Google+ Followers

tiistai 22. marraskuuta 2016

♥ Lapsellissii huomijoita ♥

Mies on tehny nuotion. Mua musta, mehtä märkä...

Nyt en runnoile enkä laita runoja alakuun. Immeiset on tainneet kyllästyy ainassiin runosta puasoomisseen...☺Sitä tuas eilennii (tai öylennii) olin immeisiin riesana kuntakeskuksessa, jota meilä sanotaan Kemmiiks. Tahi Tohmikses, mitev vuan. Päivä männöö jotta hupsahtaa, eikähän tässä muuta oukkaa, kun muutama tunti kahen pimmeen välissä. Ja sittä kun lumi sul lähes kokonaan pois, jäi vuan pien laikku sinne tänne, ei sekkää mualimmoo paljo valakase. Siks mie panin tuon nuotijon kuvan, jotta se valakasis pikkuse omalta osaltaan.

Seun Tohmiksela joulunavvaus tehty viime viikon perjantaina, en ollu sitä kahtomassa. Eilen ol' PKO:n kaupan piha täpötäynä autoloita, jotta ei menannu ennee sekkaan soppii. Suatto sielä olla venäläisiikii, ovat tuas tiivistänneet käyntilöitää. Entisaikaan kun iso lauma heikäläisii tul kauppaan, ne osti lihat hylly kerrallaan tyhjiks, jotta heleppo siitä ol iteleen valita, kun ei ollu lihhoo. Niin ei vielä ollu eilen tehty. Ja vuatteita ostetaan jätesäkillissii monta ja monta, jotta suap koko suku itelleen siitä piälepantavvoo. Niistä tietää enemmän nuo Siästömestan omistajat, Sivoset. Ovat kyllä varustautunneet suureen asijakaskuntaan hyökii.

Pyhänä käytiin serkun synttäreilä, ja sielä näk pikkuserkkuja aikamoisen miärän. Serkun vaimo ja tytär olivat panneet parastaan, ja sielä lähti kuakunhimo ainakkii vähäks aikoo. Kerrassaan mallikaita ja maistuvii kakkuja ja muita leivonnaisii. 

Kirjostakkii pitäs joskus postailla, van sekkii on muuttuna jotennii vaikeeks. Lukijana oun hijas, kun koko yötä en jaksa valavoo, joskus en yhtää. Sitä vuan simahtaa kun pikkupotsi olokikassaan. Paitsi ei miula ennee ou olokija, ennen vanhaan sitä muattiin olokipatjan piälä, van ei ennee pitkään aikaan.

Nuin ne vuan ajat ja tavat muuttuu. Ei sitä entisaikaan talonpojan pöytään kokonaista sijan takakoipee kannettu, van muutama iso uunissa paistettu lihapala ja sittä ryynmakkarat saivat toimittoo joulukinkun virkoo. Ja muutennii se joupöytä ol paljo yksinkertasempi kun nykyvvään. Tosin joukuus suatto olla, jos talossa ol lapsii, miekii näin ensimmäisen joulukuusen vasta kolomevuotijaana. Kuus ol sijottu latvasta hirteen, ja siinäpä ol mukava kiikkuu!!! Ja kun se joulupukki tul, se otti ne nahkarukkaset pois käsistään, ja mie tunsin sen Joulupukin!! Sehä ol ihe Kitusen Tauno, joka ol tullu pois rintamalta; sota ol niät loppunu. Mie tunsin sen käsistä, joissa ol selekämissä pitkät karvat. Oun mie nauranu sille muistole monta kertoo, ei sitä vuan kaikkii pikkulapsii nii vuan jymmäytettykkää! Jotkut pittää lapsii vähä-älysinä, van sitä mie en ou tehny millonkaa. Lapsettii osovaa ajatella, ja heilä on tarkat silimät ja hyvä huomijokyky. 

Nuin sitä luiskahettaan atventtii kohti, seuraavaks laulettaan hoosiannoo! Seun kaunis hymni, joka jiäp soimaan korvissa. 

Van mitä mielpuolta outte plokini nimenvaihoksesta? Tuntuu siltä, jotta kaikki pittää kiäntee mullin mallin, joten arvelin, ounko mie eläny jo sitä arkee tarpeeks asti, vaikka siitä niin kovasti tykkeennii, joten kertahuitasulla mie runnoilin tuohon uuvempaan kuosiin. Täähän on mitä suurimmassa miärin kulttuurploki, muuta yhistävvee tuskin löytyykää. Ja kulttuur on se miun sallainen rakkaus, immeisellä pittää olla hengen ravintoo jokkaisele päiväle, muuten se henki kuivuu ja kipristyy. 

Hyvvee ja onnellista marraskuista viikonalakuu kaikile lukijoile!
                                Terveisin Aili-mummo


10 kommenttia:

  1. Onpa mukava lukkee kirjettäs,ku on nii kotosen tuntusta.Jonniiverran o erroo Mikkeliseuvun murteesee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhä s se tapovaa olla, erroo on jopa viereisiin kylliin murteilla (ainakkii jonniiv verran).

      ♥♥

      Poista
  2. Ihan hyvältä tuo nimenvaihdos kuulostaa.
    Leppeää keskiviikkopäivää!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Ihan varmasti suap, enkös mie allekirjuttana Aili-mummo(na)? Sen suurempoo arvonimmee miule eijoo annettu..;)

      ♥♥

      Poista
  4. Osuva on uusi otsake ja hengenravintoa täältä löytyy. Marraskuussa on sitä luppoaikaa meillä, joiden ei enää tarvitse riehua työelämässä. Ihan säälittää katsella väsyneitä ihmisparkoja, kun vuorokausi on lähes minuuttiaikataulussa, vaikka keho kaipaa lepoa. Lapsetkin viedään vielä illalla harrastamaan ja itse painutaan salille rehkimään. Minusta on niin mukava olla kotona, laittaa ruoka ilman mitään kiirettä, leipoakin ja lähikaupoista saan kaiken tarvitsemani. Kirjoja luen mutta olen huono niistä postaamaan tänne. Taidan jättää joulumessutkin väliin, kun en tarvitse lisää tavaraa, katsotaan nyt jos kehtaan lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota Beate, minustakin tärkeintä on se hengenravinto..:) On todella säälittävää katsoa, kun monet meistä raatavat itsensä henkihieveriin, kuten itsekin tein silloin mujutama vuosikymmen sitten. Täällä luonnon keskellä on rauhaisaa elää ja hengittää, kunhan vain pystyy hoitamaan ne pakolliset kuviot. Huono olen minäkin kirjoja postamaan. OLisi se kiva käydä joulumessuilla Tohmiksella, mutta en minäkään sen tavaran takia...Tehdään se mikä on tarpeellista ja oleellista, sitten vain fiilistellään joulua!♥♥♥

      Poista
  5. Uusi blogi-ilme on hyvä, nimimuutosta myöten. Jopa niin luonnikas, etten heti kylään tullessani vaihdoksia edes huomannut.
    Vai, että tuommoisia Tohmikselle kuuluu. Nuotiota poltellaan, että maailma valoistuis. Kohta varmaan valostuu muutenkin, kun talvi rupeaa toiselle tulemiselleen.
    Otetaan vaan löysästi marraskuu ja kohtahan tuo onkin loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa aimarii, ei tässä paljon muuta kehitystä ole tapahtunutkaan kuin että nimi vaihtui blogille. On se ollut mielessä jo vuosia.
      Tänään saimme maailman valkeaksi ja loistavaksi unelmaksi, sillä aurinkokin oli tullut syyslomaltaan näyttäytymään pitkästä aikaa. Eilen oli musta maa, tänään on taas talvi ja muutama aste pakkasta. Ihana keli, otin kameran esiin!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥