Google+ Followers

tiistai 29. marraskuuta 2016

Nadeem Aslamia ja Anne Tyleria



Luin ostamani teoksen, pakistanislaisen pakolaisen ja kirjailijan Nadeem Aslamin romaanin, Elävältä haudatut. Kirja on nidottu, siinä on ihastuttavat kannet, ja 392 sivua. Kirjan on suomentanut Vuokko Aitosalo, se ilmestyi Liken kustantamana 2010. ISBN 978-951-01-0272-2.

Kirja on sotaromaani Afganistanista vuosia ja vuosikymmeniä kestäneestä sodasta. Aihe on minulle mitä vastenmielisin, sillä yleensä en lue tällaisia kirjoja. Tuo aihe islamilaisuus ja talibanisota Kaukoidässä on pakottanut minut perehtymään aiheeseen. Olen kirjoittanut myös Aslamin nuoremman romaanin, Sokean miehen puutarhasta postauksen. Voitte lukea sen tästä linkistä.

Pidin paljon tästä viimeksi mainitusta teoksesta, siinä oli sellaisia ulottuvuuksia (rakkaus) ettei siitä voinut olla pitämättä. Mutta Elävältä haudatut on minusta toista maata. Myös lukutapani on huono, sillä en jaksa enää niin paljon valvoa, lukeminen jää pätkittäiseksi. Tämäkin romaani on saanut paljon kehuja, mutta minä en valitettavasti sotakirjoista enkä sodistakaan pidä. Kirja on kuvaus siviilien sodasta selviytymisestä. Varsinkin naiset ja lapset sekä vanhukset ovat elämässä heikoilla. Myös uskonto, islamilaisuus, on romaanissa tärkeällä sijalla.

Romaanin varsinainen päähenkilöä on amerikkalainen David, joka on sodassa USA:n joukkojen mukana. Hän tutustuu erään naisen etsintämatkallaan englantilaiseen Marcussiin, joka myös etsii samaa naista, Zameen tytärtään. Hänellä on mukanaan lapsensa, ja miehet kiihkeästi haluaisivat löytää molemmat.

Davidilla on mukanaan Casa-niminen poika, jolla on tehtävänään sopivassa tilaisuudessa räjäyttää itsensä ja tappaa mahdollimman monta muuta syytöntä siviliä. Casalla on mukanaan käärinliinansa  vartalonsa ympäri käärittynä, sitä tarvittaisiin sitten pamauksen jälkeen, kun hän oli matkalla Paratiisiin.

Casan rukous:

Oi Allah, rukoilen Sinulta hyvää, jota tämä päivä tuo mukanaan
Ja haen Sinusta turvaa kaikesta pahasta, jota se voi tuoda mukanaan
Ja pyydän tekemään minusta voittoisan, mutta älä suo muille voittoa minusta
Oi Allah, varjele minua Katseellasi, joka ei koskaan lepää
Ja ota vastaan katumukseni, etten joutuisi kadotukseen.
Sinä olet toivoni. Herrani, yltäkylläisyyden ja loiston Valtias,
Sinun puoleesi käännän kasvoni, tuo jalot kasvosi lähelleni
Ja pese pois minun syntini, vastaa rukouksiini ja ohjaa sydäntäni,
Ja ota minut vastaan syvimmällä anteeksiannollasi ja armeliaisuudellasi,
Hymyillen minulle ja ollen minuun tyytyväinen loputtomassa armossasi (sivut 192-193).

Mai Laakson arvion voitte lukea tästä linkistä:



Olen ostanut viihdekirjailija Anne Tylerin (s.1941-) romaanin Oikukas planeetta, ja lukenut sen tavalliseen tapaan yölukemisenani. Nidotussa kirjassa on 304 sivua, ja sen on suomentanut Kristiina Drews 1999 Otavan kustantamana. Tyler on bestseller kirjailija, jolta olen yhden tai useamman romaani lukenut. Postauksia en ole löytänyt, joten se lienee ollut monia vuosia sitten. ISBN 951-643-939-X.

Tylerin romaanit lähtevät liikkeelle perheestä. Tämä romaani nopea- ja helppolukuinen, minäkin jaksoin lukea kummasti useimpina öinä. Kirjailijan kuuluisin romaani tuntuu olevan Päivällinen koti-ikävän ravintolassa, jonka olen lukenut ainakin kahteen kertaan, mutta siinä oli jotakin outoa, koska ravintolailtaa ei koskaan tullut. Tämä kirja sujui taas kuin itsestään tapahtumasta toiseen. Kirjan päähenkilö on Barnaby, joka on kodissaan joutunut nälvinnän ja väheksymisen kohteeksi. Varsinkaan Barnabyn äiti ei voi hyväksyä B:n kaltaista poikaa, joka on hänen mielestään luuseri (häviäjä) kaikissa asioissaan. B. on menettänyt perheensä erossaan, ja tytär on jäänyt äidin luokse asumaan. B:lla ei ole kunnon ammattiakaan, hänen työpaikkansa on Lainaselkä Oy, joka auttelee vanhuksia heidän kodeissaan. Kehtaapa äitikulta julistaa, että poika on heille velkaa niin ja niin paljon, kasvatuksestaan ynnä muusta. Äiti vaatii, että B:n tulee maksaa velka heille talkaisin, vaikka he ovat varakkaita. Barnaby on ylpeä mies, ja hän päättää maksaa vanhemmilleen tuon tuulesta temmatun summan rahaa. Siinä siivellä B. saa myös uuden tyttöystävän, jolla on outoja luonteenpiirteitä.

Vanhukset pitävät Barnabysta ja hänen tavastaan tulla nopeasti täyttämään heidän toiveensa. Mutta annapa olla, joukossa on myös vainoharhainen vanhus, joka keksii, että B. varastelee häneltä.

Ihmisten pikkumaisuus ja omituiset tavat on kuvattu hienosti. Myös perhesuhteet ja yhdessä olo kuvataan herkullisesti eri perheenjäsenten kesken. Sisarkateuskin tulee ilmi B:n perheessä esille. Ja nuukuus, se ettei mitään romua voi heittää pois, vaan se on säästettävä tulevaa tarvetta varten.

Kyllä tämä mielestäni dekkarin voittaa! Jos pidät enemmän viihteestä kuin murhakirjoista, suosittelen sinulle Anne Tyleria. Tylerin käyttämä kieli on lähellä puhekieltä, kirjailija on voittanut Pulizer palkinnon vuonna 1989.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan oikein hyvää alkanutta viikkoa ja alkavaa joulukuuta lukijoilleni!
                             ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


perjantai 25. marraskuuta 2016

♥ Eeva Heilalan seurassa ♥

Tänään 25. pvä marraskuuta 2016, ip.

MENEN METSÄÄN 


Puut seisovat suorina
koskematta toisiaan
jos kaatuvat,
kaatuvat myrskyn käskystä,
jos taipuvat,
taipuvat lumen alla.

Ihmistä ylväämpinä
kädettöminä
vain oksien hiukset,
kaarnan iho,
monien seurassa ja kuitenkin yksin
taivasta kohti.


- EEVA HEILALA -
Aurinkokin on 'ylösnoussut' näkyviin asti tänään.

Eeva Heilala on 1934 syntynyt pohjalaisemäntä, joka on kirjoittanut monia ihmisläheisiä ja koskettavia runoteoksia. Hän voitti J.H. Erkon palkinnon Hyvä on maa runoteoksellaan vuonna 1976, ja sen jälkeen häneltä on ilmestynyt lukuisa joukko kokoelmia, yhteensä 10 eri teosta, joista yksi on Valitut runot nimeltään Punaposkipuolukoita (2004). Kirjasampon sivut kertovat Eeva Heilalasta seuraavaa. Myös Kiiltomato on julkaissut seuraavan Alli Kantolan arvostelun, ole hyvä. 

Heilala kertoo, ettei häntä kirjoituksista kiitetä, vaan käsitöistä. Se on yhdessä hänen runoistaan teoksessa Punaposkipuolukoita. Kiittäminen onkin usein se vaikein asia. Tuntuu ihan siltä, että se on itseltä pois, kun kiittää muita. Kateus on saituutta pahempi sairaus, se voi tappaa!

Tässä tämän vuoden merkkiteos. Kansi Rääkkylän Paksuniemestä.

RUNOILIJAN OSA

Ei pääskynen pyynnöstä laula
eikä pihlaja kerskaa: Olen pyhä puu
ja siksi kukin valkeana

Turhuutta vaatia kasvojamme näkyville
vastausta kysymykseen miten kaikki alkoi

Tämä ei ole kuvattavissa
tämä on vähiten käskettävissä
tätä ei voi opiskella

Ei lahjaa vaihdeta
saatu mikä saatu
kiitos

- EEVA HEILALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Hoosianna Untamalan Kuoron esittämänä. YouTube.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ensimmäistä adventtia!
                                   Aili-mummo




tiistai 22. marraskuuta 2016

♥ Lapsellissii huomijoita ♥

Mies on tehny nuotion. Mua musta, mehtä märkä...

Nyt en runnoile enkä laita runoja alakuun. Immeiset on tainneet kyllästyy ainassiin runosta puasoomisseen...☺Sitä tuas eilennii (tai öylennii) olin immeisiin riesana kuntakeskuksessa, jota meilä sanotaan Kemmiiks. Tahi Tohmikses, mitev vuan. Päivä männöö jotta hupsahtaa, eikähän tässä muuta oukkaa, kun muutama tunti kahen pimmeen välissä. Ja sittä kun lumi sul lähes kokonaan pois, jäi vuan pien laikku sinne tänne, ei sekkää mualimmoo paljo valakase. Siks mie panin tuon nuotijon kuvan, jotta se valakasis pikkuse omalta osaltaan.

Seun Tohmiksela joulunavvaus tehty viime viikon perjantaina, en ollu sitä kahtomassa. Eilen ol' PKO:n kaupan piha täpötäynä autoloita, jotta ei menannu ennee sekkaan soppii. Suatto sielä olla venäläisiikii, ovat tuas tiivistänneet käyntilöitää. Entisaikaan kun iso lauma heikäläisii tul kauppaan, ne osti lihat hylly kerrallaan tyhjiks, jotta heleppo siitä ol iteleen valita, kun ei ollu lihhoo. Niin ei vielä ollu eilen tehty. Ja vuatteita ostetaan jätesäkillissii monta ja monta, jotta suap koko suku itelleen siitä piälepantavvoo. Niistä tietää enemmän nuo Siästömestan omistajat, Sivoset. Ovat kyllä varustautunneet suureen asijakaskuntaan hyökii.

Pyhänä käytiin serkun synttäreilä, ja sielä näk pikkuserkkuja aikamoisen miärän. Serkun vaimo ja tytär olivat panneet parastaan, ja sielä lähti kuakunhimo ainakkii vähäks aikoo. Kerrassaan mallikaita ja maistuvii kakkuja ja muita leivonnaisii. 

Kirjostakkii pitäs joskus postailla, van sekkii on muuttuna jotennii vaikeeks. Lukijana oun hijas, kun koko yötä en jaksa valavoo, joskus en yhtää. Sitä vuan simahtaa kun pikkupotsi olokikassaan. Paitsi ei miula ennee ou olokija, ennen vanhaan sitä muattiin olokipatjan piälä, van ei ennee pitkään aikaan.

Nuin ne vuan ajat ja tavat muuttuu. Ei sitä entisaikaan talonpojan pöytään kokonaista sijan takakoipee kannettu, van muutama iso uunissa paistettu lihapala ja sittä ryynmakkarat saivat toimittoo joulukinkun virkoo. Ja muutennii se joupöytä ol paljo yksinkertasempi kun nykyvvään. Tosin joukuus suatto olla, jos talossa ol lapsii, miekii näin ensimmäisen joulukuusen vasta kolomevuotijaana. Kuus ol sijottu latvasta hirteen, ja siinäpä ol mukava kiikkuu!!! Ja kun se joulupukki tul, se otti ne nahkarukkaset pois käsistään, ja mie tunsin sen Joulupukin!! Sehä ol ihe Kitusen Tauno, joka ol tullu pois rintamalta; sota ol niät loppunu. Mie tunsin sen käsistä, joissa ol selekämissä pitkät karvat. Oun mie nauranu sille muistole monta kertoo, ei sitä vuan kaikkii pikkulapsii nii vuan jymmäytettykkää! Jotkut pittää lapsii vähä-älysinä, van sitä mie en ou tehny millonkaa. Lapsettii osovaa ajatella, ja heilä on tarkat silimät ja hyvä huomijokyky. 

Nuin sitä luiskahettaan atventtii kohti, seuraavaks laulettaan hoosiannoo! Seun kaunis hymni, joka jiäp soimaan korvissa. 

Van mitä mielpuolta outte plokini nimenvaihoksesta? Tuntuu siltä, jotta kaikki pittää kiäntee mullin mallin, joten arvelin, ounko mie eläny jo sitä arkee tarpeeks asti, vaikka siitä niin kovasti tykkeennii, joten kertahuitasulla mie runnoilin tuohon uuvempaan kuosiin. Täähän on mitä suurimmassa miärin kulttuurploki, muuta yhistävvee tuskin löytyykää. Ja kulttuur on se miun sallainen rakkaus, immeisellä pittää olla hengen ravintoo jokkaisele päiväle, muuten se henki kuivuu ja kipristyy. 

Hyvvee ja onnellista marraskuista viikonalakuu kaikile lukijoile!
                                Terveisin Aili-mummo


perjantai 18. marraskuuta 2016

♥ Hyvää Kummitusviikonloppua! ♥

Elokuvasta Oopperan kummitus. YouTube.


Jälleen viikonloppu tulossa ja joulu lähestymässä. Oikeastaan aika hyvää odotusta on siis ilmassa. Sain jo uuden ajokortin, kesti vain viikon lääkärissä käynnistä ja Trafilla asioinnista Kiteellä, kun homma on jo hoidossa.

Tämän viikon tuskailin uuden kuvakirjan kanssa, joka ei meinannut onnistua. Olivat näet Ifolorilla uudistaneet ohjelmaansa. Kuvia ja muutoksia on muistettava tallentaa mieluusti joka aukeammalla, muutoin voi käydä kuten minulle: jämähdin kiinni! Ohjelma vaati tekemään varmuuskopioita, enkä uskaltanut sulkea konetta, arvelin että sitä voisi seurata jokin isompi vahinko. Kutsuin siis miniäni, joka tietää ja osaa enemmän kuin minä. Hän sai varovasti suljettua kiertotietä ohjelman, eikä siitä kovin paljon kadonnutkaan. Kadonneet kuvat laitoin uudelleen. Ohjelmaa on muutettu paljon tekstityksen osalta, se hyppii hirmuherkästi kirjan loppuun ja taas joutuu etsimään...Entisajan tekstit asettuivat paremmin paikoilleen. Mielestäni selvä huononnus siis. Ei tosiaan tee mieli paljon kirjoitella, kun homma on harvinaisen hankalaa. Mutta kirja Kuin yhtä juhlaa on nyt painossa.

1993 keväällä kävimme Okran kanssa Lontoossa, ja samalla kävimme Her Majesty's Theatressa katsomassa Oopperan kummituksen. Teatteri sijaitsee Lontoon West Endissä. Lippuja on saatavana muutaman vuorokauden sisällä, hinta 37,20€ alkaen. Se oli hyvin vaikuttava esitys, jota en helpolla unohda. Vuodesta 1986 lähtien musikaalia on esitetty yli 11 000 kertaa. 

On tätä musikaalia esitetty m,yös Suomessa, mutta uskon, että tämä esitys ei ole puitteiltaan yhtä komea kuin Lontoossa esitettävä. Ja tietenkin YouTubesta myös löytyy ainakin tällaisia pätkiä, saattapa löytyä pitkiäkin versioita.

Ilmat ovat lämmenneet, vettä on satanut, saa nähdä, sulavatko kaikki lumet pois. Voi tulla aikamoinen rapakeli ja olla liukasta. Joten olkaa varovaisia ulkona liikkuessanne!

Toivotan hyvää viikonloppua ja onnellista oloa!
                          Terkuin Aili-mummo





maanantai 14. marraskuuta 2016

Onko Toivolla toivoa?

Lumen aika, talvi.

PELKO POIS


On tullut aika
täyttää 40 vuotta
kohottaa katse
puiden latvoihin
ja pärisyttää 
posket tyhjiksi,
on tullut aika
jättää maan
rosoinen pinta
ja kuopat sen
murhe ja vaivat
ja etsiä toivontie,
on tullut aika
vaihtaa paitaa
ja lallattaa
ottaa aloite
ja laskiämpäri
mennä ja tulla
päivän valossa
kuin häikäisevä
ja ainutkertainen
komentoalus


- JYRKI HEIKKINEN -

Pienet suurien jaloissa.

Ihmisillä on erilaisia aikoja ja hetkiä. Pieni hetkikin voi olla kallis ja merkitsevä, kuten syntymän- tai kuolemanhetki, onnenhetki tai onnettomuuden hetki. Yksi silmänräpäys voi olla se aikamitta, jolla elämäämme mitataan. Meillä on sekä aika että ajattomuus. Kuolemassamme me muutumme ajattomaan aikakauteen, uskovat odottamaan ylösnousemusta ja muut tuomiota. Tai kuka mitäkin.

Elämä koostuu niistä pienistä hetkistä. Millaiseksi tunnemme oman elämämme, onko se tyydyttänyt meitä antimillaan vai haluaisimmeko vieläkin enemmän? Toki monet meistä haluaisivat haukata yhdeksi suupalaksi koko maallisen 'mammonan', ei niille muille tarvitse jättää yhtään mitään... 

Meitä sota-aikaan syntyneitä suomalaisia on vielä aika paljon, mutta ajattomuuteen siirtyvä joukko on yhä suurempi keskuudessamme. On vielä -30-lukulaisia ja -20-lukulaisia, yli satavuotiaitakin on melkoinen määrä. Vuonna 2011 IltaSanomat kokosi näitä tietoja, silloin saatiin luvuksi 625 henkeä elävää suomalaista. Nyt voi olla yhä enemmän.

Mutta tuo 40v. maailmankuva on selkeästi erilainen kuin ikäihmisten, joiden joukkoon itsekin kuulun. Mutta runoilija Jyrki Heikkinen 'puhuu' toivontiestä, se tie meillä kaikilla tulisi olla ettemme joutuisi toivottomuuteen. Ja meillä Telluksella tuntuu olevan hyvin kriittiset ja kriisiset ajat idästä länteen ja meillä sillä välillä.

Toivontie on niin monelta kadoksissa. Meidän on löydettävä myös uskon ja luottamuksen tie, nekin ovat kadoksissa. Rukoilkaamme maailman ihmisten hädässä ja erityisesti maailman lasten hädässä Taivaallista Isää, jotta hän armahtaisi meidät ja päästäisi synnistä ja kaikesta pahasta. Amen.



Video YouTube: Lasse Hoikka esittää...


Toivotan lukijoilleni hyvää uuden marraskuun viikon alkua!
                                   Aili-mummo





perjantai 11. marraskuuta 2016

♥ Onnittelut Isälle! ♥

Leonard Cohen: Dance Me To The End Of Love. YouTube.


Ellei minua olisi, olisi joku.
Ellei sinua olisi, olisi toinen.
Luonnontapahtuma, ei ainutkertainen. Mutta
                         meidän suhteemme on.
Luonto toistaa ja toistaa, myös meissä. Mutta: sinä olet sinä,
minä taas
                        minä
ja joskus minä olen miltei sinä:
                        minä sinussa, sinuksi syntymässä,
sinusta syntymässä, jälleen minä
                        kun hengityksen rytmi tasaantuu, eriytyy
ja sinä voit jälleen kuulla seinien lävitse lasten hengityksen,
minä lumihiutaleiden laskeutumisen kostealle kiveykselle.


- LASSI NUMMI -

Hiljentykäämme kunnioittamaan Leonard Cohenin muistoa! ♥♥♥   

Toivotan lukijoilleni hyvää Isänpäivän viikonloppua! ♥
                      Terkuin Aili-mummo

maanantai 7. marraskuuta 2016

♥ Vanhaa ja uutta ♥

Talvenpohjia rakentelee itse luonto.


TALVINEN TAIVAL

Kimaltain talven taulut leviää
yön haavekylläisyyttä kylmää täynnä.
Puut lumiharkoin halkoo hämärää,
tienviitat vaiti vastaan sinertää.
Vain kuuraholvein pimennoista kuuluu
jäähileen himmeätä helinää.

Ne helisee kuin helmet, kyyneleet,
kuin soittais yhteen oudot sukupolvet,
niin tulevat kuin ennen eläneet,
ja kyselis: mit teit sä? mitä teet?
kuin kuiskis halujensa hangen alla
keväiset silmut, lehdet varisseet.

Kuin taru vierii taival talvinen.
Maan kukkeus ja kurjuus, kaikki kuultaa
kalvosta kuvastimen kaukaisen.

Jääkahleissa on kielet kantelen.
On vielä matkaa vapauden voittoon
ja pauhuun suurten kevätvirtojen.


- L. ONERVA -

Muutama viikko sitten oli näin kaunista! 

Talvi näyttää tulevan tänä vuotena ajoissa, vaikka monena talvena peräkkäin sitä on saatu odotella jopa seuraavalle vuodelle asti. Ja miksipäs ei, jääväthän toivottavasti ne Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat tulematta. Säästöjä syntyy yhteiskunnalle, jos ei ole tarvis tehdä niin paljoa kalliita lonkkaleikkauksia. Ja luvassa on oikea pakkastalvi, joten valkea joulu on luultavasti tulossa koko maahan.

Kävin perjantaina lääkärissä hankkimassa terveystodistusta hoivalta lääkäriltä Trafille eli Ajoneuvohallintokeskukselle ajokorttiasioissa. Siksipä jäi postaus täällä tekemättä monen ihmisen pettymykseksi. Vasta yli 51 vuotta olen ajotaitoa opetellut käytännössä. Tai paremminkin aloitin jo vuonna 1959 moottoripyöräkortin hankkimisella, josta sitten pääsin autonrattiin Kuplavolkaarin etupenkin ja ratin väliin. Se vuosi oli heinäkuussa 1965. Talvella 1966 kävin pääasiassa junalla ja autolla talouskoulua Joensuussa. Seuraavaksi pääsin töihin yli 100 kilometrin päähän Pielisjärven kuntaan (nykyiseen Lieksaan), jossa olin vuoden ajan. Aviomies vieraili melkoisen ahkerasti luonani, ja aloin odottamaan toista poikaani. Kesällä 1967 muutin takaisin Tikkalaan ja mieheni kotiin, jossa kuolema oli ahkerasti vieraillut. Aloitimme ihan ikioman elämämme silloin, Nuppolaan jäimme asumaan vain me, nuori Nupposen perhe.

Poikamme syntyi marraskuussa 1967. Muutamia päiviä myöhemmin kuoli Miina-täti.
Hän oli hoidettavana Iltarauhassa Pyhäselässä; rauha hänen muistolleen! Uskon että ilman Miina-tätiä ei olisi koskaan synytynyt Havutar, hyvä emäntä kirjaa. Hän myös hoiti minua lähes kuin omaa lastaan; eihän hänellä omaa lasta ollutkaan. Olen paljosta kiitollinen, ja se kiitollisuus on vuosien mittaan yhä enemmän syventynyt.

Kun olin kuusi vuotta, täti sokeutui täysin glaukooman takia. Aikaisemmin puhuttiin silmänpainetaudista, mutta silloin 1948 puhuttiin vain viherkaihista ja harmaakaihista. Tädillä oli molemmat sairaudet kummassakin silmässä. Varmasti sairauden ilmestyminen oli huomaamatonta, ja sokeus yllätti hänet täysin. Isä kuljetti sisartaan mm. silmälääkärissä Helsingissä, Lahdessa ja Kuopiossa, mutta muuta ei voitu tädin hyväksi tehdä kuin että häneltä otettiin toinen silmämuna pois kovan säryn takia. Tilalle tuli lasisilmä, jolla ei tietenkään nähnyt yhtään mitään.

Tädin kuulo oli erinomaisen tarkka samoin kuin muistikin. Jokaisen lehmän poikimisen hän muisti ihan pilkulleen, vaikka sitä ei olisi allakkaan merkittykään. Kurosen suvussa on ollut useampia tapauksia glaukoomaa, onhan Juvosilla ja Kurosilla yhteisiä esivanhempia. Tarkalleen en tiedä, mitä kautta silmäsairaus on tullut. Ainakaan Simosilla en ole samaa sairautta havainnut. 

Täti neuloi sokeutensa aikana, 19 vuoden kuluessa, varmaan satoja pareja villasukkia. Kaikki miesten villasukat olivat hänen neulomiaan. Kun joskus häneltä tippui silmukka puikolta, ei hän yleensä saanut sitä itse kiinni, vaan pyysi minut apuun. Olipa yö tai päivä, kun tätiä ei nukuttanut, hän otti neuleen käsiinsä, ja sukka alkoi jatkua. Täti opetti myös minut neulomaan villasukat ja niiden kantapäät. Ne tehtiin kaksinkertaisina, joten ne kestävät kauemmin.

Täti joutui lähdettyäni töihin Iltarauhan hoitokotiin, jota pitävät Herran Kansalaiset. Tädillä oli pari lievää halvausta, joka huononti hänen muistiaan. Hänestä oli tullut kotona vaikeasti hoidettava. Isä oli myös kotihoidossa siihen asti, kunnes hän joutui leukemian takia sairaalaan ja kuoli sinne. Isä oli kuollessaan 85,5 vuotta, ja Miina-täti 87 v, 1 kk ja 15 päivää.

Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Kotinurkissa vanhoja ei enää suvaita,   entisaikaan vanhusten hoito kuului lähisuvun ja joskus kaukaisemmankin sukulaisen tehtäviin. Jos hyvinvointi on lisääntynyt, on varmasti pahoinvointi myös...

Toivotan teille hyvää marraskuun jatkoa, ja tunnelmallista talven alkua!
                                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥






lauantai 5. marraskuuta 2016

♥ Hyvää Pyhäinpäivää ♥

Taivaassa johon Jumala majansa asetti...virsi 145. YouTube.


Taivaassa, johon Jumala
majansa asetti, 
myös saavat hänen omansa
asua iäti.
He ovat ovat päässeet vaaroista,
maailman, synnin vaivoista
autuutta nauttimaan.

He vihaa viekkaan maailman
joutuivat kärsimään
ja kiusat vallan kunnian
tunsivat itsessään.
Vaan Herra heitä vahvisti
ja sanallansa puhdisti.
Hän auttoi voittamaan.

Edessä Herran istuimen
nyt pyhät iloitsee
ja seurakunta Kristuksen
hänessä riemuitsee.
Se mitä täällä uskottiin
ja ikävöiden toivottiin
jo saavutettu on.

---------------------------

Ei osaa kieli selittää,
ei sydän aavistaa,
autuutta ihanaa.
Sen valittujen joukolle
on Herra pannut tallelle
rauhansa majoissa.


- OLOF PESONIUS -
     (1836)
Sävel: Piae Cantiones 1582 / 1911

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viekäämme kynttilät omaistemme haudoille valaisemaan marraskuista pimeyttä.
Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää Pyhäinpäivän viikonloppua!
                               Terveisin AIli-mummo♥♥♥