Google+ Followers

maanantai 3. lokakuuta 2016

Sirpa Kähkösen Neidonkenkä



Postaan ostamani pokkarin, Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kirjan, Neidonkenkä. Otava 2010. 358 sivua, ISBN 978-951-1-24668-8. Pidin tästä kirjasta lukemistani sarjan kirjoista eniten. 

Juonipaljastuksia:

Romaani kuvaa Kuopiolaisten romaanihenkilöiden elämää kesältä 1942. Talvi on ollut ankara, mutta kesän tullessa Kuopioon avataan ravintola Tatra, joka on Edith Valli-nimisen naisen johtama ja ylläpitämä. Kuopioon on tullut paljon saksalaista sotaväkeä ja päällystöä, joka saa paikalliset naiset hämmentyneiksi ja villeiksi. Edith Valli työllistää aikamoisen joukon ihmisiä, Helmer Karlsson on viipurilainen keittiömestari, ja kukkona Tatran keittiössä. Lisäksi Karlsson soittaa ravintolan orkesterissa. Tarjoilijat ja muu keittiöhenkilökunta on paikallista naisväkeä. 

Kirja on ihmisläheinen ja myötäelävä, jokaisen romaanihenkilön tuntee enemmän tai vähemmän läheisekseen. Naapurukset ja työntekijät ovat tiivis yhteisö, joka osaa puhaltaa samaan hiileen. Se on välttämätöntä, jos mieli saada ihmisille mieluisia ja hyödyllisiä tuloksia. On kätevää, kun samat romaanihenkilöt jatkavat elämäänsä kirjasta toiseen. Vaikka henkilöluku olisi suuri, oppii heidät tuntemaan syvällisemmin kuin jos vain yhdessä romaanissa hän tulisi tutuksi.

Hilda Tuomi on perustanut leipuriliikkeen yhteen rakennukseen, josta hän toimittaa ruisleivän ravintola Tatraan. Joka aamu hän leipoo saman ruisleipäannoksen. Anna Tuomi tai naapurin pojat vievät leivät käsikärrillä Tatraan. Lisäksi Hilda pesee pyykkiä Tatralle. Anna Tuomi on töissä Tatran keittiössä tai tarjoilijana ravintolasalissa. Annan mies on rintamalla. Annankin lapset joutuvat olemaan muiden hoidossa osan aikaa, vaikkakin tarjoilijan työ painottuu iltaan ja yöhön. Näin lasten vanhemmat voivat tehdä omaa työtään. Tosin kaksosia vahtii myös Hilda, ainakin silloin, kun hän on kotona.

Tohtori Kelo pistäytyy aina silloin tällöin kotonaan, vaimokin oli ollut matkoilla, jonka ajan kotiapulainen Mandi oli hoitanut nuorinta ja ruokkinut muunkin joukon. Kelolla riittää työtä sotilaissa ja muissa sodan vammauttamissa ihmisissä. Lääkärillä on myös melkein aikuinen tytär.

Liikemies Ensio Mertaranta on yksi kirjan tärkeistä henkilöistä. Vasta äskettäin häneltä oli palanut saha. Rakkausasiat hänelläkin ovat solmussa, kuten monella muullakin henkilöllä. Mertaranta oli eronnut vaimostaan sahan palon jälkeen. Hänellä oli suhde Tatran ravintoloitsijan kanssa, ja suhde vaikuttaa aika vakaalta. Mutta silti mies puhuu yhä Mizzistä, josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Mizzin tytär on jätetty vieraiden ihmisten huomaan, ja poika Juho Tiihonen on ottanut sydämenasiakseen Charlotasta tai suomalaisittain Saaralotasta huolehtimisen. Olihan lapsella aikuinenkin mies, joka piti tyttöä luonaan, mutta Saaralotan isä hän ei ollut. Ravintolan orkesterissa oleva klarinetisti Kaarlo Torkkeli oli Saaralotan 'Vati'. Lapsi puhui suomea ja saksaa sekaisin. Hän oli aikaisemman lapsuutensa elänyt Saksassa.

Arvi Hujanen ja Juho Tiihonen olivat kavereita. Arvi oli työmies, ja hän oli aikuistumassa, mutta Juho Tiihonen oli päässyt oppilaaksi Kuopion lyseoon. Juhosta tulisi 'herra', merkittävä seikka  ihmisen elämässä. Arvi ja Juho keräsivät suuren määrän kieloja, ja veivät ne Tatran liinojen peittämille pöydille...

Kirjan loppupuolella on jännittävä luku kolmesta tytöstä ja saksalaisista sotilaista. Kaksi tyttöä on jo 'isoja' ja kolmas lapsi. Tytöt haluavat tehdä vaikutuksen miehiin, ja lähtevät heidän kanssaan metsäretkelle illalla. Ensiksi pieni Charlotta saa passituksen pois Arvin ja Juhon luokse Rauha-koiran kanssa. Ani lähtee erilleen miehen kanssa, häneltä häviää kenkä ja naarmuja tulee paljon. Lisäksi mies käy kiihkeäksi ja väkivaltaiseksi, mutta saa silti rauhoitettua itsensä. Onneksi nämä kaverit olivat herrasmiesmäisiä, eivätkä käyttäneet tyttöjä hyväksi. Tosipaikan tullen tytöt ymmärsivät, että tässä leikissä voi käydä pahasti. Anin kohdalta tilanne jää auki. Seuraava romaani on Hietakehto, jonka postasin. 

Vielä on minulla ainakin kolme romaania tästä sarjasta lukematta, voihan siihen tulla myöskin uusia osia. Viimeisin julkaistu romaani on vuodelta 2016.

Suosittelen sarjaa, Neidonkenkä on hienoa lukemista tässä romaanisarjassa. Kieli on kaunista ja paikoitellen jopa runollista, sopii hyvin meille kaunosieluille.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää uuden viikon alkua kaikille lukijoilleni!
                     Terveisin Aili-mummo










4 kommenttia:

  1. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on kyllä niin hyvä, ja Neidonkenkä taitaa olla minunkin mielestäni paras. Uusinta odottelen luettavaksi..
    Kiitos tästä ja hyvää syksyviikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, hauska tietää että pidät Kähkösen Kuopio-sarjasta! Ole hyvä, samoin myös sinulle!♥♥

      Poista
  2. Minuulla on tämä Kuopio-sarja lukematta, mutta olen lukenut Graniittimiehen, jossa sivutaan joitakin sukulaisia sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa Kähkönen osaa laajentaa aihettaan viemällä henkilönsä uusiin paikkoihin ja aiheisiin. Tämä syventää hänen romaaniensa vaikutuspiiriä merkittävästi.

      Kiitos Mai, ja onnelista viikonloppua sinulle!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥