Google+ Followers

maanantai 30. toukokuuta 2016

♥ Sydämellä kuulee ♥

Toukokuussa 2010 Tohmajärvellä.

Istu rakkaani,
tuon tulijuomaa
sydämeni 
kammiossa 
kiehunutta.
Päivien kaipaus, 
öitten ikävä
on sen kypsyttänyt.
Kun juot maljan
tulet lähelleni,
kun juot toisen
kuiskaat: Ikuisesti!


- EINARI VUORELA -
Musteensininen Tohmajärvi...


Monenlaista on ollut viime aikoina sydämellä. Tämä on niitä aikoja, jota voi aavistella pitkän avioliiton elettyään. Joillekin se tulee yht'äkkiä ja yllättäen. Mutta vaikka asiaan valmistautuisikin, voi elämä muuttua äkkiä toiseksi tai päättyä kokonaan. Näin kävi muutama kuukausi sitten ystäväpariskunnallemme. Ja äkkiä toista ei ollut, hän oli muuttanut 'tuonilmaisiin'.

Jouhkolan Hovin lautta Tohmiksella 2010.


Lähes kaikki puut ja pensaat ovat kukassa nyt toukokuun lopussa AD 2016. Jopa pihlajakin kukkii melkoisen runsaasti, omenapuista ja sireeneistä puhumattakaan. Tietenkin kesä voisi pidentyä meillä, täällä Itä-Suomessa se on ollut aika lyhyt ja vähäluminen, toisina kesinä lämmin, toisina kylmä. Kylmyys on ikävä asia, kasvit ja eläimet kärsivät kylmyydestä ja kasvukauden lyhyydestä. Eikä se tietenkään ilahduta meitä ihmisiä.

Viime aikoina olen tiuhaan 'juossut' Tohmiksella. Mutta ihan hyvä että meillä on vielä terveyskeskus ja lääkäreitä. Myös yksityisellä puolella olen käynyt saamassa Hyalgaanipistoksia polviini, koska Kela ei enää niitä kustanna.

Rääkkyläläisillä taitavat olla edessä kovat ajat, heidät pakkoliitettiin hallituksen toimesta Kiteeseen. Miten kauan heillä on esim. terveys- , koulutus- ja sosiaalipalvelut? Seurakuntakin liitetään Kiteen evl-seurakuntaan, eli Rääkkylä jää kappeliseurakunnaksi kuten se muutama sata vuotta sitten oli. 

Elämme vaikeita aikoja. Kaikki on valinkauhassa, isot asiat on järjestettävä uudelleen ja viisaammin kuin mitä ne ovat olleet. Onkohan meidän hallituksellamme siihen tarpeeksi tietoa ja rahkeita? Meidän maakunnallemme ei ole hallitukselta herunut myötätuntoa ja kannustusta, rautatiet halutaan kääriä kerälle eikä maanteille riitä rahaa. Koulutusta on myös heikennettävä, vaikka vasta vannottiin koulutuksen kehityksen nimeen. Mitä me teemme kouluttamattomilla ihmisillä?

Mutta mitäs näistä! Ulkona on niin kaunista ja aurinkoista kuin vain kesällä voi Suomessa olla. Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää, lämmintä kesäkuuta!
                                Terveisin Aili-mummo

lauantai 28. toukokuuta 2016

♥ Salarakas ♥

♥ Siinä se 'salarakas' istuu! ♥



KADONNUT RUNO


Otan lehtiön tyynyn alta
mutta kynää en löydä
nukahdan

aamulla runoa ei enää ole


Nousen,
yöpöydältä kirjankannesta
katsoo mies:
salarakas, yksi heistä

Hajonnut sanomalehti
kahisee jaloissani
kun lapset eivät enää
pudottele lapasiaan kynnykselle
ja matot pysyvät ojennuksessa

Menen keittiöön ja laitan kahvin
siirrän verhon sivuun
on se aika vuodesta
jolloin avaruuden huntu
on timanteista täysi

Mutta miksi menetin enkelin kosketuksen?


- EEVA HEILALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällä Eeva Heilalan runolla toivotan lukijoille oikein hyvää toukokuun viimeistä viikonloppua!
                  Terveisin Aili-mummo

torstai 26. toukokuuta 2016

♥ Ihana kesäkaupunki ♥

Toinen Joensuun torin kesäkahviloista.


Terveissii Joinsuusta, pistäyvyttiin sielä eilen (tai öylen). 
Keskikaupunnille ol asijoo. Mie kävin silimälasliikkeessä korjuuttamassa aurinkolasiloita. Niinpä tul Iso Myy kierrettyy ympäri. Tullessa ostin tuas kirjoja.

Käytiin miehen kansa kahvila kavunvarressa. Kuuma ol kun mikä! Älysin laittoo vielä pitkät kalsarit, jotta ei ainakkaa vilu tullu, enemmännii lämpöhalavaus...

Kyllä Isossa Myyssä ol' hiljasta, ei ollu monta kahtelijjookaa istuskelemassa, miten tapana on. Samaten ol' Joinsuun tori lähes tyhjä. Kauppahalli on  kuulema raivattu, van joku lihakauppa kuuluu olevan vielä pystyssä. Varmaan se sittä puretaan. Ja sitä torinalusparkkii ne sittä ruppeevat rakentammaan. Mäne tiijjä. Liekö (Pielis-) Join rantaan vieneet sen torin, en ou niin tarkkaan seurannu Karjalaista, van jottai semmosta muistelen lukeneeni.

Räppäsin miehen kameralla nää kuvat. Kauppahallissa en ou käyny vuoskymmenneen, ennen kävin aina kaupunkireissula ostamassa tuoresta kalloo eli kirjolohta tuomiseks, ja aina sitä tul ostettuu muutakkiin ruokoo. Van kun alako tulla niitä isoja supermarkettija, halli jäi unohuksiin. Marketit myivät samoja tavaroita aina halavemmala, joskaan ei yhtä tuoreina. Mitäs se luatu kunhan vuan hinta (on halapa)! Näin aatellaan ylleisesti!

Suahaan nähä (jos eletään) nousooko tähän torin laijale se vanahan ajan mallin mukanen kauppahalli?
Tässä on Martta-kahvio, ei tungosta siihenkään.


Paljo on Joinsuu muuttuna miun muistin aikana. Entisaikoina 1940-60 luvula kaupunki täynä puutaloja, van nyt ne onnistunneesti revitty alas, ja on piästy kivitalokulttuuriin. Torikaula niitä jonnii verran on, myös Koski- ja Torikaun risteyksessä oleva Yrjö Luakkosen talo, joka omistaja kunnosti hienosti.

Näihen torin ympärystalloihin tehhään vuan lissee kerroksii, ja niin asukkaita soppii yhä enemmän. Tulloo nekii neliöt paremmin hyötykäyttöön, ja tuovat rahhoo lissee rikkaile. Jos vuan vuokralaisii löytyy. Van miusta näytti siltä, jotta vuokralaiset on karkoomassa poispoikkeen, kun liikehuoneistottii seisoo tyhjillään. Neun huonot ajat kaikila, kansala ja kauppijailakkii. Van Nordeala ja asiakkaila männöö hyvin, veronmaksut voip siirtee toisten 'huviks'.

Esiintymislavalla järjestäytyvät soittajat paikoilleen, mutta emme ehtineet kuulla heidän soittoaan.

Miusta Joinsuu on hieno kesäkaupunki, kulukoohan Pielisjoki läpi kaupungin. Ja Pyhäselekä on heti kaupungin vieressä. Se kuuluu Suur-Saimaan vesistöön. Jos assuu Joinsuussa, voip hankkii kunnon venneen, jolla vois seikkailla vaikka Välmerele asti. Siitä oisin tykänny nuorena, van ei sillon ollut aikoo eikä rahhookaan. Piti vuan hoitoo lehmii ja mualaistalloo iliman kesä- tai talavilommii. Ja kesälä ne työpäivät ol pitkii, kaks tavallista työpäivee peräkkäin seihtemänä päivänä peräkkäin tahi oikeemmin kolomenasatanakuutenakymmenäviitenä päivänä peräkkäin, ja tuas alusta!

Uskokee tai elekee, nyt kukkii jo pihlajat ja sirreenit; en muista yhtä aikasta millonkaa olleen. Tää on oikeeta kesäaikoo, hyvänkö eilä vai pahan, kysyn vuan?

Toivotan lukijoille mukavoo toukokuun viimestä viikkoo!
                             Aili-mummo





maanantai 23. toukokuuta 2016

♥ Valkeat yöt ♥

Kotalahti Tikkalan Särkijärvellä v. 2010. Mökki rantakivillä.

SAAPUVAT AJAT ÖIDEN VALKEIDEN


Saapuvat ajat öiden valkeiden.
Ei unta taivas saa, ei maa, ei meri,
ei ihmislasten kuohuvainen veri:
syttyvät liekkiin rinnat kaivaten.

Valkeat yöt kuin vitja hopeinen:
sylissä tässä sikkisessä öiden,
vesissä helke muinaislaulujen.

Leikkivät kultahiuksissasi tuulet
ja silmissäsi hehkuu sysihiiltä,
täyttävät maailman unet valkeat.

Minulla punaa punaisemmat huulet -
ei ketään, joka suutelisi niiltä
suudelmat valmiit, lukemattomat.


- MARIE UNDER -
(suom. P. Mustapää ja Aale Tynni)

Näkymä Kemiestä S-marketista siniselle tielle v. 2010.


Pohjolan yö on pian valoisimmillaan. Meille valoisa yö on tuttu asia ja tervetullut pitkän pimeän talven jälkeen. Valoisuus ikäänkuin kantaa ja ravitsee meitä, antaa uutta voimaa ja puhtia.

Näyttää siltä, että pikkulinnutkin kaipaavat Suomen valoisia öitä, kun ne tulevat pesimään tuhansien kilometrien päästä. Mitä olisi kevätkesä ilman linnunlaulua? Tuskin paljon mitään. Niin pienestä on ihmisen onni kiinni.

Keväällä luonnon kasvit alkavat kukoistaa uudestaan. Valo, ilma ja sula maa yhdessä auringon kanssa saa kauniin luontomme kukkimaan ja kukoistamaan. Runoilija kirjoittaa värssyjään hiki hatussa tai hatutta. Kesän suhteen meillä on lähes aina ylisuuret odotukset. Kerkiänkö sitä ja kerkiänkö tätä? Miksi kaikki pitää aikatauluttaa, eikö elämään voi jättää yhtään väljyyttä?

Aikatauluillaan ihminen kuvittelee hallitsevansa elämäänsä tai jopa toisten elämää. Sinällään suunnitelmat ovat hyviä ja tarpeellisia. Mutta miksi pitää elämän olla niin ahdasta, että siihen ei mahdu mukaan yllätyksiä? Niitähän kuitenkin aina on.

Itse me oman vankilamme rakennamme. Elämä ei saa olla vankila, ainakaan muille kuin oikeille vangeille. Meille eläkeläisille elämällä voi olla paljon mielenkiintoista annettavaa, jos vain suostumme ne lahjat vastaanottamaan.

Vaikka ystävät yksi kerrallaan lähtee pois tuonilmaisiin, jää vielä silti ihmisiä, joille olemme merkityksellisiä. Ja varsinkin oma jälkikasvumme on meille erinomaisen tärkeä ihmisryhmä, jonka varttumista seuraamme sydän lämpimänä ja mieli avoimena.
Nesteen asema Kemiessä Sinisen tien varrella keväällä 2010.

Lapsenlapsi menee pian rippileirille. Nykyään suoritetaan rippikoulukin muutamassa päivässä tai illassa, mutta meidän ikäluokkamme kävi rippikoulua kokonaista neljä viikkoa. Lisäksi ulkolukuläksyjä oli paljon katekismuksesta, raamatun historiasta ja virsikirjasta. Kinkereillä kaikki annetut läksyt piti osata 'vettä valaen'. Merkintä tehtiin tietysti rippikirjaan. 

Näin ne tavat ja koulutukset muuttuvat pikkuhiljaa ajan mukana. Rippilahjana oli tytöille rannekello, nykyään on toivomus takkavihallinen riihikuivia seteleitä. 

Uusi, ihana kesäviikko alussa!
Toivotan teille lämmintä ja kaunista toukokuun loppua!
              Terkuin Aili-mummo

perjantai 20. toukokuuta 2016

♥ Monta konstia ♥




Runnoilla en sua rakasta

julukisuuelmilla
   en ollenkaa


Rakastan sua kahen kesken


              raatamalla
       
     puolukkapiirakalla

ja unneen kiijättävillä
        raitasukilla


- RAIJA ROSTI - 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

MUKAVATA JA ONNELLISTA VIIKONLOPPUVA!
                     AILI-MUMMO

maanantai 16. toukokuuta 2016

Ollako nainen - vai eikö olla?

Akseli Galen-Kallelan äiti lapsi rinnoillaan. Juhla-Kalevala 1980.

Kohoan vedenalisista kohti pintaa, valoa.
Pelkään hengittää.
Olen saanut pyrstön ja kidukset, mutta minun on noustava.
Rikon veden kalvon, haukon ilmaa,
palaan vielä hetkeksi veden alle turvaan,

ja nousen taas hitaasti, hitaasti maalle.
Matkalla saan siivet ja kohoan ilmaan, mutta Luoja muuttaakin
mielensä ja päättää, että olkoon sittenkin ihminen.

Olkoon hän nainen, jonka sisällä on nainen,
äiti, mummo, isomummo, isomummon äiti ja isomummon isoäiti,
isomummon isoäidin äiti.
Ja hänenkin äitinsä äiti.

Ihmisen sisällä mummot kutovat sukkia, säilövät kurkkuja, hautaavat
kuoleita lapsiaan, silittävät lastenlastensa tukkaa, tukistavat.

Tekevät ristinmerkkejään, voitelevat mustelmiaan. Pitävät taskussaan
leivänkannikkaa, kaiken varalta.


- MARJA LEENA TOUKONEN - 

Näkymä Koitereelle Ilomantsissa.

Äitienpäivä meni jo tänä keväänä. Tämä on siis myöhässä, mutta kirjoitukseni johtuu runosta.

Pyrstö ja kidukset ovat muuttaneet muotoaan noista ajoista, joista Toukonen kertoo runossaan. Pyrstön tilalla naisella on alapää, joka on tärkeä asia monessa mielessä meille naisille. Sitä kautta vauvat laitetaan alulle, ja sieltä sitten vauvat putkahtavat maailmaan. Ja myös jätteet tulevat sitä kautta ihmisen sisältä pois.

Jos Luoja olisi suonut meille siivet, voisimme olla enkeleitä toisillemme. Vaan näyttää siltä, että sillä punapäisellä pedolla on ollut enemmänkin osuutta ihmisen kohtaloon, kuin mitä itsellemme myönnämme. 

Nainen on usein arvoitus itselleenkin, miehelle tietysti sitä enemmän. Kun olin nuori tyttö, tätini joka oli syntynyt vuonna 1880, sanoi: "Sinua ei huoli yksikään TAVALLINEN mies." Se ei minua huolettanut, ja hyvinkin moni "tavallinen mies" olisi kuitenkin huolinut. Vaikka en minä niitä niin suuresti arvosta. Jotain epätavallista pitää ihmisessä olla ja löytyä. Tavallisuus tappaa, se on minun käsitykseni.

Tavallisuutta löytyy joka paikasta, tavattomuutta sen sijaan joutuu hakemaan! Toki hyviä tapoja arvostan, ne kuuluvat ns. sivistykseen. Mutta ihminen, jossa ei ole särmää, on sangen pitkästyttävä ja ikävä ihminen. Elämä kasvattaa nimenomaan luonnetta - tai sitten ei. Vaihtoehtoja siis on...

Äitimyytistä aioin kirjoittaa, mutta ehkä se on parempi heittää romukoppaan. Nykynaisella on paljon valinnan varaa. Ei ole pakko synnyttää lapsia tusinakaupalla, jos ei halua ja katsoo että vähempikin riittää. Suurperheissä tietysti syntyy ja ehkä on jopa pakko olla joku myytti, miksi naisella ja hänen miehellään on lapsia tuvan täysi. 

Minusta parasta on kohtuus kaikessa, myös lasten hankinnassa. Ennen avioliittoa vitsailin, että haluan kahdeksan lasta, mutta kun sain ensimmäiset kaksi, huomasin, ettei kärsivällisyys eikä työaikani riitä siihen. Oli hoidettava myös karja, talo ja koti sekä talossa kävijät. Joillekin (vieraalle) piti keittää kahvia kolme kertaa päivässä. Omat fiilikseni kirjoitin tähän runoon Akan elämää.

Runonlaulajan pirtti Ilomantsissa.

Koitere on järvi Ilomantsissa, jonka rannalla on mm. runonlaulaja Mateli Kuivalatar asunut ja elänyt. Parppeinvaaralla kirkonkylällä on Matelin aitta, jota Runonlaulajan pirtillä vierailijat voivat käydä katsomassa. Aitta oli tärkeä entisaikana varsinkin naisen elämässä. Kesällä siellä nukuttiin, ja tytöt keräsivät myynejään eli kapioitaan sinne aitan orsille. Niin, ja oli sitten vierailijoita, joilla oli "pahat" mielessä: siitä syntyi uusia ihmisiä. Sitten pappi raapusti kirjaansa: "Äpärä lapsi". Sekin asia on muuttunut, nykyiset papit eivät raapusta!

Nykyisin on aittaelämä jäänyt kesäasukkaiden huviksi. Matelin aitan kuvaa en löytänyt omistani, mutta tämän kuvan löysin Parppeinvaara Ilomantsi sivustolta.





Suosittelen että kävisitte kesäisillä matkoillanne Ilomantsissa. Siellä on vanhaa kulttuurihenkeä, joka viehättää suomalaisia ja myös ulkomaalaisia turisteja.

Näin on uusi viikko lähtenyt käyntiin kauniissa merkeissä. Lämpötila on tuulesta johtuen viileähkö, vain 19,4 +astetta Celsiusta. Vaan kyllä se siitä...

Toivotan lukijoilleni kaunista ja lämmintä alkukesän viikkoa!
                                  Aili-mummo

perjantai 13. toukokuuta 2016

Elisabeth Adler: Talo maalla



Ostin Elisabeth Adlerin romaanin Talo maalla Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Sen on suomentanut Satu Leveelahti, se on pokkari, jonka on kustantanut Gummerus, ja se on painettu Tanskassa (2015), ja siinä on 363 sivua; ISBN 978-951-20-9920-7.

Elävästi kirjailtua naisten viihdettä rakkaus- ja jännitysteemoineen. Adler sopii hyvin kesälukemiseksi, tätä on mukava makustella varjossa loikoillen.

Elisabeth Adlerin romaanin Kesä Toscanassa luin kaksi vuotta sitten, ja postasin siitä. Olen lukenut sen jo kolmeen kertaan. Miellyttävää lukemista siis.

Juonipaljastuksia:

Kotirouva Caroline Evans on kirjassa 38v. ja hän on eronnut. Hänellä on 15v. tytär, joka aiheuttaa äidille päänvaivaa. He ovat asuneet Singaporessa perheenä, mutta avioeron tultua äiti ja tytär matkaavat kotimaahan Englantiin, ja asettuvat asumaan Oxfordshireen, missä he ystävystyvät työnantajiensa, bubin omistajien kanssa. Caroline tutustuu paikallisiin ihmisiin ja saa heistä myös ystäviä. Hän ostaa kylästä vanhan navetan, jonka aikoo kunnostaa kodikseen.

Kylässä asuu myös pari mielenkiintoista poikamiestä, joista toinen kiinnostaa Carolia kovasti, ja molemmat miehet ovat kiinnostuneita Carolista. Myös Issy eli Isabel, Carolin tytär, saa ystävän bubin henkilökunnan lapsesta. 

Issylle vanhempien eroaminen oli trauma. Vielä isompi trauma tulee siitä, kun Singaporesta tulee tieto, että James Evans on tappanut itsensä. Issy ei voi sitä millään uskoa, hän on varma siitä, että isä on murhattu.

James Evans on toiminut liikemiehenä Singaporessa. Hänellä on ollut pari läheistä kaveria, joiden kanssa hän on hoitanut bisnestään. Gayle Lee ja kiinalainen naishenkilö, jolla oli yhteyksiä mafiaan ja toinen oli vanha tuttu Mark Santos, perheystävä. Myöhemmin Carolille selvisi, että Gayle Lee oli myös hänen aviomiehensä rakastajatar. 

Näistä lähtökohdista on menestyskirjailija Elisabeth Adler tehnyt hienon 'sopan', jossa lukijalla on viihdytystä ja iloa runsain määrin. Uskonpa että Adlerilla on joukko ihailijoita, jotka lukevat kaikki hänen teoksensa.

Tapahtuu vielä monta asiaa, ennen kuin tämä kirja on lopussa. Jännitystä ja romantiikkaa, helppoa ja kivaa luettavaa, kuka voisi enempää kesäkirjalta vaatia?

Kaunista helluntaiviikonloppua teille lukijoille!
                     Aili-mummo


tiistai 10. toukokuuta 2016

♥ Tahdon vain kukkia! ♥

Helatorstaina (05.05.-16) luonto näytti tällaiselta.

Tänään huomaan että
päiväni nuortuvat
silmissä. Heleänä kuin 
nuori morsian otan vastaan kaiken mitä
elämä eteeni heittää.
Punastun vaikka
kaikkea en silti ymmärrä.

Keväällä on lupa olla 
iloinen ja vapaa
kujeilla ja leikkiä
kuin lapsi. Yritän tänäänkin
oppia uutta
vaikka silti vanhaa.

Tänään tahdon vain kukkia!

- AILI NUPPONEN -
Tiistaina 10.05. luonto näyttää tällaiselta. Ihanaa!!!

Tänään sujuu runojenkin kirjoittaminen, kuten ehkä huomaatte. Sillä linjalla pitänee jatkaa!! - Oikeastaan piti kirjoittaa tämä postaus jo viime viikolla, mutta tuli liian kiire. Mummonkullat tulivat auttamaan ympäristötalkoissa eli siivoustöissä. Ja se kävi kolmelta riskiltä naiselta sutjakkaasti. Tuli sitten lasten isäkin, joten suurkiitokset teille, olette mahtavia!

Sitten minulla oli onni tavata ihminen, johon olen netin kautta tutustunut. Hän on pikkuserkkuni, jonka juuret ovat tältä seudulta lähtöisin. Mutta ihanaa että sukua ja mielenkiintoisia ihmisiä löytyy ihan äkkiä ja arvaamatta.

Aili-mummo sai kukkia enemmän kuin monena aikaisempana vuotena yhteensä, kiitos niistä. Lisäksi sain lapsenlapsilta ihanat jääkaappimagneetit. Minulla on paljonkin aihetta iloon. Jälkipolvi on mielenkiintoisessa iässä ja heillä on kivoja harrastuksia. 

Luonto alkaa olla upeimmillaan, kesä tuli nopeasti tänä vuotena, melkein räjähtämällä. Helleaallot ovat meitä hellineet, tuulet lauhat tuoksuneet ja puistokonsertit soineet. Mittarissa on + 21,7 astetta C, valtavan ihanaa!

Tähän vuodenaikaan en lähtisi minnekään, vaikka olisi kuinka kovat menohalut. Kevätkesää Suomessa ei korvaa missään muualla vietetty aika... 
Taivas oli 05.05. näin suloinen; puut kasvattavat 'korvia'...


Tohmajärvi ei ole keväällä hassumpi asuinpaikka, katsoipa kuntaa mistä päin tahansa. Tikkalalaiset ylpeilevät Särkijärvellä, ja onkamolaiset useimmiten Suur-Onkamolla. Onhan heillä myös Kangaslampi, mikä minusta on upea paikka asua. Ja muita lampia on tällä seudulla monia, niilläkin on kesämökkejä. Puhumattakaan Kannusjärvestä, jonne UPM-Kymmene  myy kesämökkitonteiksi hienon uimarantamme ja suuren joukon muita tontteja. Tontit ovat myynnissä Bonvestan sivuilla. Ja tietysti myös FB:ssa on myös sivut.

Valtio aikoo myös yhtiöittää omistuksensa, ja myydä ne sitten sitten ulkolaisille rikkaille, joitka haluavat rikastua ostamillaan osuuksilla lisää. Niin on myyty elintärkeitä sähkölinjoja ja väkilannoitteita jo ajat ennen tätä nykyhallitusta. SSS-hallitus aikoo pistää rauta- ja maantiet rahoiksi, ja lakkauttaa meiltä itäsuomalaisilta koko infrastruktuurin. Ei täällä voi olla teollisuutta eikä työpaikkoja, koska niitä on pian mahdotonta huoltaa. Jää tilaa susille ja karhuille temmeltää vapaasti, mutta ihmisten on pakko lähteä pois. Jos tämä on keskustalainen tulevaisuudensuunnitelma, aion kyllä tulevissa vaaleissa äänestää muuta puoluetta!
Joku / jotkut muutkin saattavat tehdä saman tempun, ehkä iso herra S vielä hämmästyy...
Karhu on löytänyt uuden paikan likakaivojen läheltä...

Koululaiset odottavat hiki hatussa koulujensa kesälomien alkamista, viimeisiä kokeita tehdään toiveikkaina ja ehkä hermostuneinakin. Entisaikaan äitienpäivä oli keväällä se juhla, jota valmisteltiin kauan ja huolellisesti. Ohjelmia harjoiteltiin kuukausikaupalla, leivontatarvikkeet kerättiin taloista oppilaiden voimin, myytiin äitienpäivämerkkejä siinä samassa yhteydessä. Usein se oli sinivuokkoneula, joka kiinnitettiin rintapieleen. Koulussa askarreltiin paperikukkaset äitien vasempaan rintaan kiinnitettäviksi. Opettajat eivät puhuneet koskaan rahasta, he olivat tyytyväisiä kuten lapsetkin, vaikka ei elämä ollut viimeisen muodin mukaan pukeutumista. Kuitenkin äitienpäiväjuhlaan tytöt saivat uuden mekon ja kengät, ja pojat ehkä saivat paidan ja housut sekä kengät. Jotenkin kevät herätti silloinkin uusia toiveita tulevasta elämästä. Vaikka kovan työn takana se 'ihana elämä' oli, ja tuli vasta vuosikymmenien päästä.

Toivotan teille ihanat lukijani, oikein kaunista ja antoisaa kesäviikkoa!
                                Aili-mummo



lauantai 7. toukokuuta 2016

♥ Toukokuun toinen sunnuntai ♥

Hublen kuva avaruudesta. Kuva: Google.


Taitoin pienen palan taivaan reunasta
varovasti käärin sen Linnunrataan.
Siitä pienestä taivaan aukosta katselin tuolle puolen
peläten, että musta-aukko ahmaisee minut
mutta siellä kasvoi ainoastaan mansikoita
suuria ja punaisia.

Ja oli sunnuntai-aamu, vastakeitettyu kahvi tuoksui.
Istuimme nurmikolla ja nauroimme
lapset juoksivat edestakaisin
kulkukoirat olivat ihmeen suloisia.

Kaikki oli kohdallaan,
mikään ei olisi voinut olla toisin.
Sekin, että kurkistin taivaanreiästä, kuului asiaan.
Minulle vilkutettiin -
odotettiin että liittyisin seuraan.


- MARJA LEENA TOUKONEN -


Timo Turusen laulu "Äideistä parhain sä oot..."



Onnea kaikille äideille ja isoäideille!
Onnellista toukokuun toista sunnuntaita viikonloppuineen! 
                   Aili-mummo

maanantai 2. toukokuuta 2016

♥ Oi ihana toukokuu! ♥

Särkijärvi kesällä 2010.

On tie jota ei kukaan ole kulkenut
     ennen sinua.
Ehkä se on sinun.
Jos löydät sen, se on sinun.
Sitä ei ole mutta se syntyy kun
   sinä kuljet sitä.
Kun  katsot ympärillesi se on poissa.
Kukaan ei tiedä miten olet päässyt tähän, kaikkein
   vähiten sinä itse.


- CLAES ANDERSSON -
(suom. Pentti Saaritsa)

Jokaisen meistä on tallattava omat polkunsa. Jokainen tie on siis yksilöllinen, se kiemurtelee tallaajansa tapaan. Joillakin ehkä suorempaan, mutta meillä taiteilijaluonteilla tie voi olla hyvinkin sykkyräinen ilmestys, kun ihmisellä on taipumusta hypähdellä kiinnostuksensa ja mielialojensa mukaan. 

Myönnän että olen joskus aika äkisti ottanut uuden suunnan, kun entinen linja ei ole minua miellyttänyt. Enkä tahtoisi olla ihminen, jonka sanat ja teot tiedetään ennen kuin olen ne ääneen lausunut.

Kiinnostuksen kohteita minulla on ollut aika paljon, niin paljon, että olen hajottanut itseäni vähän sinne ja tänne. Kauan kiinnosti politiikka, ja tein työtä tällä ruohonjuuritasolla, nekin vuosikymmenet kasvattivat minua ja antoivat lisätietoa runsain mitoin elämästä, ihmisistä ja maailmasta. Joo, sain niistä hopeisen ansiomerkin, ja älysin lopettaa. Minun kaltaiselleni ihmiselle, joka puhuu suoraan, ei ole menestystä maailmassa. Siinä oli paljon tyhjäkäyntiä, mutta ehkä hyödyllistä sekin. Poliitikkoluonteet ovat toisenlaisia, ja sellainen en halua olla.

Se mikä elämässä on eniten kiinnostanut, on uuden oppiminen. Ja sitä on riittänyt.
Niin kauan on järjestötyö tai vaikka mikä kiinnostavaa, kun uusia asioita riittää opittaviksi kasapäin. Tein sukuseuratyötä kahdessa yhdistyksessä, ja sain toisesta kultaisen ansiomerkin. En ole sitä ansainnut, mutta tein minkä osasin. Uusia osaajia ei ilmaantunut Juvosten sukuseuraan, ja siksi yhdistys lakkautettiin. Paperit löytyy JoMasta.

Tieasioissa puuhastelin laskujeni mukaan 30 vuotta, ja Viesimo-tie rakennettiin Suomen pisimpänä yksityistienä, yli 13 kilometriä. Siitä olen ylpeä, kun naapurikyläläiset eivät valituksistaan huolimatta onnistuneet kaatamaan hanketta. Tie toteutettiin 1984-86 työllisyystyönä. Vuoden tai parin jälkeen se luovutettiin valtiolle hoidettavaksi. Olin tuolloin sen tiekunnan puheenjohtaja. Ja myös Koirivaara-Haukilampi yt:n hoitokunnan puheenjohtaja. Se kunnostettiin vuosina 2000-2002. Toimin hoitokunnan sihteerinä ja rahastonhoitajana. Näistä sain 'vain' kunniakirjan.

Menneinä aikoina kylällämme on ollut useita kotiseutuhenkisiä ihmisiä, jotka vaivojaan säästämättä ovat uhranneet aikaansa ja työtään paikkakunnan hyväksi. Heitä on toiminut useissa järjestöissä ja politiikan tasolla ajamassa asioita. Heitä minä toivon jatkamaan yhä enemmän. Vähäisin niistä ei ole kyläyhdistys, jolla on meriittejä paljon. Yhteistyö on voimaa, joka näkyy kauas!

Ihana kesä on melkein nurkan takana. Kolme tuntia sitten lämmintä oli lähes 18 +astetta mittarissa. 

Vappu oli yksi elämäni kauneimmista ja lämpimämmistä! 

Aurinkoista ja lämmintä toukokuun ensimmäistä viikkoa lukijoilleni!
                           Terveisin Aili-mummo