Google+ Followers

tiistai 13. joulukuuta 2016

♥ Yksi tarina tuhansista muista ♥

Toimeliaat tonttuemännät tekevät kaikenlaista....


Ihan ensiksi
  aivan ihan

minä luin sen tarinan

ja nyt
  vipoviimeisen kerran

sinun maneeritkin matkien
jotain siitä mitä
minä näin ja tunsin

vaikken sinua kai 
tuntenutkaan

löydettiin me sentään
sama lause darling
jos ei muuta

tämä ei ole runoa
tämä ei ole proosaa
tämä on selitys
              lähtöselvitys
              näkökulma ja kirje
   lähettämätön

palasista tehty

sinun ikiomasi

      Maria N.


- ARNO KOTRO -

Enkeli taivaan on noussut laulamaan...♥

Yhteisiä asioita ei tahdo enää monta löytyä hajoavissa ihmissuhteissa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että jos parilla on yhteisiä lapsia, joku sopiva ja rakastava näkökulma löydettäisiin kalliiden ihmistaimien yhteiseksi hyväksi. Usein erovaiheessa rakkaus on muuttanut jonnekin toiselle planeetalle, ja entisen parin näkökulmat kirkkaasti tuhoavat toisensa, vaikka tarkoitus ei ollutkaan niin käydä.

Itse olen ollut aikanaan avioerolapsi, sillä jouduin ottamaan vastuuta oman perheemme kodin- ja karjanhoidosta jo 14v. alkaen. Kotimme oli maalaistalo karjoineen ja ihmisineen. Isäni oli jo 73v. äidin lähtiessä maailmalle ja isän sokea sisar oli häntä kolme vuotta vanhempi. Lisäksi vielä olivat veljeni 9v. ja sisareni 8v. 

Kansakoulun ehdin juuri ja juuri saada päätökseen, rippikouluun menin vuoden 1956 syksyllä, ja sairastuin keuhkokuumeeseen. Vielä sinä syksynä karjatyöt teki talomme työmies morsiamineen, joten sain pari viikkoa makailla vuoteessa. Sitten täti sanoi, että on mentävä lääkäriin. Menin Tohmikselle kunnanlääkärin (Terho Toivonen) vastaanotolle, joka määräsi minut kulkutautisairaalaan. Viivyin sillä reissulla kahdeksan vuorokautta. Välillä kävin junalla Joensuussa röntgenissä. Joensuun tuberkuloositoimistossa oli silloin röntgen. En muista sitä, kävinkö useammankin kerran kuin sen yhden, mutta muistelen käyneeni.

Junalta meille talvella oli hiidettävä koko viiden-kuuden kilometrin matka (yhteen suuntaan). PIstäydyin paluumatkalla kotiväkeä katsomassa, hyvin he jaksoivat, ja palasin junalla taas Tohmikselle. Asemalta kävelin Kirkkotielle Laatikaisen taloon, jossa siihen aikaan oli sairaala.

Muistaakseni lääkkeenä oli sulfa, jota myös muissa tulehdustaudeissa käytettiin. Silloin ei ainakaan hoidettu vielä antibiooteilla, ne tulivat meillä käyttöön vasta myöhemmin (1960-luvulla).

Sitten aukesikin toinen työmaa karjan parissa, kun  renki vaimoineen oli lähtenyt omaan kotikuntaansa.

Ikäni muistan, miten lehmät olivat kiukkuisia, ne potkivat ja löivät minua hännällä kasvoihin. Mutta kun harjasin ja taputtelin ja puhelin niille ystävällisesti, ne oppivat pitämään minusta - ja minä myös niistä. Olen aina tykännyt lehmistä, ne olivat lähes parhaat ystäväni vuosikymmenien aikana. 

Ensimmäinen joulukortti tuli perille: Kiitos Beate! Lämpimät terveiseni sinulle, ja hyvän joulun toivotukset sinulle ja Co! ♥♥♥

Onnellista joulunodotusta teille rakkaat lukijani!
                         Terveisin Aili-mummo

14 kommenttia:

  1. Raskaiden lapsuuskokemusten jälkeen sinusta on kehittynyt voimakas ja elämää ymmärtävä nainen.
    Vanhoja asioita ja tapahtumia tulee itelläkin muisteltua. Nyt taidan joulukalneterissani aivan liikaa tuoda niitä esille, mutta minkäs teet, ovat lähellä sydäntä.
    Tämä Kotron teksti ei ole aiemmin osunut luettavakseni.
    Mukavia joulun aluspäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut aimarii, kokemukset olivat hyvin raskaita ja mieltä haavoittavia. Sellaista en toivoisi keneellekään!

      Muisteleminen on meidän ikäihmisten huvia ja työtä. Olen pyrkinyt siihen, että kakista kokemuksista ihminen oppii (jos haluaa).

      Kiitos aimarii, samoin sinulle sinne pohjoiseen:)

      ♥♥♥

      Poista
  2. Jopa on muistoja, hyvä kun paranit.
    Muistan minäkin käyneeni Joensuussa keuhkokuvassa, jonkinlainen läpivalaisulaite, Torikadulla oli silloin. Piti muistaakseni juoda jotain varjoainetta ensin. Isällä kun epäiltiin tubia ja oli Kontioniemessäkin. Piti tarkistaa ettei ollut tarttunut meihin äidin kanssa. Ei ollut, en tiedä oliko isälläkään, mutta lääkettä hän söi isosta valkeasta purkista. Tuli nyt nämäkin muistot mieleen. Mukavaa Joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojani aika ei ole kullannut, mutta pahimmat jätin kokonaan kertomatta.

      Tori- tai Koskikadulla se oli silloinkin. Haluttiin varmistua siitä, että olitte, sinä ja äitisi, terveitä. Mieheni sairasti 1976 homepölykeuhkoa, ja hänetkin aluksi eristettiin Kontioniemessä. Kun varmistui, ettei sairaus ole tuberkuloosia, hän sai liikkua vapaasti.

      Kiitos Emilie, kuin myös sinulle!♥♥♥

      Poista
  3. Nykyisin on helpompaa, mutta sitä ei arvosteta. Hieno muisto sinulla ja hyvä kun kirjoitit sen ylös.
    Joulu lähenee ja toivon lämpöisiä hetkiä myös avioeroperheisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Nykyään eletään kokonaan toista aikakautta, 50-luvulla avioero maalla oli harvinaisuus!

      Joulu tulee kaikille, myös eronneille! Ja lapset odottavat hartaina joulua! Lämpöä ja rakkautta myöskin heille!♥♥♥

      Poista
  4. Mukavia muistoja. Mukavaa joulun odotusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva:)
      Kuin myös sinulle ja Co!♥♥♥

      Poista
  5. Arvokkaiden asioiden vuoksi kannattaa tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Nykyään tosiaan moni asia pitäisi saada helposti ja nopeasti. Sen vuoksi avioliitostakin on tullut kertakäyttöistä. Minäkin olen avioeroperheistä. Siinä oli niin paljon jännitettä lopuksi, että lapselle oli vain helpotus, kun lähtivät erisuuntiin. Korjausliikettä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotapa en olisi ikinä arvannut!
      Avioero ei ole lottovoitto, mutta vaikeissa tapauksissa se on kyllä lapsillekin helpotus, myös meille. Kertakäyttökulttuuri ihmissuhteissa on minusta huono juttu. Jos ei kannata vaivaa nähdä yhteisen elämän, puolison ja lasten takia, ei elämä ole paljon minkään arvoinen. Olet ihan oikeassa, Mine! Joulunodotukseniloa sinulle ja perheellesi!♥♥♥

      Poista
  6. Hyvä kun kirjoitit lapsuusmuistoistasi, sain vertaistukea. Varmasti meillä kaikilla tämän ajan lapsilla on mielenpohjalle painettuja muistoja, jotka varsinkin näin joulun aikaan nousevat pinnalle. Onneksi ymmärrystä elämän myötä on tullut ja vaikeatkin muistot aika osittain on kullannut. Olemme selviytyneet omassa elämässämme ja toivottavasti kääntäneet kokemuksemme voimaksemme. Olemme selviytyjiä. Kiitos sinulle postauksesta ja oikein hyvää ja lämmintä joulunaikaa. Lähden metsästämään uusia kokemuksia parin viikon ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Anja-Regina:)
      Niin uskon olevan, silloin elettiin kokonaan eri aikakautta kuin nykyisin. Paljon on selviytynyt pahoistakin ja vaikeista kokemuksista, mutta päätin ne jättää kertomatta. Lähdet siis jonnekin matkoille: oikein ihanaa lomaa sinulle ja prinssipuolisolle. Tulehan virkeänä ja levänneenä takaisin! Hyvää Joulua missä vietätkin sen!♥♥♥

      Poista
  7. Ihanaa joulun odotusta Aili mummolle.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eila, samoin sinulle ja perheellesi!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥