Google+ Followers

perjantai 29. huhtikuuta 2016

♥ Iloista ja hyvää Valpuria! ♥

Keskusteluhetki Nousiaisen pihalla. Oikealla talon emäntä, Marjatta Nousiainen.

Kävellessäni ilmoittautumistiskin luo
kuulin järjestäjien miettivän
kuka ojentaa kukat
sille Pohjanmaan runoilijalle

Olin pyörähtää takaisin
mutta nöyrästi kirjoittauduin sisään
ja kävelin saliin:
ei tässä millään kukanhakumatkalla
kuusisataakilometriä nuokuttaa
terveimmätkin terälehdet

Niin vain meni esitykseni
sekeästi kuin Arvi Lindin uutistenluku


- EEVA HEILALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Onneksi nuo eivät ole omakustantajan murheita, joten en tarvitse ajaa jonkin esityksen takia 600 kilometriä edestakaisin. Runoja ja näytelmiäkin olen käynyt joskus esittämässä täällä Pohjois-Karjalan alueella. Muutamia kertoja minulle on maksettu matkakorvaus, muuta en ole koskaan pyytänytkään. Pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin lupautuu matkustaamaan 600 kilometrin päähän, korvattiinpa se sitten tai ei; näin ajattelen.

Ihan oikein kirjailijoille (niille jotka kuuluvat Kirjailijaliittoon) maksetaan varmaan korvaukset taksojen mukaan. Poishan se tietysti on heidän työajastaan, joten ihan oikein että maksetaan. Sitä ihmettelen kovasti, mitä roskaa kustannetaan 'kirjallisuutena'. Ihan kaikkia kirjoja en minäkään kehtaa postata, vaikka saatankin lukea sen. 

Tietysti lukijoitakin on monta lajia, joten kirjojakin on oltava monta laatua. Pääasiahan on tietysti se, että kirjoja myydään mahdollisimman paljon ja mahdollisimman isolle joukolle ihmisiä. Raha ratkaisee!

Mistä johtuukaan, ettei rahaa löydy kulttuuriin, mutta urheiluun sitä löytyy sitäkin enemmän. Kulttuuritilaisuudet pitää 'tuottaa' mahdollisuuksien mukaan ilmaiseksi, tai jos maksetaan, niin mahdollisimman harvoille ja valituille ihmisille. Muusikot saavat yleensä palkkansa, samoin isopalkkainen merkkihenkilö, jos hänet saadaan jollakin tavoin houkuteltua paikalle. Raha on se viehe, johon 'kala' iskee. 

Tohmajärvi on järjestänyt jo yli 40v. tällä systeemillä Potsipäivänsä (pitäjäjuhlansa), jonka juuret ovat kirjailija Maiju Lassilassa. Nythän on perustettu Maiju Lassila projekti, jota johtaa Mervi Venäläinen; työmiehenä hänellä on Teemu Jaatinen. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä!

Kesällä Tohmis ei ole hassumpi paikka kierrellä ja katsella maisemia ja muutakin. Olen yrittänyt koota paikkakunnan kulttuuripaikkoja ja ottanut runsaasti kuvia niistä. Tehnyt kymmeniä postauksia seurakunnasta, kunnan omistamista paikoista ja kyliltä. Tosin kaikissa kylissä en ole käynyt. Jos 1980-luvulla olisi ollut netti, olisin varmasti tehnyt kyliltäkin enemmän. Olen koonnut oman kylämme historiaa ja tapahtumia, sen kulttuuria ja perinnettä monelta alueelta. Kirjojen ohella olen postannut niitä myös nettiin, samoin eri sukujen tarinoita kuvineen. Olen koonnut valokuvia kyläläisiltä sadottain, ja jalkautunut kymmeniin taloihin kyselemään ja nauhoittamaan. Onneksi matka ei ole ollut pitkä, eikä kukaan ole siitä ilosta palkkaa maksanut. Toivottavasti sama 'hulluus' jatkuu vielä minun jälkeeni.

Tohmis on ollut hyvä paikka elää, kun tekee paljon työtä eikä vaadi itselleen liikoja. Ne jotka vaativat, lähtevät pois Helsingin seudulle ja ulkomaille. 

Huomenna on Vapun aatto. Toivotan kaikille lukijoilleni iloista ja hyvää Valpuria!
                             Terveisin Aili-mummo

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys



Ostin paljon kohutun ja kehutun Tommi Kinnusen (s.1973-) esikoisromaanin, Neljäntienristeys. Tämä kirja ehti jo ilmestyttyään olla Finlandiapalkintoehdokkaana. Myös Helsingin Sanomien esikoispalkintoon se oli ehdolla. Aihe löytynee T. Kinnusen omasta sukutarinasta. Kiitos kirjasta tunnustuspalkinto annettiin Kinnuselle keväällä 2015, ja samana syksynä hän sai Nuori Aleksis palkinnon.

Kirja on Bon-pokkari, sen on kustantanut WSOY 2014, 336 sivua. ISBN 978-951-0-41084-4.

Romaanin juoni on kuvattu neljän eri ihmisen elämän kautta, siitä osoitteesta missä he kyseisellä ajanjaksolla ovat eläneet.

Tommi Kinnunen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joten koulutus sopii hyvin kirjailijan ammattiin.

Juonipaljastuksia!

Maria on1800-luvun ihminen ja lähtöhenkilö, jonka varassa romaani elää ja nousee. Hän on nuori kätilö pohjoisessa, jonka ammattina on kiskoa syntyvät lapset kirkuvaan maailmaan. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä kätilö kutsutaan vasta viimeiseksi paikalle, kun kaikki toivo on jo menetetty. Pahimmassa tapauksessa on tuloksena kahden ihmisen kuolema.

Maria rakentaa elämänsä ja tulevaisuutensa itse. Hän hankkii lapsen, tyttären Lahjan, jonka kanssa hän elää työteliästä elämäänsä. Maria sijoittaa omat rahansa taloon, jota suurennetaan ja jatketaan sitä mukaa kuin rahaa on kertynyt. Miehiä Maria ei halua riesakseen. Pohjoisen himokkaille miehille hän antaa opetuksen, ettei lapsia sovi hankkia yhtenään, joka vuosi tai peräti kahdesti vuodessa. Marialla oli kaikkiin asioihin aina selvät suunnitelmat, paitsi sotaan. Talo jäi Karjalaan, ja uusi talo oli hankittava.

Lahja tytär jatkoi elämää synnyttämällä isättömän lapsen. Mutta hän löysi myös miehen, Onnin, joka tuli isäksi hänen tyttärelleen. Ja muillekin parille syntyville lapsille. Lahja keksi, että valokuvaus oli se ammatti, joka elättäisi heidän perheensä. Ja niin se sitten tekikin, rahaa tuli. Lahja oli opetellut ammatin järjestetyn valokuvakurssin myötä.

Aviopuolisoiden Lahjan ja Onnin välillä oli kitkaa ja ristiriitoja. Muille jäi ihmetteleyn aiheeksi, mistä riidat johtuivat. Onni oli hyvä isälle lapsille, ja sen lisäksi hän oli taitava käsistään. Hän rakensi ja korjasi kaiken mikä oli sen tarpeessa, vieläpä huvilankin. Mutta sillä oli oma salainen merkitys, joka ei kaikille auennut. Vasta myöhemmin ehkä, kun Onnia kohdeltiin rikollisena. Lahja nimitti miestään munattomaksi puusepäksi.

Onnin piti käydä melko usein kaupungissa, Oulussa asti. Sieltä tultuaan Onni näytti tyytyväiseltä, ja syylliseltä. Mutta riitaisa avioliitto jatkui. Lahjan toive tai vaatimus siitä, että joku kantaisi hänet yli huolien ja murheiden, ei koskaan täyttynyt. Äiti Maaria ei taas ollut sitä keneltäkään odottanut.

Maria asui tyttärensä talon alakerrassa. Sinne kuului melko hyvin äänet ylemmistä kerroksista. Mariaa sanottottiin anopiksi, ja toki hän sitä Onnille oli. Anopilla oli sokeritauti. Silti hän nautti lätynpaistosta. Kirjassa on herkullinen kuvaus siitä, kun Maria paistaa 'lättyjä', miten hän kampeaa itsensä vaivoin pystyyn ja hellan ääreen. Hän paistaa joitakin lättyjä, mutta sitten väsyy. Onneksi kotiapulainen, Ritva, ehtii paikalle jatkamaan seremoniaa. Maria hokeaa hänelle: 'Paista! Paista!'

Lapin sodassa talot oli poltettu poroksi. Sotilaiden vanhoja korsuja oli maassa, ja Lappiin palanneet perheet majoittuivat niihin asumaan. Tavaraahan heillä ei ollutkaan kuin hyvin vähän. Uusi talo nousi aika vauhtia, se oli hieno! Lahjan ja Onnin lapsi, Helena, oli sokea syntymästään asti. Johannes veli suojeli Helenaa, mutta sitten vanhemmat päättivät lähettää Helenan sokeainkouluun Helsinkiin. Aluksi tyttöä ja veljeä vaivaa suuri ikävä ja huoli, mutta se helpottaa, ja koulu jatkuu. 

Kaarinan tarina kerrotaan kolmantena, hän on Johanneksen vaimo. Valtataistelu kahden naisen välillä, mutta sai kauniin päätöksen.

Onnin tarina alusta loppuun kerrotaan viimeisenä. Tämä ei tietenkään ole ajassa oikein, mutta asiayhteydet ratkaisevat. Ja juoni.

Tämä kirjailija ei kikkaile, vaan kertoo asiat selkeästi. Romaani on helppo lukea. Lahjan ja Kaarinan valtataistelua ihmettelen, mutta sellaistahan saattaa olla. Maria oli mielestäni hyvin ihailtava ja työlleen omistautunut ihminen. Hänellä ei ollut turhia odotuksia muiden suhteen. Hän luotti vain itseensä.

Ansiokas romaani. Luin kirjan kiinnostuneena, ja halusin nähdä, miksi tätä on niin paljon hehkutettu. Yksinkertainen tarina on selkeää ja hyvää kerrontaa. Tällä romaanilla on aikansa ja paikkansa tässä ajassa, mutta suurimmaksi osaksi menneessä. - Suosittelen!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kakille lukijoille kaunista huhtikuun viimeistä viikoa!
                      Aili-mummo


perjantai 22. huhtikuuta 2016

♥ Kevättä nyt! ♥



JULKU

Nälkäisen juureni voimin ja vaivoin
hiiltävän hietikon lävitse kaivoin,
laulavan latvani keskellä kolun
kasvatin katteeksi kontion polun. -
Silloin ne tulivat kirvein ja sahoin,
korttien läiskein ja lentävin rahoin -
juureni, oksani irti ne löivät,
rakennustarpeiksi ruumiini möivät.

Pönkien parvessa puutuvin polvin
kannatan tonneja betoniholvin.
Meidät on reivattu ristiin ja rastiin,
kytketty, kätketty julkujen kastiin.
Roistojen sauhuin ja koksien katkuin
yötä on aikamme tauotta jatkuin,
lillinki palkeista päällemme valuu,
mahdoton kahleista näistä on paluu.

Paatunut tuska on tuntoni selkein,
vainajahan minä lienen jo melkein.
Elämäntehtävä ainoa mulla
lie rutikuivaksi riu'uksi tulla,
roistojen ruokana tuhkaksi palaa,
hiilenä hormista henkeni valaa
pilvien parveen ja tuulien kulkuun -
takaisin santaan ja mäntyyn ja julkuun.


- LAURI VIITA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni aurinkoista viikonloppua! Nautitaan keväästä♥♥
                      Aili-mummo

maanantai 18. huhtikuuta 2016

♥ Naamio kasvoilla ♥

Anteeksi punasilmäisyys!


Kaikki ikääntyy :)
* * * * *

Ikääntyminen
Ikääntyminen - oletko tulossa vanhaksi - mistä sen huomaa :
Voi sanoa yhä useammalle: "Kun minä olin sinun iässäsi."
Alkaa ostaa housuja, joissa vyötäröllä on kuminauha.
Kauneus on vain valokatkaisijan päässä.
Kuorsaaminen on tapa osoittaa vierustoverille, että on elossa.
Ei enää mistään hinnasta haluaisi yöpyä muualla kuin omassa sängyssä.
Luulee, että on tapahtunut jotakin, jos puhelin soi illalla klo 21:n jälkeen.
On alkanut pelata golfia.
Pitää kaiteesta kiinni, kun menee alas rappuja.
Paino ei ole noussut, se on vain laskeutunut hartioilta vyötärölle.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi.
Ennen vanhaan sattui ja tapahtui; nykyään ei tapahdu mitään, mutta joka paikkaan sattuu kyllä.
Elämän korkeat arvot tarkoittavat kolesteroliarvoja.
Lääkäri kysyy, mitä hyvää syö ja juo ja mitä hauskaa harrastaa ja sen jälkeen kieltää ne samassa järjestyksessä.
Joka paikkaan koskee ja se mihin ei koske, ei toimi.
Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei ole käynyt missään.
Lääkärit ovat lähes aina tyttösiä ja poikasia.
Ikäisiäsi alkaa olla vain mainoksissa, joissa mainostetaan Vitamiineja tai tuotteita verenpaineeseen, ummetukseen ja unettomuuteen.
Tarvitsee lasit löytääkseen lasit.
Silmään syttyy tuli vain silloin, kun aurinko osuu silmälaseihin.
Ei enää välitä, jos ajatukset alkavat karkailla, kunhan tulevat takaisin.
Kirjoittaa muistilappuja, mutta unohtaa, mihin ne on laittanut. Kun löytää etsimänsä tavaran, on jo unohtanut, miksi se piti löytää.
Tekee kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta unohtaa, mitä ne kaksi muuta olivatkaan.
Seksi maistuisi useamminkin, mutta esileikit vievät kaikki voimat.
Sammuttaa valot säästösyistä, ei romantiikan vuoksi.
Kahdesti yössä tarkoittaa vessassa käyntejä.
Alkaa ostella kevyttuotteita ja huomaa, kuinka pienellä tekstillä kaikki käyttöohjeet on kirjoitettu.
Ei koskaan punnitse itseään aamulla, sillä silloin silmäluomet ovat raskaimmillaan.
Sisälläsi on laiha ihminen, joka kamppailee päästäkseen ulos, mutta saat sen rauhoittumaan muutamalla palalla suklaata.
Ja lohdutukseksi ikääntyville:
Kaikilla on valokuvamuisti, joillakin ei vain ole filmiä.

- Netistä poimittua -

Kopioin tämän Tero Lepolan sivuilta. Minusta asiat on selkeästi kerrottu meidän vanhojen / ikäihmisten / seniorien näkökulmasta. Jotkut asiat on parempikin unohtaa kuin muistaa ne. Vaikka voihan ne vielä mielessä kummitella joskus.

Joitakin hauskoja lausahduksia on myös keksitty. "Ennen olin nuori ja nätti; nyt olen enää nätti!"  Siltä tietenkin näyttää, kun sammuttaa valot ja katsoo pimeässä. Ei meidänkään isäntä tuolta näyttänyt 50v. sitten, oli ihan ihmisen näköinen.

Suuri vahinko on tapahtunut, jos / kun elämänilo on lähtenyt matkoille pitkäksi aikaa. Jotkut jaksavat tuntea lähimmäistään kohtaan vahingoniloa, mihin kaikki eivät voi yhtyä. Kateus ja kaikkinainen pahansuopuus naamioidaan hyväntahtoisuuden naamarin taakse. Sitä ollaan niin auttavaista ja hyvää ihmistä, mutta jos pääsee näkemään todellisen minän henkilöltä, ihan puistattaa se ilkeys ja omahyväisyys. 

Jos tapana jollakin on näytellä omaa rooliaan, käy varmasti niin, että naamio tippuu joskus pois kasvoilta. Varmistuu että kun jotakin on epäillyt, epäilyt vahvistuvat todeksi. Tykkään näytelmistä ja niiden katsomisesta, mutta todellisessa elämässä näytteleminen on vahingollista ja turhaa. Se ei nosta näyttelijän statusta, vaikka hän ehkä niin luulee. Eikä tämä suinkaan ole yksin meidän vanhojen ominaisuus...

Vielä niille, jotka katsovat, että netti on typerä ja tyhjänpantti, pelkkää ajankuluketta. On se sitäkin, jos ei muuta etsi eikä halua. Mutta netistä voi oppia uutta koko ajan, hyödyllistä ja hyödytöntä. Netistä saa sisältöä elämään, ja sinne voi tuottaa itsekin sisältöä, jos halua ja kykyjä on. Netissä on koko maailma avoimena, ja se on aika paljon! Netistä olen saanut myös ystäviä, josta kiitos teille hyvät lukijani.

Kahdeksan vuotta olen käyttänyt nettiä ja opetellut sitä. Aika on lentänyt kuin siivillä. Seuraavista vuosista en uskalla sanoa mitään!

Huhtikuu on hyvässä menossa. Aurinkoista huhtikuuta kaikille lukijoilleni!
                                  Aili-mummo





lauantai 16. huhtikuuta 2016

♥ Jäähyväiset ♥



Fontankan talon kattojen alla,
missä illan raukeus vaeltaa 
avainnippu ja lyhty kädessään,
jostain etäältä ääneni huhuili,
sopimaton nauruni häiritsi
esineiden sitkeää unta;
missä vanha vaahtera, todistaja,
auringonkiertojen vartija,
katselee sisään huoneeseen,
ja eromme ennelta aavistaen
ojentaa kuin apua tarjoten
mustaa, kuivunutta kättään.


- Anna Ahmatova -
(suom. Marja-Leena Mikkola)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni aurinkoista viikonloppua!
                   Aili-mummo

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Olli Riikonen ilmottautui...

http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6%2F3%2F102261%2F2a33003211&t=Kisaan-kolmas-nimi-Olli-Riikonen-pyrkii-keskustan-puoluesihteeriksi&utm_campaign=shareaholic&utm_medium=facebook&utm_source=socialnetwork
Nyt Tohmajärvi sai nimensä uutismediaan, kun kunnanjohtajamme joka on ollut monessa mukana ilmottautui Keskustan puoluesihteerikisaan. Toivon mukaan hän tulee saamaan kannatusta tähän tehtävään. Olli on ollut nuoresta lähtien hyvin aktiivinen henkilö politiikassa, kävi pitämässä mm. Tohmajärven Keskustan kunnallisjärjestölle esittelyitä ajatuksistaan lukioikäisenä.

Ollin ansioluettelo on mittava. Hän oli Keskustanuorten puheenjohtaja vuosina 1991-95, kahden pääministerin (Esko Aho ja Matti Vanhanen) erityisavustajana. Sitten Pohjois-Karjalan Maakunta-asiamiehenä (2003-2005) ja vuodesta 2005 Tohmajärven kunnan johtajana. Koulutukseltaan hän on hallintotieteiden maisteri. Kunnanjohtajan työstä hän on saanut runsaasti kokemusta, ja selvittänyt vaikeat tilanteet mielestäni hyvin.

Olli Riikonen (s.1968-) on paljasjalkainen tohmajärveläinen ja hänen vanhempansa asuvat yhtä täällä. Riikosella on perhettä vaimo ja kaksi poikaa. 

Ihan kaikki ihmiset eivät uskalla tulla kotikuntansa kunnanjohtajiksi. Se voi olla kotikenttäetu, mutta myöskin -haitta. Me jotka tunnemme hänet pitkältä ajalta, odotamme paljon kunnanjohtajaltamme, mutta usein on vielä edessä oppivuodet, jotka eivät ole mitään herkkua. Niitäkin vuosia on ollut useita, mutta hän on hoitanut nekin asiat mallikkaasti kotiin.

Toivotan kaikille lukijoille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!
                           Terveisin Aili-mummo


maanantai 11. huhtikuuta 2016

♥ Iloitkaa ja surkaa ♥

Aili-mummon joulukuusi jouluna 2014.

"Ihmisen elinpäivät".
Kuin ruoho. Kuin kukka. Kuin vaalikausi. Kuin vartiohetki,
yöllinen. Eikä hän tunne enää asuinsijaansa,
eikä hänen asuinsijansa enää tunne häntä.

Ihmiset eivät siirry, he tulevat maaksi,
muuttuvat, jokainen vuodenaika ottaa
heistä osansa.----------
                                     -iloitkaa luodut
tästä maasta ja toisesta
jota ei ole.


- LASSI NUMMI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihminen hiljenee, kun hän on kohdannut kuoleman. Omalla kohdallaan, mutta myös ystävän kuoleman äärellä, olipa se äkillinen tai odotettu. Näissä merkeissä kohtasin Lassi Nummen pari runoa, jotka puhuvat omaa, vakavaa kieltään. Kirjoitin myös itse yhden runon aiheesta, mutta säästin sen yksityiskäyttöön ystävämme muistoksi. Kepeät mullat hänelle ja hänen muistolleen.

Monenlaista muutakin on viime aikoina ollut tapetilla. Siksi en ole jaksanut keskittyä juhlimaan kahdeksan vuoden blogitaivalta, ja järjestämään arpajaisia. Joka tapauksessa sen tiedän, että kirjoitustahti hiljenee, on jo hiljennyt. Osasyynä oli se, kun liityin noin vuosi sitten fb:iin, ja siellä oloni on ollut aika aktiivista.

Kiitos teille lukijani, että olen saanut olla seurassanne ja iloita kanssanne monista eri asioista! Hiukan alamäkeä olemme viilettäneet viime aikoina, mutta näitähän tapahtuu myös tosielämässä. Vika on minussa, kun en itse ole pysynyt siinä tahdissa, johon te olette tottuneet! 

Pian alkavat myös ulkotyöt, sen vähän minkä jaksan tehdä. Elämä on täynnä kaikenlaisia ristiriitoja, ei vähiten terveys- / sairauskysymyksissä. Yksi sanoo yhtä ja joku muu päinvastaista. Tiedä sitten, mitä pitäisi uskoa. Tietämättömyys taitaa olla yhtä yleinen vaiva niissäkin piireissä, missä tietoa pitäisi olla. Vaan kun ei ole. Tiedon runsaus on hyvä asia, että sitä on saatavilla - erityisesti se hyvä ja oikea tieto on arvokasta. Mutta se aiheuttaa myös sekaannusta ja ristiriitoja, kun ei voi luottaa lähteisiinsä eikä lääkäreihin. Joskus tuntuu siltä, että jokaisella on omat keppihevosensa, joilla he tekevät työtään. Ellei heidän tietonsa ja johtopäätöksensä ole oikea, voi valmistautua hautajaisiin. Kuten ystävällemme kävi muutama kuukausi sitten. Meillä säästetään, ja siksi ei anneta lähetteitä eteenpäin hoitoon eikä tutkimuksiin.

Tiedän että tämä on kuuma aihe. Sain jo kerran muistutuksen, että minun pitäisi siirtyä naapurikunnan puolelle. Ei minulle myönnetä takuita mistään. Vaan onhan oma hoitajani luotettava ja avulias ihminen, siitä tunnen kiitollisuutta.

Olemme huhtikuun toisella viikolla, ja se on kevät muuttolintuineen käsillä. Peipot ja mustarastaat vierailevat innokkasti vielä ruokintapaikalla. Onnellisia olemme me, jotka näemme ja kuulemme kevään sen puistokonsertteineen ja luonnonihmeineen. 

Silti nauttikaamme tästä hienosta ilmiöstä, joka tulee luoksemme kerran vuodessa. "Olet kaihoa täynnä, kevät!"

Oikein kaunista ja hyvää alkanutta huhtikuun viikkoa lukijoilleni!
                                 Terveisin Aili-mummo




perjantai 8. huhtikuuta 2016

♥ Lindbladin viimeinen muutto ♥

Tikka on ympärivuotinen ystävämme...


MUUTTO

Nyt hanki helmin välkkyy
ja paukkui pakkanen,
kun Lindblad muuttaa majaa
ja laitiossa ajaa
lävitse metsien.

Puun varjo tielle putoo
kuin musta nälkävyö,
ei tunne nälän vaivaa,
et tuskaa joka kaivaa,
ei kiusaa kiire, työ

nyt Lindblad. Tikka takoo
kuusessa. Tykkänään
saat takomiset heittää.
Kun santa sinut peittää
niin joudut lepäämään.

Selkeän matkailman
sait, Lindblad, huomaathan!
Jos sielunsilmilläsi
tirkistät, Luojan käsi
on yllä maiseman:

sininen taivas kattaa
ihanan kotomaas.
Hetkeksi, Lindblad, havaa,
puupaitas säppi avaa
ja ihastele taas!

Jo ojanvarren pajut
on palmunvalkeat.
Pehmoisen hento villa
on pajulampahilla,
kissaset kirmaavat.

Siis taita voiton palmu
kouraasi uutteraan,
ja lennä ruumiistasi
se palmu kourassasi
niituille rauhan maan!


- P. MUSTAPÄÄ -

Olli Orava syö rasvaa. Melko kesy yksilö.

Toivotan lukijoilleni hyvää viikonloppua sekä huomista Agricolan päivää!
                                 Tervbeisin Aili-mummo

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Nataša Dragnic´: Kanssasi aina



Jälleen yksi rakkausromaani takanapäin, ja ihastuttava teos, Nataša Dragnisic´: Kanssasi aina, Otava 2012. Suomentanut Tiina Hakala. 285 sivua, kovakantinen, sidottu. ISBN 978-951-1-25235-1. Alkuperäisteos on kirjoitettu saksankielellä, Jeden Tag, jede Stunde, vuonna 2011.

Nataša Dragnic´(s.1965-) on syntynyt Kroatiassa. Hän opiskeli germaanisia ja romaanisia kieliä yliopistossa, josta hakeutui diplomaattikoulutukseen. Hän on myös näyttelijä. Ammatikseen hän toimii Saksassa vieraiden kielten ja kirjallisuuden dosenttina. Julkaisuoikeudet tästä ensimmäisestä romaanista myytiin jo yli 20 maahan ennen sen julkaisemista.

Juonipaljastuksia!

Kirja on kolmoisdraama. Pääosissa ovat kroatialaiset Dora ja Luka, jotka jo elämänsä alkuvuosista lähtien viihtyivät erinomaisesti yhdessä ja olivat tärkeitä toisilleen. Mutta sitten Dora vanhempineen muutti ulkomaille Pariisiin, missä hän hakeutui näyttelijän uralle. Lukasta tuli taas etevä taiteilija, jolla on näyttelyitä hyvinkin usein. Ensimmäisen taidenäyttelynsä Luka pitää jo viisitoista vuotiaana koulussa ollessaan. Kuvaamataidon opettaja halusi innostaa ja ohjata lahjakasta oppilastaan taiteen poluille. 

Lukalla on Ana-niminen sisko, 10-vuotias. Hän haluaa ohjaille Lukan elämää hieman vanhempana.

Meri on tärkeä Lukalle ja hänen taiteelleen. Luka ei halua lähteä kotoa minnekään sen ääreltä. Kotona hän tutustuu Klaraan, joka seuraa Lukaa kuin hai uhriaan. Klara on Lukasta ihana, Dora ei ole enää Lukan vierellä. Välillä Luka ei jaksa sietää Klaraa, joka on häntä kolme vuotta vanhempi. Klara on tanssinopettaja, hän oli saanut luunmurtuman jalkaansa, ja joutui siksi sairaalaan. Anakin tykkää Klarasta, ja on rakastunut Toniin.

"Minä rakastan sinua", Klara kuiskaa.
     Luka nousee ja jää seisomaan Klaran eteen. Klara ei vieläkään kosketa häntä. Tyttö varmaan ajattelee, että noudattaa sääntöä. He katsovat toisiaan pitkään. Sitten Luka hymyilee ja laskee käsivartensa Klaran harteille. 
     "Mikä täällä tuoksuu niin hyvältä?"
     Klara tarttuu häntä kädestä ja vie hänet keittiöön. Keittiö ei ole kaksinen. Klaran kaltaiselle loistokokille se on pieni ja hankala ja surkeasti varustettu. Silti hän onnistuu aina valmistamaan heille jotakin herkullista. Lukasta on ihanaa, kun Klara laittaa hänelle ruokaa. Siinä on jotakin tuttua ja lohdullista. Etenkin jos Dora paistaa jotain uunissa. Kakkua tai kuorrutettuja kasviksia, sillä ei ole Lukalle väliä. Uuni huokuu lämpöä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen fysikaalisen lämmön kanssa. Koti. Turvallisuuden tunne. Kesä rannalla. Keskipäivän helle.
     "Tämä on yllätys."
     He syövät tyylikkäästi katetun pöydän ääressä, joka on itse asiassa pelkkä epätasainen laudanpätkä kolmen huteran jalan varassa.
     Luka tulee pian kylläiseksi. Hän ei syö paljon. Mielellään kyllä, mutta ei paljon. Hän nojautuu taaksepäin tuolissaan, ei kuitenkaan liikaa, sillä se saattaisi romahtaa. Se tuoli. Tyytyväisenä Luka hymyilee Klaralle. Tämä ojentaa hänelle kätensä. Hän tarttuu siihen epäröimättä.
     "Ja nyt minä haluan rakastella kanssasi." 

------------------------.

"Ja Luka rakastelee Klaran kanssa. Hän lempii Klaraa kiihkeästi ja intohimoisesti, ja samalla hänen mieleensä nousee kuvia. Hän suutelee Klaran suuta ja kaipaa sivellintä. Hän sivelee Klaran sileää vartaloa kuin kangasta, jota maalaa vikkelästi sormillaan."

Niinpä käy aika vanhanaikaisesti, että Luka joutuu avioliittoon Klaran kanssa, kun Ana ahdistelee veljeään. Dora ja Luka ovat uudelleen kuumentaneet suhteensa, mutta taiteilijamiehen pakkoavioliiton takia tulee monenkirjavia ongelmia. Vasta kymmenien vuosien kuluttua totuus tulee ilmi toisessa asiayhteydessä. 

Kirja on helppolukuinen. Lauseet pääasissa lyhyitä ja yksinkertaisia. Ei siirappista tekstiä, vaan lähinnä asiallista. Kirjailijan 'oppineisuus' ei paista tekstistä läpi, vaan kunnioittaa lukijaa ja hänen älyään.

Voitte lukea tästä linkistä Annin kirjoittaman postauksen kirjasta Kanssasi aina.

Toivotan teille lukuiloa ja oikein kaunista huhtikuun alkuviikkoa!
                          Terveisin Aili-mummo


perjantai 1. huhtikuuta 2016

♥ Pilven päältä ♥

Kuvakaappaus YLE1:tä elokuvasta Downton Abby.

LAULU PILVEN PÄÄLTÄ


Ylhäällä pilvissä asuu kaikki se mitä tarvitsen:
päivänvalonvarmat aavistukseni,salamanvalonnopeat varmuuteni,
ja pilvien päällä asun itse
- valkeana, häikäisevässä auringossa,
saavuttamattoman onnellisena jäähyväisiä viittoen.
Jääkää hyvästi, nuoruuteni vihreät metsät.
Hirviöt siellä mellastavat -
en koskaan enää astu jalallani maan päälle.
Kotka otti minut siivilleen -
kaukana maailmasta
on minulla rauha.
Pilvien päällä istun laulamassa -
alas maahan tipahtelee elohopeaivanaurua -
siitä kasvaa kutinaruohoa ja tuulenkukkahahtuvia.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Pentti Saaritsa)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille aurinkoista ja hyvää viikonloppua sekä alkanutta huhtikuuta!
                                  Aili-mummo