Google+ Followers

perjantai 29. heinäkuuta 2016

♥ Väärästä paikasta ♥

Taiteilija tutkistelee kättensä jälkiä. 
YSTÄVÄN MUOTOKUVA


Ensin hänelle ei mikään ollut kyllin: Kosmos, Tellus, Eurooppa,
Suomi, Meret, maat, metsät, erämaat, kaupungit ahdistivat. Opiskeli
kaikkia kieliä, teki monia töitä, suurissa pankeissa iso saldo.
     Elettiin vuosikymmen, hänelle riitti maapallo, pian maanosa,
mielivaltaisine rajoineen, kuten hän sanoi, "joita keisarit ja kuninkaat
juovuspäin sodissa ja rauhoissa piirtelivät".
     Elettiin puoli vuosikymmentä, hänelle riitti pelkkä pääkaupunki,
olihan siinäkin, torit, kadut, puistot. Ajan kuluttua hänelle kelpasi
kaupunginosa sairaalan ja kirkkomaan välillä, siinä oli kaikki.
     Isossa asunnossaan hän alkoi sulkea ovia saleihin, halleihin;
vierashuoneet jäivät käyttöä vaille. Ennen pitkää riitti arki- ja 
makuuhuone, mutta kun lakkasi syömästä, keittiö ja wc kävivät 
tarpeettomiksi.
     Makuuhuoneen verhot veti ikkunain eteen, peiton päälleen.
Raajat kutistuivat, selkäranka, vatsa, kaula, silmät kuihtuivat rusi-
noiksi rypäleistä.
     Hän seurasi aikaansa
     virtuaalikypärä päänsä ympärillä,
     vaikka maailmankaikkeus oli sisällä.


- AKI LUOSTARINEN -

///////////////////////////////////////////////////////////////

Toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja elokuun alkua!
                           Aili-mummo


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tuleeko Onni kuntaliitoksesta?

Heinäkuinen auringonlasku Ailinkalliolla.

Onni, kerro minulle
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut, ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki, virran
                                                        vietäväksi heittää.

- TOMMY TABERMANN -

Suur-Onkamon selkää.


Teimme eilen pikavierailun naapurikuntaamme Rääkkylään. Rääkkylä on maineikas ja kansanmusiikistaan kuuluu pieni pitäjä Pohjois-Karjalassa. Tosin Suomen hallitus suuressa viisaudessaan on päättänyt liittää Rääkkylän Kiteeseen, jos syystä kiteeläiset ovat onnellisia. Valitettavasti rääkkyläläiset eivät ole onnellisia. Nyt kiteeläiset odottavat vesi kielellä milloin on viimeisen Keski-Karjalan kunnan, Tohmajärven, vuoro tulla heidän helmoihinsa. Enpä usko että meilläkään monet sitä haluavat. Mutta koska valtio on ottanut määräysvallan itselleen, se voi menetellä miten itse haluaa. Kiteen veroprosentti on Suomen huippua tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Kitee tunnetaan lähinnä pahasta pajarista, pontikasta ja pesäpallosta. Muu kulttuuri ei hetkauta Kiteen ihmisiä, mutta listaan voisi ainakin lisätä taiteilija Leo Karppasen ja Saiho Ateljeen Heinonniemestä. Siellä on paljon kaunista nähtävää ja lisäksi Juhanantuvalla Kesälahden Hummovaarassa, joka on myös Leo Karppasen käsialalla koristettu. Onhan Kiteellä kuorojakin, jopa useampi erilainen, sekä tietenkin Kiteen kuuluisin mies ja musiikin tekijä, Tuomas Holopainen.

Minusta on turhaa vaatimattomuutta turvautua pontikkaan ja pesäpalloon, kun noita valttikortteja on noinkin monta. Ja vieläpä sellaisella tasolla, ettei maailmasta löydy monta noiden vertaista. Kiteellä olisi aineksia moneenkin näytelmään historiansa valossa, jos vain löytyisi kyvykäs kynäilijä, joka saisi tulosta aikaiseksi. 

Pahin vastustaja meillä päin on vanha ikävä asia, kateus, joka sotkee paljon asioita. Johtuuko se kenties geeneistä vai uskomuksesta, että onnea on vain rajallinen määrä? Toisen onni on toisilta pois. Olen taipuvainen uskomaan, että kateus kasvaa sisällämme meidän huonosta itsetunnostamme, jossa perimälläkin on oma osuutensa.

Asutusta Suur-Onkamolla.

Rääkkylää on siunattu suurella luonnonkauneudella. Sen saimme jälleen kerran todeta eilisellä käynnillämme. Muutamia vuosia sitten Rääkkylä laskettiin saaristokunnaksi, ja se sai syystä korotetun valtionavun menoihinsa. Enää saaristokuntalisää ei Rääkkylälle makseta. On sanottu, että Rääkkylä pitäisi jakaa kuntaliitostapauksessa kolmeen eri osaan, jossa yksi osa liitettäisiin Liperiin, toinen osa Joensuuhun ja kolmas Kiteeseen. Minusta tuntuu siltä, että rääkyläläiset kokevat jonkin asteisen vääryyden tapahtuvaksi. Miten pitkät välimatkat ovatkaan, jos ja kun palvelut jäävät enää Kiteelle? Meiltä tulee matkaa kirkonkyläälle Rääkkylään 50 km yhteen suuntaan, paljonkohan se matka on sitten uuteen kuntakeskukseen, Kiteelle?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mies rupesi perjantaista alkaen sienestämään, josta syystä minulla on ollut puuhaa sienien siivouksessa ja ryöppäämisessä. Myös tatit ja kanttarellit olen käsitellyt ja valmistanut ruuaksi. Ja näkyy tänä kesänä sieniä riittävän joka tarkoitukseen. Dalla Valle ostaa sieniä vientiä varten; mies on italialainen, jolle tatit ja herkkusienet ovat kaikki kaikessa. Muitakin ostajia on. On vain niin, ettei kovin pitkältä matkalta kannata lähteä viemään sieniä myyntiin. Sen sai mies kokea, kun kokonaista kuusi euroa tuli kouraan herkkutattierästä.

On päästy taas uuden viikon alkuun. 
Toivotan kaunista ja hyvää heinäkuun viikkoa lukijoilleni!
                           Terkuin Aili-mummo

perjantai 22. heinäkuuta 2016

♥ Sfinksin kysymys ♥

Tiedosto: Sphinx colorisé.jpg


                             https://commons.wikimedia.org/wiki/File%3ASphinx_coloris%C3%A9.jpg


Sinä arvoituksen vartija
oi sfinksi
tässä seison enkä ymmärrä miksi
elämäkö vai kuolema?

minut lähetettiin kysymään
mutta kadotin kysymyksen
näistä sanoista yritän koota
jotain millä kysyä

kysyjä oletkin sinä
oi sfinksi
sinun kysymyksesi tiivistyy tähän:
kuka olet
miksi olet täällä

katso sokea
noita savupiipuista nousevia kiehkuroita
veteen piirrettyjä viivoja
maassa lepäävää linnun sulkaa
kuuntele
aaltojen huokailua
                      ennen kuin meri vetäytyy


- MARJA LEENA TOUKONEN -

\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\

Toivotan lukijoilleni hyvää heinäkuista viikonloppua!
                          Aili-mummo

maanantai 18. heinäkuuta 2016

♥ Mitä minä olen? ♥

Saihon isäntä taiteilija Leo Karppanen esittelemässä ihanaa pihaansa (oik.)

AAMU
VALKOINEN KUIN MAITO


minä olen lakeuden tuuli
    sadepilvi heinäpellon päällä
        kasteen kirkas pisara nousevalla oraalla
paapan ristityt kädet
    pojanpoikien leiskuva tukka  
kuin villin hevosen harja

minä olen kyntöviilujen miekanterä
      sankarihautojen harmaa rivi
          patsaan silmissä sateen kyyneleet
minä olen autiotalon hiljaisuus
            murskattu kallio
          neulasensa pudottanut puu
minä olen kova ja likainen tie
valokiilojen leikkaama musta yö

minä olen aamu
                 valkoinen kuin maito
minä olen kuuma kesä
                 tahmea hunajasta ja siitepölystä
syksy
           raskas ja variseva
   talven kasvoille vedetty lakana
        aamu
                 valkoinen kuin maito.


- AUNE KIVIOJA -     

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oma ääni on hyvin kuultavissa Aune Kiviojan runoissa. Hän on eteläpohjalainen, vuonna 1928 Jalasjärvellä syntynyt kirjailija. Ainakin kaksi runokokoelmaa hän on julkaissut, Rukihisen leivän maa (1999) ja murteella kirjoitetun runokokoelman Pohojalaanen (1995). 

Tuon aloitusrunon löysin Lahden Runomaratonin antologiasta Runo kasvaa maasta, valikoima kilpailurunoja, toim. Liisa Salo, Jyväskylä (1991). Tähän kilpailuun otin itsekin osaa, ja sain siihen joitakin runojani. Silloin ei vielä EY ollut päässyt sotkemaan suomalaisen maatalouden kuvioita, mutta lähellä olivat nekin ajat, vain neljä armollista vuotta, kun maajussin ahdistus alkoi. Ja se jatkuu yhä.

Suuruudestakaan ei tunnu olevan suurta hyötyä, kun miljoonalla maitolitralla vuodessa ei pääse navetanrakennusvelkojensa herraksi, luin sen netistä. Tila on konkurssissa. Ja näitä tulee riittämään, suuruuskaan ei pelasta mitään.

Maidonvalkea on maitojussin naama, punakaksi se voi muuttua eri syistä, häpeästä, alkoholista, verenpaineesta, kodittomuudesta ja niin edelleen. Kaikki voi mennä ammatin lisäksi. Suomessa ovat pahat ajat vasta alussa, kukaan ei tiedä, kuinka kauan ne jatkuvat.

Tuo konkurssin tehnyt viljelijä kertoi uskoneensa pankin vakuutteluja, että hän selviäisi hyvin kaikista lainoistaan, kun vain laajentaisi. Mutta takuuta siitä ei pankkikaan antanut. 

Olen kauan seurannut herrojen hyviä neuvoja, mutta en ole vielä oppinut niihin luottamaan. Minusta jokaisen meistä pitää osata sen verran ajatella itse omilla aivoillaan, ettei koskaan tee päätöksiä vieraiden neuvojen mukaan. Yllytyshullu ei saa olla, se käy liian kalliiksi.

Mitä arvaamattomammaksi ja uhkaavammaksi maailma käy, sitä vaikeampi on maajussin elämä. Tiloja aivan kuin painostetaan ottamaan valtaisia riskejä, mutta mistään ei löydy apua, kun hätä on käsissä. Aina on vastuu viime kädessä viljelijällä itsellään.

Toivotan kaikille turvallista ja hyvää alkanutta viikkoa!
                 Terveisin Aili-mummo


perjantai 15. heinäkuuta 2016

♥ Onnellista viikonloppua! ♥

Kuva Google: Ursan tähtitaivas.

SHERZO


Ylhäällä tähdet selkeän kirkkaina, maan päällä
                                            sydämeni, selkeän kirkas.
Loistava tähtiyö, me olemme yhtä.
Enkö istu tähtivitjan päällä vavisten....ikään kuin 
                                                                 se voisi murtua?
Aika, sinäkö se olet, uninen kuilu, joka haukotellen 
                                                                  pilkkaat minua?
Vaarallista väsyville tanssijaloille,
vaarallista höltyville kiipeäjänkäsille,
vaarallista uskaliaasti venytetyille helminauhoille.
Aika - häviä!
Joka tähti tuikkii kasvoihini: minä olen sinä!
Joka tähti suutelee minua suulle: viivy luonani!
Tähdet sulkeutuvat ympärilläni piiriin, lähemmäs, lähemmäs,
koko yläruumiini tähtisumun sisällä.
Mitä minä teen? Itkenkö?
Ilta uneksuu. Merenkuningas juo maljan simpukankuoresta.
Älköön kukaan liikkuko. Mutta astukoon tanssijatar
esiin yövarpaisillaan
ja polvistukoon ja ojentakoon kätensä
ja suudelkoon Kaunista.


- EDITH SÖDERGRAN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni onnellista viikonloppua!
                         Aili-mummo

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Maiju Lassilan Kuolleista herännyt Tohmiksella

Aika harvinaisia nämä kuolleista heräämiset. Jönni Lumperi sen kuitenkin opetteli...

Pakko se oli uskoa, kun satamajätkä Jönni Lumperi heräsi arkustaan uudelleen tähän vanhaan maailmaan! Herääminen ja lähes kaikki muukin oli sangen riemukasta. Jönni sattui saamaan arpajaisvoiton, josta lähti hänen 'liikemiesuransa' käyntiin. Jönni osti ja myi kiivaasti, vaikka ei ollut rahoja nähnytkään. Mutta sattuuhan sitä!

Teatteriyhdistys on perustanut Leader hankkeen, jossa on tarkoituksena tehdä Maiju Lassilan tuotantoa tunnetuksi. Projektin rahoituksella on palkattu kaksi työntekijää, ohjaaja Mervi Venäläinen ja apuohjaaja Teemu Jaatinen. Tänä vuotena Teatteriyhdistys täyttää 35 vuotta, ja teatteriyhdistys lahjoittaa syntymäpäivälahjan Maiju Lassila vuoteen, joka on 2018; silloin tulee 100 vuotta täyteen Maiju Lassilan syntymästä.

"Kuolleista herännyt on haastava teksti, joka ei ole päästänyt ryhmäämme helpolla. Näytelmän 30 roolia esittää 10 näyttelijää, ja kertojan rooli jäi ohjaajallekin. Runsaat roolihenkilöt ja hersyvä näyttelijäntyö pääseekin tänä vuonna oikeuksiinsa upeissa kulisseissa ja yksinkertaisessa lavastuksessa. Hymy huulilla lausun kiitokseni työryhmälle, olette upeita ihmisiä", toteaa ohjaaja Mervi Venäläinen.

Minusta Tohmajärven teatteri on tehnyt mahtavan esityksen, joka on hauska olematta mauton; mustaa huumoria viljellään melko reippaasti. Huomaa että teatteria on tohmislaiset opiskelleet tosimielellä, jälki on sen näköistä. Ammattiteatterista on käyty ottamassa oppia, ja se virkistää ja ilahduttaa mieltä kovasti. Toivon tälle esitykselle runsaasti katsojia. Olosuhteet teatterilla ovat todella hyvät. Ääni kuuluu varmasti kaikille, on hyvät selkää tukevat istuimet, sadekatos jonka peittävyys on hyvä, eikä aurinko paista takuuvarmasti silmiin. Kahvittelu tehdään sujuvasti, eikä liputkaan maksa maltaita. Näytelmä sopii myös lapsille.

Taiteilijan näkemys kirjailija Maiju Lassilasta. Siellä se kuulostelee miten hänen tekstinsä sujuu!
Tätä edellisen kerran Tohmajärven teatterissa esitettiin Lassilan näytelmäksi dramatisoitu teos Pirttipohjalaisia vuonna 2000, sen ohjasi Jouko Tyyni. Minullakin oli 'ilo' olla mukana siinä näytelmässä mieheni kanssa. Meillä oli silloin esityksessä 35 henkeä enimmillään lasten kanssa. Näytelmä oli liian haastava, siinä oli monimutkainen, hitaasti kehittyvä juoni, joka ei auennut katselijalle, ja näytelmässä riideltiin paljon sekä käytiin käräjiä. Minusta se oli onneton valinta, eikä sen jälkeen Lassilaa ole kotiteatterin tiimoilta nähty. Lassila on ollut paitsiossa tuon huonon valinnan vuoksi.

Toivonpa että nyt menossa oleva projekti pelastaa Lassilan pois tästä 'kirouksesta', ja tulevina vuosina saamme nähdä Lassilan parhaita teoksia usein.

Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta heinäkuun viikkoa!

Nyt on kesäteattereiden aika parhaimmillaan, käykää toki katsomassa! Värtsilässäkin pyörii näytelmä, joka on lähiaikoina katsastettava.
                     Terveisin Aili-mummo

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ihana kotiseutulaulu

Tohmajärvi Kirkkoniemestä Järventaukseen päin katsottuna. Klikkaa kuvaa!!


LAULU TOHMAJÄRVELLE


Kotiseutuni vaaroilla vaeltaen
olen viettänyt herkimmät hetket.
Kotikunnaiden kukkia ihaillen
monet kulkenut suviset retket.
Missä ikinä koskaan mä liikkunenkaan
aina mieleni kotihin halaa.
Tohmajärvellä, rajalla syntymämaan
ilo rinnassa riemuiten palaa.

Tutut täällä on hongikkoharjanteet,
koivulehtojen lempeät tuulet.
Pihapääskyn on heljimmät säveleet,
suven tullen sen soittoa kuulet.
Kuka loitolle lähteä tohtisikaan,
mennä vieraiden heimojen syliin.
Tohmajärvelle unelmat uudestaan,
sydän kaihoaa kotoisiin kyliin.


Jatkuu...
Laulu Tohmajärvelle; sävel Martti Turunen, sanat Sakari Miinalainen.
Jatkuu...

Ja me laulamme laulua riemuiten,
kotiseutua tahdomme kiittää.
Osa onnellinen meillon vaiheilla sen,
ja se tietomme iäksi riittää.
Isät täällä on kaskensa kaataneet,
kivet vääntäneet väkevin voimin.
Kehtolauluja äidit on laulelleet
sekä kutoneet pellavaloimin.

Tule laulamme laulua yhdessä,
sillä meillä on aika ja vuoro.
Hyvä, runsas on köyhänkin elämä,
suuri nousevan nuorison kuoro.
Ole reipas ja rohkea Karjalan mies,
ilosilmäinen vaarojen sisar.
Tohmajärvellä kulkee sun elämänties,
sitä heimoa veres on pisar.


- SAKARI MIINALAINEN -

Kiitän avustajiani Tohmajärvi-laulun sanoista ja sävelistä!
Ne löytyvät myös kotiseutulukemistostamme Tohmajärvi Tuttavaksi sivuilta 177-178, josta kuvasin laulun nuotit.

Aurinkoista heinäkuun viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                   Terveisin Aili-mummo

tiistai 5. heinäkuuta 2016

♥ Oli ja meni! ♥

Kansallispukujen ja ym pukujen tuuletusta.


Potsipäivät eli kuntajuhlamme 42. kerran on nyt vietetty. Päivänsankarina on kuntamme kuuluisin kirjailija, Maiju Lassila alias Algot Untola (ent. Tietäväinen), joka syntyi Tohmajärvellä 1868, ja teurastettiin raa'asti vuonna 1918. Kirjailijallamme oli monta nimeä, sillä erilaista kirjallisuutta syntyi paljon, ja jokaista erilaista tyylilajia varten piti olla aina uusi nimimerkki. Maiju Lassilan nimi elää yhä, sillä se on jäänyt elämään ikimuistettavan kansanhuumorinsa vuoksi. 

Etsiskelin Tohmajärvi-laulun sanoja, jotka on kirjoittanut Sakari Miinalainen, mutta en löytänyt netistä enkä Tohmajärvi tuttavaksi lukemistosta. Hyvin on sanat piilotettu, onneksi olkoon! Tuskin kovin moni tohmajärveläinen edes osaa tuota laulua, vaikka pari kertaa olen elämäni aikana sen kuullut.

Tohmajärvi laulun on säveltänyt Martti Turunen. Siitä on tehty myös CD julkaisussa Karjalan Kunnailla: Pohjois-Karjalan kotiseutulaulut. Olisipa tuota ollut mukava kuullakin...

Lauantaina parveilimme Kemien koulun ja liikuntahallin pihassa, minne oli tullutkin suuri määrä juhlijoita sekä kauppiaita. Varsinaisesti Potsi-päiväthän järjestää Tohmajärven Yrittäjäyhdistys.
Mauri Patsaspuistossa. Ei tekijän nimeä patsaassa.


Kemien Keskuspuistoon on nousemassa pysyvä Potsinäyttely, jota ovat olleet tekemässä taidekeskus Onnelan kursseilla olleet taiteilijat. Valitettavasti patsaiden tekijän nimeä emme löytäneet, joten patsaspuisto on keskeneräinen. 

Löysin videon Tohmajärvestä, ja minusta se oli niin hyvä, että laitan linkin siihen. Kannattaa katsoa myös Tohmajärveläisten, puhumattakaan heistä, jotka eivät ole tohmislaisia.

On jännittävää seurata, miten käy pienen Tohmajärven kunnan tämän aikakauden myllerryksessä. Keski-Karjalan menestykseen en jaksa uskoa, sillä se on liian vähäinen yhteisö suurten kaupunkikuntien seassa.

Eilen ukkosti niin paljon, että minun oli pakko keskeyttää postaukseni laittaminen nettiin. Myös tänään on ollut ukkosta, mutta silti uskon että nyt on hyvä hetki laittaa tämä sepustus maailmalle.

Lukijoilleni hyvää alkanutta heinäkuuta! Mansikat ovat makeimmillaan, erittäinkin metsämansikat!

♥ Toivotan Hannele Koiviston tervetulleeksi lukijakseni! ♥
                         Terveisin Aili-mummo






perjantai 1. heinäkuuta 2016

♥ Toisille avataan, toisille taas ei! ♥

Kuva: Anne Hämäläinen. Muu teksti: ks. alla olevaa kuvaa.
Anna Ahmatova teoksessa Anna Ahmatova, Fontankan talossa. Kuva: Anne Hämäläinen.


Kolkuta nyrkilläsi oveeni:
sinulle tulen aina avaamaan.
Vaikka meidät erottaa nyt vuoristo,
paahtava helle, tuuli, aavikko,
sinua en hylkää milloinkaan.
En koskaan kuullut sinun valittavan,
et leipää pyytänyt, et palaakaan.
Toisit taas leivän vaahterasta
tai pelkän ruohokimpun, kuin toit vasta
kun viime kevät teki tuloaan.

Tuo kourallinen Nevan vettä,
jokemme vettä, kylmää, puhdasta.
Kultaisten hiustesi alta
saisin veritahrat huuhtoa.


- ANNA  AHMATOVA -
(suom. Pentti Saaritsa)


Toivotan kaikille hyvää ja onnellista heinäkuuta sekä alkavaa viikonloppua!
                           Terveisin Aili-mummo