ja vereen ahamtovalainen: Hän valuu kuin kuuma laava minussa!

    Tuo ensimmäinen kuva muistuttaa aina Leningradin piirityksestä ja Valjan kovasta kohtalosta.

    Anna eli vaikuttavan elämän ja me saamme nauttia hänen runoistaa kiitos loistavien kääntäjiemme.

    Mukavaa viikonloppua sinulle Aili♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Leena!
      Ei ole ihme, että olet ihastunut Anna Ahmatovaan, hän on todella upea ja hieno runoilija. Jotkut meistä ovat kuumaa laavaa, minäkin joskus ennen! Totta, Valja kuoli piirityksessä, onneksi Ahmatova pääsi sieltä karkuun. Vaikuttavalla ihmisellä ei voi olla muuta kuin vaikuttava elämä; ei siis turhaan eletty! Kiitos sinulle, että olet esitellyt runsaasti Anna A:n runoutta! Sydämellistä viikonloppua ja toipumista sinulle, Leena♥♥♥

      Poista
  2. Kyllä ehti Annan elämässä sattua ja tapahtua. Mutta ei antanut periksi. Hyvää viikonloppua sinulle, Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin todella kävi, onneksi oli itsenäinen ja itsepäinen ihminentämä runoilija Anna A.
      Kiitos Mine, kuin myös sinulle ja läheisillesi!♥♥♥

      Poista
  3. Hieno postaus, kiitos tästä Aili-mummo. Ahmatova on niin upea runoilija. - Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Anneli A..;)
      Anna on todella upea!
      Kuin myös sinulle♥♥♥

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen postaus tästä todella lahjakkaasta runoilijasta.Olen hänen runojaan lukenut ja olen tykännyt tosi paljon.
    Veera Teleniuksen laulu sopi tosi hienosti postauksesi loppuun, kaunis laulu on tämä!
    Hyvää viikonloppua sulle Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pidit, Harakka..:)
      Anna Ahmatova oli tosiaan lahjakas, mutta kovan kärsimyksen koulun käynyt runoilija ja lapsesta lähtien jo tulevaisuudestaan tietoinen. Annalla oli myös monta rakkautta, joita tämä Veeran laulu hyvin peilaa.

      Kiitos Harakka, kuin myös sinulle!♥♥♥

      Poista
  5. Muistan joskus käyneeni jossain paikassa Leningradissa vai oisko ollut PIetarissa, paikkassa joka koski Anna Ahmatova!? Siinä kaupungissa on vähän joka talon seinässä jonkun tunnetun nimellä oleva laatta ja samassa kohdassa jonkinlainen tila johin sopi sitten niitä neilikoita laittaa.
    Tällä viikolla luin uutisen, että Mannerheimin muistolaatta on otettu pois Pietarissa ja siiretään toisaalle.....tai sitten ei!?
    Venäjälla olon jälkeen kyllä kiinostuin ja luin Anna Ahmatovasta.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Fontankan talon seinässä on laatta Anna Ahmatovasta, jossa hän asui 30v. ja samassa yhteydessä siellä on myös Ahmatova-museo.

      Marsalkan laatta on siirretty Zarskoje celon kylään, luin netistä. Mukavaa että kiinnostuit Annasta.

      ♥♥♥

      Poista
    2. Tarkennusta!
      .
      Ahmatova-nimi oli isomummon ei mummon. – Fontankan taloon Ahmatova muutti ensimmäisen kerran jo vuonna 1918 ja hän asui tässä talossa vuosina 1918–1920, 1926–1941 ja 1945–1952, eli yhteensä 24 vuotta.
      .
      Julkaisukielto 1925 oli salainen. – Koko maailman tiellä –runoelma valmistui 1940, mutta sitä ei suinkaan julkaistu vielä silloin. Hän alkoi kirjoittaa Pohjoiset elegiat -runoelmaa sekä Runoelmaa ilman sankaria, pääteostaan vuonna 1940, mutta ne julkaistiin paljon myöhemmin, esim. pääteosta ei julkaistu Ahmatovan elinaikana Neuvostoliitossa kokonaisuudessaan lainkaan, osa siitä julkaistiin Ajan kulku–kokoelmassa 1965.
      .
      Ahmatova oli paljon julkisuudessa vuosina 1945-1946, ei vuoteen 1953 saakka, sillä elokuussa 1946 Ahmatovan julkiset esiintymiset loppuivat kuin seinään, koska 14. elokuuta 1946 Leningradin alueen puoluejohtaja ja kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri Andrei Ždanov piti puolueen keskuskomitealle puheen, jossa hän tuomitsi Zvezda ja Leningrad–kirjallisuuslehdet Ahmatovan runojen ja satiirikko Mihail Zoštšenkon tekstien julkaisemisesta. Sitten Zvezda ja Leningrad -lehdissä ilmestyi Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen Leningradin aluejärjestön ”päätös”, jossa Anna Ahmatovaa ja Mihail Zoštšenkoa syytettiin formalismista ja kosmopolitismista. Päätöksen mukaan Ahmatovan luova työ oli vieraan ideologian uskollista julistamista. Keskuskomitean kokouksen jälkeen pidettiin Neuvostokirjailijoiden Leningradin osaston yleinen kokous 16. elokuuta 1946 Smolnan instituutissa, jossa Ždanov piti monta tuntia kestäneen puheensa, missä hän hyökkäsi voimakkaasti Anna Ahmatovan kirjallista toimintaa vastaan. Kokous ”hyväksyi yksimielisesti” keskus-komitean linjan suhteessa vieraisiin elementteihin, joita edustivat Ahmatova, Zoštšenko ja heidän kaltaisensa. Seurauksena edellisistä tapahtumista Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen puhemiehistö huomioi ”lukuisten kirjailijoiden sitkeät pyynnöt” erottamalla syyskuun 4. päivänä Ahmatovan ja Zoštšenkon neuvostokirjai-lijoiden liitosta lakkauttaen samalla heidän eläkkeensä ja takavarikoiden heidän elin-tarvikekorttinsa.
      .
      Stalin kyllä kuoli 1953, mutta varsinainen käännekohta Ahmatovan elämässä oli vuosi 1956, jolloin Nikita Hruštšov piti kuuluisan puheensa Stalinin rikoksista Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen 20.puoluekokouksessa, (14–25.2.1956). Siihen asti Ahmatova itse oli ollut vuodesta 1946 lähtien eli kymmenen vuotta jatkuvan vangitsemisuhan alla ja tuon puheen jälkeen myös leirit avautuivat, jolloin hänen poikansakin vapautettiin, Lev Gumiljov oli vangittu uudelleen marraskuussa 1949.
      .
      ”Vuonna 1964 Ahmatova vihdoin sai hyvitystä, kun hänet vihdoin nimitettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton puhemiehistöön” – Tämä on minusta kaikkein tökeröin limbo, mitä wiki levittää, sillä ei tuohon asemaan päässyt kuin omistamalla Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen jäsenkirjan ja sitä Ahmatovalla ei koskaan ollut.
      .
      Wikipedian ongelma on se, että sitä muokkaavat (samojakin artikkeleita) tiedoiltaan hyvin erilaiset ihmiset aina kymmenvuotiaista kahdeksankymppisiin.
      .
      Anneli Heliö, Ahmatovan suomentaja ja tutkija

      Poista
  6. Kiitos oikaisusta, Anneli Heliö, tiesin että palautetta saisin sinulta. Tutkijana ja runojen suomentajana sinulla on ylivertaiset tiedot Ahmatovasta ja hänen elämästään. Voisit samlla tavoin korjata ja oikaista Wikipedian väärät tiedot...

    (En kuitenkaan halunnut kirjoittaa näin perinpohjaista selostusta Ahmatovasta eikä minulla ollut myöskään näitä tietoja. Harvalla lukijallakaan on sitkeyttä lukea pitkä ja perinpohjainen kirjoitus loppuun asti).

    Pyydän tekemiäni virheitä anteeksi, ja kiitän perinpohjaisesta kommentista!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän uutta vastausta, edellinen katosi ties mihin. Wikipedian artikkeleiden korjaamisen totesin jo vuosia sitten melkoisen mahdottomaksi hommaksi. Yritin näet muokata omaan opetukseeni liittyviä artikkeleita, että niissä edes asiatiedot pitäisivät paikkansa. Mutta ei kulunut kauankaan, kun joku innokas wikipedisti kävi kumoamassa muokkaukseni ja palauttamassa kaikki virheelliset tiedot. Silloin totesin, että antaa olla!
      .
      Anneli Heliö

      Poista
    2. Opiskelijoille sanoin silloin, etten hyväksy sellaisia kirjallisia töitä, joiden ainoana lähteenä on wikipedia.
      .
      Anneli Heliö

      Poista
  7. Tuo on varmasti totta, ja miten suuren työn teit (ihan tyhjän vuoksi)! Wikipediaa ei tarvitsekaan hyväksyä ainakaan ainoaksi tietolähteeksi, se on selvä. Joten siis minun moka, vaikka ei tämä virallinen koe olekaan..:)

    Kiitos vaivannäöstä Anneli!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitä ja toivon Sinulle elämyksellisiä hetkiä Annan runojen parissa.
      .
      Anneli

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥