Google+ Followers

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Kuva: Google. 



Luin ostamani pokkarin, Sirpa Kähkösen kirjan Hietakehto. Otava. Teos on julkaistu vuonna 2012, ja pokkari Seven sarjassa on painettu v. 2013. Kirjassa on 336 sivua. ISBN 978-951-1-27691-3. Kirja kuuluu ns. Kuopio sarjaan, ja on sarjan kuudes kirja. Aikaisempia ovat Mustat morsiamet (1998), Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004), Lakanasiivet (2007) ja Neidonkenkä (2009). Tämä on ensimmäinen lukemani Sirpa Kähkosen romaani, ja täytyy sanoa, että pidän siitä suuresti.

Kirjan aihe liittyy Suomen jatkosotaan, ja sodan vaikutuksesta aikuisten ihmisten ja lapsien elämään. Minusta on vaikuttavaa, että ennen kaikkea Kähkönen on seurannut sotaa lapsen maailmasta käsin, hänen leikeistään ja suhtautumisesta sotaan. Sota antaa tapahtumia ja tilanteita uusiin leikkeihin, jossa ihmiset kuolevat. 
Läheltä pitää ettei myös lapsia kuole omissa leikeissään. Aikuiset osaavat olla hämmästyttävä huolettomia jättäessään tuliaseita lasten ulottuville. Ja lapsella jos kenellä on tarkkanäköiset silmät.

Kesäkallio on huvila, jonne lapset on koottu suojaiseen ja omavaraistaloudessa toimivaan paikkaan. Sen omistaa Selma Kelo. On menossa elokuu 1943, ja sota jatkuu yhä.

Tärkeä rooli on romaanin Juho-pojalla, joka on jäänyt täysorvoksi. Mutta tohtoripariskunta on ottanut hänet kasvatikseen, ja Juho on pantu Kuopion lyseoon. Juho johtaa myös lasten leikkejä suvereenisti. Charlotta eli Saaralotta on toinen lapsi, jolla on myös huomattava rooli tässä kirjassa.

Olisi tarpeellista lukea ne aikaisemmat osat tästä sarjasta, jotta pääsisi kirjan henkilöiden kanssa tuttavaksi. Varmaan hieno kirjasarja Kuopiosta, ja siihen liittyvästä historiasta. Tämä kaikki voisi olla totta, mutta kuitenkin se on fiktiota. 
Sirpa Kähkösestä ja hänen kirjoistaan kirjoittaa Kirsi blogissaan Kirjanurkka, josta löytyy paljon tietoa. 

Lukekaamme siis Sirpa Kähkösen romaaneja, joissa humanismi ja ihmisyys kukoistaa.

Tervetuloa lukijakseni Lady of The Mess!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyviä kesäkuun viimeisiä päiviä ja pian alkavaa heinäkuuta!
                          Aili-mummo





keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

♥ Ihanaa Mittumaaria! ♥

Nuppolassa kesällä 2012...

Meillä juhlitaan, kun nurmi on suuhunpantavan vihreää,
kun rentukat ja voikukat koristavat juhlakentän.
Lapset ja vanhat etsivät aidan läheltä näköalapaikat
ja juhlien ohjelma alkaa.

Navetan takaovesta aukaistaan säpit, potkaistaan pönkät
ja talven tomut pöllähtävät molempiin suuntiin.
Riimut räsähtävät sementille,
vanhimmat lehmät tietävät suunnan ulos,
mutta nuoremmat törmäilevät käytävillä
ja ampaisevat vahingossa valoa kohti.
Luonnonvoimien villi ja vapaa ohjelma
juhlakentällä jatkuu.

Meillä juhlitaan, kun takapihan multa on kuoputeltavan
kuivaa,
kun luukusta lentävät kanat, nyppivät nurmista makeimmat
päät
ja viettävät siestojaan pihlajan alla.
Pesät löytyvät vinnin pehkuista, riihiladosta, kuusiaidasta
ja ohikulkijat puhuvat onnellisista kanoista.

Jatkuu...
Sitä samaa...
Jatkuu...

Meillä juhlitaan, kun yöllä on lämpöä uneksi asti,
kun kivikirkon haka nurmineen, kuusikkoineen ja rantoineen
on valmis aukaisemaan portit,
kun vanha navetta kääntää saranoitaan varoen,
ja raskaat emakot työntyvät käytäville,
kallistelevat ovea kohti
ja suostuvat vihdoin veräjän taakse.
Ne kiertävät riihen, nuuskaisevat myllyhuoneen kynnystä,
penkaisevat maata ja karjaisevat laukoille.
Aikansa poukkoiltuaan 
siat pysähtyvät pajan raunioille,
tuumivat hetken ja aloittavat
viime kesänä kesken jääneet geologiset kaivauksensa.


- MARJA HYVÄRINEN -



"Mun kaunis kotimaani on vailla vertaistaan.." laulaa Mauno Kuusisto. Sävel on lainattu Ruotsista.

Ihanaa keskikesän juhlaa, Mittumaaria, kaikille lukijoilleni!
                          Aili-mummo

Ps. On käynyt hassusti, sillä en pysty kommentoimaan omaa blogiani! Olen pahoillani! Useasti olen yrittänyt, mutta ei vain onnistu.

♥ Kiitän sydämestäni kaikki kommentoijiani. ♥ Rauhaisaa juhannuksen jatkoa teille ystäväni! ♥

perjantai 17. kesäkuuta 2016

♥ Rakkaudentunnustus ♥


Omenapuu kukkii...
OODI SILMILLESI


Kesäheinikon huojuva hyvyys
            ja ukkoslintujen lentojen kaaret,
ja syvä musteisten merien syvyys
jossa kynien parvia ui

ja harhanäkyjen untuvaa,
                    kuin lauseitaan,
ja jotain lasten sanoilta tuntuvaa
joka unelmiin kietoutui.

Kuin oven heilahdus vaniljabaariin,
            kuin tumman tulppaanin siionin laulut,
ja portaat salaiseen buduaariin
jossa iiristen soittimet soi

Jatkuu...

Taivas ja pilvet...
Jatkuu...

ja sydänpuuta, ja viimojen viistoamaa
ja hiukan kuuta, kuin kynnöstä katselevaa,
vettä silloin kun sammakko lammesta joi

ja minuun on uponnut maailmankatsomus,
       kuin jokin heilahdus hellimmästä -
tyhjään täyttynyt pyörteinen rakkaus
joka näkee kun kirjoitan tästä.


- ILPO TIIHONEN -

Tohmajärvi kesällä 2015.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista kesäviikonloppua!
                                   Aili-mummo

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

♥ Paljon onnea vaan...♥

Pastori Antti Happonen onnitteli evl-seurakunnan puolesta päivänsankaria.

Paljon onnea vaan,
paljon onnea vaan, 
paljon onnea Mauri, 
paljon onnea vaan!

Näin lauloivat raikkaat lasten äänet, kun ukki-Mauria juhlittiin Kotipirtillä viime lauantaina. Oikeastaan kaksoset lauloivat. Myös me muut yritimme perässä, uudella aloituksella.
 Mauri ja minä.

Siinä hän istuu rinnallani, "unelmieni mies"! Ollut mukana tyynessä ja myrskyssä jo 54 vuotta. Jos luitte edellisen postaukseni, joka koski juuri tätä miestä ja yhteistä eloamme, tiedätte mistä puhun. Runomuoto on kertova kronikka pelkistetysti. Luin sen myös läsnäolleille juhlaväelle. 

Edelliset juhlat meillä vietettiin vuonna 1986, eli 30 vuotta sitten. Paljon on tapahtunut niiden juhlien jälkeen ja kokemukset ovat olleet raskaita. Poikamme kuolema, siitä toipuminen monien vuosien jälkeen, ja vihdoin huippukarjamme lopettaminen vuonna 1998. Läheltä piti ettei minullekin tullut lähtö pitkälle matkalle, jolta ei paluuta ole. Kolme vuotta hoidin lehmiä ja kävin lypsyllä unissani. Tein sellaista, jota en olisi saanut tehdä, lähetin (muka) maitoa meijeriin! Meillä oli sitoumus, että ammatinharjoittaminen on lopetettava. Se oli oikea painajainen!

Kotiväen onnitteluruusut.


Painajaisetkin joskus päättyvät, myös tämä uni, joka ahdisti minua. Vaikka karjanhoitajan ammatti on raskas, oli se myös rakas. Minulla on ollut tapana paneutua työhöni kokonaan. Hyvät harrastukset ovat pitäneet minut pinnalla, ja antaneet voimia koettelemuksen hetkiin. Jotkut varmasti tietävät, mitä on lopettaa ammatti yli 40 kovan vuoden jälkeen, kun on saanut navettaansa niin hyviä lehmiä, että eräs niistä oli oli kotimaan holstainilaisten joukossa maan 10 parhaan listalla. Lehmä oli itse jalostettu risteytyksellä. Tämän lehmän tytär ostettiin Etelä-Karjalaan taloon, jossa se tuotti maitoa lähes 140 000 litraa. Pieni osa tuosta määrästä tuotettiin jo meillä, sillä lehmä oli myytäessä kolme kertaa poikinut. Ostajat saivat lehmältä puolitusinaa lehmävasikkaa ja yhden sonnin, joten karjaonni seurasi lehmän mukana uuteen kotiin. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä enkä tunne.

Juhlapöytä, juhannusruusuilla koristettuna.

Tänään on kylmien päivien perästä tullut ihana kesäinen auringonpaiste. Kesä on mitä parhain ja kuumin. Miehellä on ollut joitakin päiviä huono olo, se alkoi vatsakivusta. Ei varmaankaan tämän juhlapöydän antimista, koska itse en ainakaan ole tuntenut oloani sairaaksi. Toivottavasti hänen olonsa kohentuu.

Eilen iltapäivällä veimme kälyn tuomat kukat haudoille. Käly on ollut jo kahtena kesänä apunamme laittamassa hautausmaata kesäkuntoon. En muistanut enkä ehtinyt katsastaa viime syksyn perästä haudattujen hautoja, kanta-asukkaita on melkoisesti muuttanut "tuonilmaisiin" sinä aikana. 

Parhainta kaikista oli tavata ystäviä ja ihania lapsenlapsia, joita näkee nykyään liian harvoin. 

♥ Kiitos kaikille pitoihin osallistuneille ja onnittelijoille! ♥

Oikein hyvää kuluvaa kesäviikkoa kaikille lukijoilleni!
                    Terveisin Aili-mummo

perjantai 10. kesäkuuta 2016

♥ Onnea Mauri-ukki ♥

Ihmisen ikä: lapsuudesta---
Pieni kiltti poika,
pikkulapsi vasta
toiveita ja odotuksia
maailma täysi
isän, äidin,
ukin mummon 
suvun kesken.

Sitten melkein mies, 
jo rippikoulun käynyt
tulee ukin paikalle
jatkamaan ukin työtä.
Ja kalliit vuodet vierii...

Hän armeijasta selviytyi
kuin muutkin. 

Ja tyttö löytyi.  

Kaks poikalasta syntyi, 
ja kalliit vuodet käy.
Ja työtä työtä riittää
Luojan taivaan alla
me maata viljeltiin.
Ja karjaa hoidettiin, 
laitumia niitettiin ja aidattiin.
Ja kalliit vuodet vierii... 

Tuli paha tauti, se 
melkein hengen vei.
Vaan kaiken jälkeen 
voittajana siitä selvittiin.
Taas työ ja elo jatkui
kuin aina ennenkin.

Jatkuu...
---vanhuuteen.
Jatkuu...

Ja kalliit vuodet vierii...
Lapset kasvaa, pojat
armeijassa. Jo vanhin 
heistä tuo tyttöystävän.

Ei onni tullut tämän pojan luo.
Hän kohtaloonsa tarttui
pois lähti 'Tuonilmaisiin'.

Mikä murhe suru tuska
rintaa raastoi. Vaan auta ei
on jaksettava eteenpäin
vaikk' kuolo kaiken vei.

Vielä kuusi vuotta 
me ruokaa tuotettiin.
Tehtiin uusi talo, ja 
sinne muutettiin.

Nyt asuttu on tässä
kaks vuosikymmentä.
Ja kalliit vuodet vierii... 

Ja lapsenlapset rakkaat,
tulee onnittelemaan
kun Mauri-ukki täyttää tänään 
kahdeksan vuoskymmentä.

Siunausta heille ja
myös vanhemmilleen!
Kun kalliit vuodet vierii...

Onnittelut meiltä 
Mauri-ukille kiittäen!


- AILI NUPPONEN -

Toivotan lukijoilleni onnellista ja hyvää viikonloppua!
                   Aili-mummo





maanantai 6. kesäkuuta 2016

♥ Valkolakki sireenien varjossa ♥

https://www.salon.fi/product_info.php?products_id=2765

Lopulta yksi ainoa päivä, pojilla lököttävä puku
ja mauton kravatti, tytöillä liian korkeat korot
ja lyhyt hame, epävarma askellus juhlasalin poikki,
päähän kiskottu kireä lakki jonka valkoisesta aavisti 
ettei se säilyisi puhtaana huomiseen.
Sitä ennen pihasireenien ohi saapuvat sukulaiset,
hymyilevinä, ikääntyneinä, kukkapuskia 
ja kirjekuoria heiluittaen, heidän kanssaan kilisteltiin,
myhäiltiin laudatureille, seliteltiin abrobaturit,
maalattiin tulevaisuus kuin akvarelli, ja ulkona kesässä se odotti,
hitaasti räjähtävien sireeninkukkien takana ,
vuosien kierto, sokaiseva elämä joka vie kaiken
kun toivoton aikuisuus muotoutuu nuoruuden perukoilta,
syvistä hämäristä, ehkä unista, niiden metsissä.


- RIKU KORHONEN - 


Nuppolan sireenit kukkivat.

Vuoden merkkitapaus, ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat on nyt vietetty. Niihin on valmistauduttu vuosia, ja toiveita ihanasta tulevaisuudesta on säilytetty mielen salatuissa sopukoissa. Toivotan lämpimästi onnea kaikille lakin saaneille, mutta myös heille, jotka valmistuivat ilman ihanaa hattua.

Tohmajärven lukio on aika korkealla rankinglistalla. Pois on ne ajat, jolloin reput sai yli 40 prosenttia kirjoittaneista. Siitä on aikaa noin 35 vuotta. Eikä se ei ole oppilaitten häpeä, vaan opettajien.

Valkoisella ylioppilaslakilla on myyttinen maine ainakin jo 1800-luvulta alkaen. Silloin olivat 'maistereita' kaikki valkoisen lakin saaneet ja kelpasivat jo opettamaan toisia. 

Ylioppilaat valmistuvat vasta opiskelemaan tulevaa mahdollista ammattiaan, siksi minusta on väärin puhua valmistujaisjuhlasta. Mutta sanonta on sanonta eikä muuksi muutu. 

Kuinka lienee sitten, jos ylioppilaskirjoitukset poistetaan; sitähän suunnitellaan jo nyt. Se mahdollinen opiskelupaikka voidaan saada ilman muita kokeita. Mutta etenkin palvelu- ja hoitoalan ammattiin valmistuville minusta pitäisi tehdä ehdottomasti luonnetestit, jottei kauheita mokia pääsisi syntymään. Ihminen joka ei tunne empatiaa, ei lääkäriksi tai hoitajaksi sovi.





Me tohmislaiset vietämme jännittävän viikonlopun ensi viikonvaihteessa. Kunnajohtajamme Olli Riikonen on ehdolla Keskustan puoluesihteeriksi, ja me kuntalaiset olemme häntä lämpimästi suositelleet virkaan. On vain niin, että jos Hanna Huttunen pääsee varapuheenjotajistoon, silloin Ollia ei varmaankaan puoluesihteeriksi valita. Viisaampien mukaan näin se menee...

Muutenkin on sekalaisen kiireinen viikko. Kerron sitten teille viikon päästä mikä on syy. Piakkoin on myös ensimmäisen lapsenlapsen rippijuhlat, mutta en osaa sanoa, osallistummeko niihin vai emme. 

Mutta ihana kesä on nyt! Vähän koleaa välillä, mutta toivottavasti lämpiää pian.

Wellcome as an reader Kique Ruiz!

Oikein hyvää viikkoa kaikille lukijoilleni!
                    Aili-mummo

perjantai 3. kesäkuuta 2016

♥ Kesällä kello viisi ♥




kesäkuussa kello 14.42
mummo kirjoittaa uusia runoja
onko niissä päätä tai häntää
mummo ei tiedä
häntä niissä kuitenkin on

sireenit kukkivat 
kesällä kello viisi
ilma on liilankaunis
aurinko paistaa täydeltä terältä
kuumasti taivaalta, ja ilma
lemuaa sireenien tuoksua.

- AILI NUPPONEN -

Toivotan lukijoilleni kaunista ja onnellista viikonloppua!
                         Aili-mummo