Google+ Followers

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni kukka ikkunalta

Omenat maassa ja...


TULEN TYHJÄLLE  PIHALLE


Tulen tyhjälle pihalle, 
sinä naurat nurmikossa;
annan ovelle kättä,
sinä heinissä heliset;
seison yksin lattialla,
sinut sylistä löydän.

Nosta lähteestä vettä,
kahdet kasvot läikähtävät.

Äsken lähdit, jo palasit;
tulit takaisin minussa.

Päivät, elämän helmet,
yö menee lankana lävitse.

Seulon vuosien vesiä.
Käsiin jää jaettu elämä,
pitkä tie, suuret mutkat,
päivien pikkuiset tuvat,
pienet ikkunat tuvissa,
pienet kukat ikkunoissa.

Kun ovat päivämme luetut,
työ tehty, pelipelattu,
pikkuiset tuvat lukossa,
laudat tuvan ikkunoissa,
helmet nauhoiksi nidottu,
nauhat pantu kannen alle,

jää meidän yhteinen ilomme,
työn ilo, ilon ilo,
surun ja sateiden ilo,
suon ilo, siipien havina,
lintujen ikuinen lento.

Se meiltä jää, sen jätämme,
pienen kukan ikkunalta.



Omenat puussa!


Valitsin äsken kuvia tähän postaukseen, jotka ovat äskettäin otettuja. Aukaisin Runon Maa-teoksen, josta aukeni kirja Matti Rossin (alias Olavi Kokko, 1934-2017) runon kohdalta. Kuin olisi kohtalon sormi, joka sen teki, niin nappiin se osui.

Aikaisemmin en muista montakaan Rossin runoa julkaisseeni tässä blogissani. Paitsi runoja Rossi kirjoitti myös dekkareita alkuperäisellä nimellään, Olavi Kokko. Hän käänsi myös kirjoja useista eri kielistä. Tunnettuja ovat mm. Rossin Shakespierre käännökset. Rossi oli kuuluisa myös laulusanoituksistaan ja jyrkästä vasemmistolaisuudestaan. Hän oli kuulunut kommunistiseen taistolaissiipeen 1970-luvulla. 

Joskus Matti Rossista on puhuttu ja kirjoitettu paljonkin, varsinkin mainitsemallani 1970-luvulla. Silloin oli kommunismi kovassa huudossa, ja luultiin että se pelastaisi maailman ja sen ongelmat. 

Lepopaikka, Rauhanmaa...


Kävin 1975 kesällä ensimmäisen matkani Neuvostoliitossa ja Leningradissa (Pietarissa), ja tein silloin ja sen jälkeen myös 1980-luvulla havaintoja joistakin asioista. Sitä Neuvostoliittoa, josta lauluista kerrottiin, ei ollut olemassakaan! Revon radiosta tuli joka viikko tunti ohjelmaa, jossa ylistettiin napurivaltiomme ylimaallisen ihanaa elämää. Kaikki oli oikeudenmukaista ja esimerkillistä, mutta minua ja monia suomalaisia ihmetyttivät asiat, jotka koimme ja näimme omilla silmillämme. Mustanpörssin kauppa kukoisti hotellihuoneissa ja kaduilla. Vanhoista vaatteista pääsi helposti eroon, saipa niistä ihmeen paljon rahaakin, samoin sukkahousuista. Maksullisia naisia tuputettiin miesturisteille kilpaa hotelleissa, vaikka olihan niissä kerrosvalvojat. Varkauksia tapahtui kaiken aikaa sekä kadulla että hotelleissa. Hotellihuoneissa salakuunneltiin ihmisten puheita, siksi eivät kaikki uskaltaneet edes puhua ääneen, ei ainakaan maan kansalaiset. Ja parvekkeen ovet 
lukittuani ulos lähtiessäni, tultuani huomasin, että joku (siivooja?) oli käynyt avaamassa ne, jotta varas olisi helposti päässyt sisälle. Onneksi minulta ei oltu varastettu tavaroita.

Viime viikolla aidan yli nähtynä.


Se oli sitä aikaa, nyt on kaksituhatlukua. Ajat ja valtiot ja niiden nimet muuttuvat, joko huonompaan tai parempaan suuntaan. Ja kuka meistä tietää, mikä on se    
'oikea suunta' vai onko sellaista ensinkään? 

Näin kauaksi olen tullut Matti Rossista. Tunnustan että hän on ollut huomattava kirjailija, runoilija ja Shakespieren kääntäjä. Todella kaikkien palkintojensa arvoinen, puolueesta huolimatta. 

Jokaisella vuosikymmenellä ja -sadalla on omat murheensa. Jälkikäteen arvioituina ne ovat mielenkiintoisia. Meitä tulevat arvioimaan meitä nuoremmat sukupolvet omilla kriteereillään. Toivottavasti he eivät ole meille liian ankaria, vaikka totuuden ehkä kertovatkin...

Toivotan lukijoilleni hyvää lokakuun loppuviikkoa!
                        Terveisin Aili-mummo 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Onnellista jatkoa heille...♥♥

Joel Hallikainen - Entäs sitten. Elokuvasta Pekko ja massahurmaaja. YouTube.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää lokakuista viikonloppua!
                                Aili-mummo

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Riikka Pulkkinen: Vieras



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Riitta Pulkkisen (s.1980-) teoksen, Vieras. Se pitää sidotussa muodossa sisällään 299 sivua, kustantajana on Otava, Keuruu 2012. ISBN 978-951-1- 25640-3. Kirjan lukeminen oli elämys ja yllätyksellinen kokemus.

Romaanin alussa on lauselma:

     Me emme tarvitse lunastajaa, emme Jumalaa, valtiota, tunnustusta, emme edes oikeuksia. Meidän on päinvastoin itse lunastettava oma peruuttamaton hylättynä olemisemme. Vasta silloin voimme edetä kohti ulossulkematonta poliittista yhteisöä, kohti kenen tahansa demokratiaa.
                                                                     (Mika Ojakangas, Kenen tahansa politiikka).

Sisältää juonipaljastuksia!

Alkuasetelma hämmästyttää oppimattoman lukijan ajatuksia, sillä olen lukenut romaanin papista, joka on nainen, aika nuorikin, ja tekee samoja tekoja kuin monet muutkin kuolevaiset. 

Hän tekee työtään seurakunnassa, pitää jumalanpalveluksia, saarnaa seurakunnalle anteeksiannosta ja synnistä, messuaa ja rukoilee. Pyytää kirkkoherralta lupaa päästä lomalle. Lääkäriasemalla hänelle tuli kaksi kuukautta sairaslomaa, ja hän lähetti sen postissa työnantajalle. Hän päättää lähteä niiltä sijoiltaan lomalle, ja ostaa lipun Tukholmaan, josta pääsisi eteenpäin. 


"Matkatavaroita oli yksi pieni laukku, oli passi ja rahaa. Ja se sai riittää. Miehelle ilmoittaisin kun joskus kerkiäisin." 


"Minulla oli mukana ainoa kirja, johon vuorenvarmasti uskoin, sen kirjan kannessa oli muumipeikko, ja se oli varustettu lukolla."


"Minun nimenion Maria, aivan kuin Jeesuksen äidillä. Ja isä oli erään pitäjän kirkkoherra. Koulussa minua haukuttiin mulatiksi, sillä äitini oli tummaverinen, ja hän oli kotoisin Amerikasta. Halusin nähdä äitini isänmaan, sen mistä hän oli lähtenyt kylmään Suomeen." 


"Minulla oli ollut vain Jasmina, jota kovasti rakastin. Hän oli vasta tiensä alussa, kirjoitti suomeksi päiväkirjaansa. Aviomies oli Sietättömäni, häntä en halunnut mukaani. Tukholmassa hain viisumia USA:n valtioon, ja ostin matkalipun Newyorkiin, halusin katsastaa Manhattanin ja Brooklynin." 


"Pääsin unelmieni maahan. Vuokrasin huoneen halvasta hotellista, se oli epäilyttävän nuhjuinen ja tahrainen, mutta kelpasi silti.  Peseydyin torakan kanssa yhdessä pienessä kylpyhuoneessa. Kävin hankkimassa ruokaa itselleni. Niin  tulisi sekin halvemmaksi."


"New Yorkista löytyi uusia ystäviä ja yksi todella hyvä ystävä, Melanie, joka auttoi alkuun elämässä, ja hän johdatti minut tanssiryhmään, johon liityin. Olen tanssinut balettia omassa nuoruudessani, ja ruumiini kaipaa tanssin mukanaan tuomaa liikunnan iloa ja kipua. Olen myös anoreetikko, minulla on luut ja sitkeä henki suojana. Tunnen iloa siitä, että välillä leijailen ilmassa. Tiedän että tila on vaarallinen..."


Toinen sisäkkäinen tarina on lapsesta, Jasmiinasta, jonka kohtalo selviää vasta ihan kirjan lopussa. Jasmina osaa tehdä murteellaan mielenkiintoisia kysymyksiä, ja Jasmiinalla on äiti ja isä, jotka ovat töissä Suomessa. Sähäkintä matskua ovat Jasminan kirjeet, joita on ripoteltu romaanissa sinne tänne merkkipaaluiksi kautta kirjan.

Maria puhuu paljon uskosta ja seksistä! Ne jutut ovat mielenkiintoisia myös. Minusta romaanin tematiikka on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen.

Esikoisromaani Rajasta kerroin ja postasin vuonna 2012, pidin siitä. Se oli saanut HS:n Kaarlen palkinnon, ja herätti siksi huomiota. Hän sai myös Laila Hirvisaaren rahaston palkinnon Raja-romaanillaan. Pulkkiselta on ostettu käännösoikeuksia monille eri kielille. Rajasta on tehty myös kolmiosainen teevee-elokuva, jonka aikanaan katsoin.

Minä tykkään Riikka Pulkkisen romaaneista, vaikka jokaista niistä en ole lukenutkaan. Uskon että moni teistäkin tykkäisi. Häntä on väitetty tämän ajan huomionarvoiseksi kirjailijaksi. Joten lukekekaa Vieras. Kolmas sarjaan kuuluva romaani on Totta (ilmestyi vuonna 2010).

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tervetuloa Maatiaiskanasen Elämää Lukijakseni!
Toivotan kaikille hyvää kuluvaa viikkoa ja kaunista lokakuuta!
                            Terveisin Aili-mummo

lauantai 7. lokakuuta 2017

♥ Onnellista viikonloppua! ♥

Värttinä - Lasetus. Fun Club. YouTube.

Värttinä - Kylä vuotti uutta kuuta. YouTube.


 Toivotan lukijoilleni onnellista ja kaunista lokakuista viikonloppua!
                               Terveisin Aili-mummo

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

♥ Riskit ja tappiot ♥

Auringonkukkia syksyltä 2016. Tänä syksynä ei kukkia ole vielä näkynyt!


Kesän pitkä häntä
kokoaa lämpimän itsensä
ennen kuin kiertyy itsensä ympärille
asettuen makuulle
silmät viiruina unta odotellen

Helle väsähti lopulta
raahautui maan reunalle
putosi

ja heinäkuinen myrsky kaatoi metsän
ja ladon puutikuiksi
makaa veneen alla hengästyneenä
itkee vanhuuttaan

Hevoset näykkivät keltaista ruohoa
loimet selässään
koontuvat yhteen keskelle peltoa
katsovat pääskysparvien muodostelmia
Siperian hanhia, koskeloita

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Näen elämän jäljet
käärmeennahat, linnunsulat
kuivuneen joenuoman,
joka virtasi pohjoiseen
ja vene kumollaan joen uoman rannalla
odottaa yhä soutajaa

Elämä siirtyi joukkoineen tuonnemmaksi
jätti kaiken taakseen
kiersi ajan sykkyrälle
Vielä viimeiset valkoposkihanhet
juosta lenkottavat tiehensä
eivät lennä enää

Lehdet pyörivät tanssilavalla
punainen huivi
              kaiteeseen takertunut
Tänä kesänä täällä unohtumaton
tulkaa kaikki
vain kymmenen euroa
              lepattaa itsekseen


- MARJA LEENA TOUKONEN -
Pihlajissa on tänä vuotena paljon mehukkaita marjoja...


Apealta tuntuu kylmänkin kesän jälkeen, sateisena ja pimeänä syyspäivänä katsella luontoa ja ruskaa ympärillään. Olemme ajelleet tämän lokakuun alkuviikon ajan pitkin Tohmista ja Kiteetä. Teimme sen huomion, että viljanpuinnit on äskettäin aloitettu kovapohjaisilla mailla. Niillä pehmeillä ja savikkoisilla pelloilla ei liene edes aloitettu, sillä pellot eivät kannata raskaita puimureita. Ankea on varmasti viljelijän mieli, ja monelle tilalle voi soitella kohtalon kellot sen viimeisen kerran. Ne jotka ovat viljelynsä lopettaneet voivat onnitella itseään.

Nykyään viljelyalat ovat suuria ja panostukset viljelyyn samoin. Joten riskit ja tappiot ovat samassa suhteessa maatilaa kohti. Uskomattoman luja täytyy olla luottamus tulevaisuuteen, kun uskaltaa velkaantua miljoonia euroja eikä etukäteen ole mitään varmaa tietoa tulevaisuudesta.

Toivon hartaasti että suomalaisen maidon hinta ei enää putoa alemmaksi, onhan vienti Kiinaan saatu sovituksi. Kaukaa on saatava syöjät kotimaiselle puhtaalle ruuallemme, koska Venäläiset eivät kuulemma enää syö sitä. Mutta joka kerta kun ruokakaupalla käyn, näen siellä myös venäläistä väkeä. Ja venäläisiä autoja näkyy yhä enemmän maantiellä matkalla kaupunkiin tai sieltä rajalle päin.

Näillä ihmisillä on alla upeat maasturit, joita näkee suomalaisista harvemmalla. Ehkä he ovat niitä hyväosaisia, jotka saivat herra Putinilta lottovoiton; näin olen olettanut. 

Tämän päivän ruskakuva, samoin myös edellinen. Ja vettä sataa tihuutti...


Täällä Keski-Karjalassa on kuulemma jo työvoimapula tullut muka ihan yllättäen. Vastahan Tohmiksellakin oli työttömiä parikymmentä prosenttia, mihinkäs ne yht'äkkiä hävisivät? Vai lieneekö ehkä kysymys niistä huonosti palkatuista ammateista, joihin suomalaista väkeä ei saa hinnalla millään? Lomittajat ja maataloustyöväki voi kysymyksessä olla hyvinkin, mene ja tiedä. Ja maahan muuttajat tekevät myös niitä töitä, joihin suomalaiset 'korkeasti koulutetut' eivät rupea.

Lähes päivittäisiä puheenaiheita ovat terrorismi ja massamurhat. Tappaminen kelpaa harrastukseksi myös miljonäärille, kuten Las Vegasissa on tullut ilmi. Outoon aikaan olemme päätyneet, ei millään uskoisi. Kehitys on kehittynyt aivan väärään suuntaan. Ihminen on pahempi ja julmempi kuin yksikään eläin!!

Mutta silti: elää täytyy niin kauan kuin henki pihisee! 

Tervetuloa lukijakseni Elyeisa! 

Lokakuu on alkanut, jatkukoon ruska...

Oikein hyvää kuluvaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!
                        ♥ Terveisin AIli-mummo ♥

lauantai 30. syyskuuta 2017

♥ Turvallisin käsi ♥

Joel Hallikainen - Herra kädelläsi. YouTube.


VIRSI 517.

Herra kädelläsi, asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat uuden sydämen, 
rauhan annat, haavat sitoen.
Onneni on olla Herraa lähellä, 
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra kädelläsi iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra kädelläsi itkeä mä saan, 
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra kädelläsi uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään, 
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.


- ANNA-MARI KASKINEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua!
                     ♥ Aili-mummo ♥

maanantai 25. syyskuuta 2017

♥ Ruska- ja sieniaikaan ♥

Muutama vuosi sitten pihlajanmarjoja oli melko vähän...

Lokakuu muistaa aina 
miten olla lokakuu
pieniä virkistäviä poikkeuksia se sallii itselleen
silloin tällöin
ruska voi tulla joskus viikkoa ennen tai viikkoa jälkeen
mutta aina se tulee
koivun oksille heitetty kultaiset huivit
maa mustuu vähitellen

luonto tekee minussa työtään
mutta toivon, että vielä marraskuussakin
riittäisi valoa.


- MARJA LEENA TOUKONEN -

Auringonkukka ylväänä kultapallojen seurassa...


Tarttis ottaa joskus kamera käteen ja ottaa uusia kuvia. Vauhdilla ovat ruvenneet koivujen lehdet vaihtamaan väriään. Vaikka sadetta olemme saaneet jopa ennätyspaljon, niin silti syysruska on melkoisen hyvä. Varsinkin keltaisessa värissä löytyy, punaista en ole paljoa nähnyt vielä. Mutta senkin aika tulee, kunhan yöhallat rupeavat vierailemaan luonamme. Meillä niitä ei ole vielä ollutkaan.  Viikonloppu meni siihen., että lapsenlapset kävi pesemässä mummon ikkunat, ja melkein ammattilaisen otteilla se sujui. Siinä samalla maistelimme ystävämme Marjatan maanmakoisia karjalanpiirakoita porukaltaan, ja kovasti niistä pidettiin ja kehuttiin. 

Tänä syksynä on saatu reilusti kanttarelleja pakasteeseenkin...

Haaparouskuja mies keräsi  eräänä päivänä ahkerasti, ja mummo sai siivota niitä yhden päivän ajan loppuviikolla, ja sitten keittää ja huuhtoa ne. Tosin oli sinne haapasienien sekaan tullut aika joukko karvarouskuja, joita mieheni nimittää karvalaukuiksi. Haaparouskuja hän nimittää maiteroisiksi, mikä tarkoittanee 'maitosientä'. Sieniä on suolattu syötyjen ohella melkein sankollinen, joka riittänee talven ajaksi. Mutta täksi viikoksi luvattiin lämmintä ja poutaista säätä, joten sieniä voi kasvaa lisääkin. Suppiksia mies ei ole löytänyt metsästä, joka lienee näön syytä. Ne ovat ovelia piiloutumaan lehtien ja muiden roskien alle, eivätkä satu silmään niin hyvin kuin kanttarellit.

Mies on viipynyt tänään bensanhakureisulla koko päivän, alkaa jo harmittaa minuakin. On aika arvaamatonta, mitä ne naapurit keksivät, tulee 'sakkoja' jopa tekemättömistä 'rikoksista'. On niitä kuulemma joillekin tullut jopa Unkarista asti, vaikka asianosainen ei ole edes koskaan käynyt kyseisessä paikassa. On se maailma aika outo paikka, kun sakkoa tulee vaikka ei tekisi mitään!!?? Rikolliset nyt tekevät mitä vain hankkiakseen lisää liksaa itselleen.

Vajaa viikko on vielä syyskuuta ja sitten olemme jo lokakuussa. Nimenäkin aika hirveä. Tosin alkukuusta on vielä meillä ruska-aikaa, mutta loppua kohti ilmestyy se loka. Lokakuun puolen välin jälkeen on sitten kahden lapsenlapsen vuoro juhlia synttäreitä. Toki niihin on tavalla tai toisella osallistuttava. 

On luvattu kaunista ja lämmintä säätä tämän alkaneen viikon aikana, joten käyttäkää tämä aika hyväksenne, hyvät lukijani!

Kaikkea hyvää teille ja ihanaa syyskuun loppua!
                      Terveisin Aili-mummo


torstai 21. syyskuuta 2017

Hulluus ja viisaus, uho ja tuho

Kanelit kypsyvät hitaasti...

Isoisäni, keisari, oli, kuten tiedämme, hullu,
          kirjoitti runoja kun toisia oli läsnä.
Te tahdotte sodan,
           se on saatavissa. 
                                      Te kuljette jäykin askelin
niin kuin sotilaat aina, hysteerikot, ennen kohtausta.
Hysteria on sairaus joka ei koskaan parane.
Hysteerikko on voittaja, ei anna koskaan myöten.
           Minun on turha puhua. Luen sen runon:

Sumu on niin sakea ettei sillalta näe vettä.
Kukat rupeavat raivoihinsa 
                                               kun niitten on 
           kuoltava mielettömästi.


- PAAVO HAAVIKKO - 

Näkymä Kemiestä asemalle päin. Pitkä alamäki tai sitten päinvastoin...

Me elämme nyt hulluuden aikakautta. Maailman mahtimiehet ovat valinneet kumppanikseen sellaisen voiman ja mahdin, jolle harvemmin löytyy vastusta. Ja huulluus ottaa omakseen, jos ja kun joku meistä niin haluaa tai jopa ilman haluamistakin.

Hulluutta emme voi itse hallita, vaikka kuinka niin tahtoisimme. Pahuudella on enemmän kuin seitsemän tuhannen hullun miehen voimat. 

Hullu istuu ja katsoo, kun ohjukset sinkoilevat avaruuteen, kun hän painaa nappia. Pelottelee sillä naapureitaan ja jopa suurta ydinasevaltiota toiselta puolen maapalloa. Hullua naurattaa ihan vesi silmissä, hän ei huomaa, että parempi olisi itkeä. Hullu ei huomaa, että uhoa seuraa tuho. Se vie kaiken...

Hän ei ole ainoa lajissaan. Heitä löytyy useampiakin, jos heidän kaltaisiaan lasketaan. Mitä tapahtuu, kun kaksi ja vielä useampi hullu sekoittaa lisää tilannetta? Tuhotaanko koko samantien koko maapallo kaikkine luomakuntineen? Pahalta näyttää, pelastuuko kukaan / mikään?

Ihmiskunnassa on varmasti useampiakin 'viisaita', jotka eivät halua ajaa tuhon asiaa. Mutta mitä he mahtavat saada aikaan: kukaties rauhanneuvotteluja? Voidaanko hullut laittaa parantumaan laitokseen? Ei luultavasti. Muutama hullu tekee tyhjäksi tuhansien 'viisaiden' työn ja sen tulokset.

Hullut eivät kumarra valtioiden tai YK:n lakeja. Heillä on omansa, hulluuden lait. Kun muut itkevät, hullua vain naurattaa. Mielettömästi!

Jotakin olisi tarvis tehdä, että sivilisaatiomme pelastuisi. Mutta onko se edes palastamisen arvoinen?!

Tässä on lisää iltarukouksen aiheita. Kunpa Jumala säästäisi armossaan palasen hyvää elämää tuleville sukupolvillemme. Kunpa kaikkea ei tuhottaisi hullujen huviksi ja ajanvietteeksi!

Siunattua ja armorikasta loppuviikkoa sinulle ja läheisillesi, lukijani!
                                         Terveisin Aili-mummo







perjantai 15. syyskuuta 2017

♥ Se näkyy lähelle / kauas ♥

Seija Simola: Kun aika on. YouTube.


Kello puoli kolme
kun sammutan valon
kun aion sulkea verhon viimeisen neljänneksen

pihamaa silmiin autiona lumineen lyhtyineen,
autot lumen peitossa, puut mustina, paljaina, ja 
silmä sammunut akkunan. Jokaisen.
Kaikki yhdentekevää,
             turhaa? sanoisinko, tai
             kaunista? alakuloista? kuollutta? tai
             hiljaa elävää, hengittävää?

Tappio? Vararikko. Umpikuja 
Vai loputon investointi - sijoitus, joka kerran tuottaa?

Vastauksena vanha läksy,
kertausharjoitus:
vaikka väsyttää, pelottaa (kevyt paine sydänalassa), vaikka
             hiukan palelee,
elämä ei ole takana.
Elämä ei ole edessä
             tai sivulla jossakin muualla.
Elämä on tässä.
Tuo piha joka kaatuu pitkänä kapeana kiilana mäntyjen syliin
ja minä joka kaadun uneen, pimeään
ja lumi joka meidät yhdistää:
lumi ulkona pihamaalla, unessa lumi, sen alla
Ihmispiirin hiusjuuret, tiehyet, näkymättömät kärhet

kylmän ja lämmön tuolla puolen, elävät.
Tämä on meidän yrityksemme, me olemme pääoma, työvoima, 
            liikevaihto ja tuotanto,
            johtoporras ja osakkaat,
            tappio ja voitto.
Me olemme elämä. Se tapahtuu juuri nyt. 


- LASSI NUMMI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikille lukijoilleni toivotan onnellista ja kaunista viikonloppua!
                         ♥Terveisin Aili-mummo ♥


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kuka lopulta määrää?

Vanha Nuppolan päärakennus. Edessä omenapuita.

SYKSY

Ovelle koputetaan
mutta rappusilla ei ole ketään,
et haista kukkaa, et maista hedelmää
Syksy koputtaa ovea,
muistuttaa
kuka lopulta määrää

Oksista et laske lehtiä,
lasket lehtiä puun alla
Rakkauksia et muistele,
muistelet kesken menneitä,
kadonneita, pudonneita,
käärmeen ja arven
muodon ottaneita, öisin uikuttavia

Avaat ovet ja ikkunat,
niin voit nukkua rauhassa, pelotta,
ja niin voi vieras vapaasti tulla
milloin ikinä haluaa hakemaan tulla


- TOMMY TABERMANN -

Kanttarellit ovat syksyn herkkuja.


Sienien kanssa seurustella aika on kulunut kuin  siivillä, varsinkin kun olen niin vähätöistä lajia. Rouskuja mies kantoi vajaata kolme korillista, joka jäivät minun puhdistettavakseni. 

Sää on ollut viime aikoina kovin sateinen, eikä aurinko näyttäydy kuin joskus harvoin kainosti pilkistellen. Lämpötila on päivällä 12-13 astetta, joten tämä kesä jää muistoon niinä huonoina vuosina, jolloin ei viljakaan valmistu. Tuskin missään on vielä puitu vielä vuoden 2017 viljasatoa, ja voi olla ettei tulla puimaankaan varsinkaan alavilla mailla.

Sukulainen toi myös tyrnin marjoja syksyllä 2015.

Suomuurain-, lakka- eli hillasato on ollut tänä vuotena hyvä, mutta sattuneesta syystä lakatkin oli ostettava. Ja kohtuuhintaan niitä saikin, se etu runsaasta sadosta oli. Tosin mies toi niitä naapurista entisiltä hovihankkijoilta. Ihanaa että kuitenkin saimme näitä herkkumarjoja. Kelpaa niitä nautiskella lettujen kanssa tai ilman.


Oikealla Tikkalan-Onkamon hautausmaa, takana kappeli.

Syksyinen ruska on kaunis, vaikka näissä kuvissa keltainen on lähes yksinomainen väri. Ruostetta en koivuissa ole huomannut, vaikka on satanut paljon. Ruoste tekee ruskan samean harmaaksi. Talvikukat haudoille on vielä istuttamatta, mutta sateesta johtuen emme ole pitäneet kiirettä.


Nuppolan savusauna syksyllä 2015.  Lehtikuuset kellastuvat takana.

Viimeisinä ennen talvea pudottavat lehtikuuset neulasensa ja sen perästä sireenit. Viimeistään ensilumen aikaan tai juuri ennen sitä lehdet irtoavat...

Pensasmarjoista ei tänä vuotena ollut 'riesaa' koska niitä ei ollut. Pihlajanmarjoja on vaikka millä mitalla, mutta en enää käytä niitä mehuihin enkä muihinkaan säilykkeisiin. Joskus menneinä vuosina niitäkin tuli kokeiltua. Hillojakin keitin vain vähän ja laitoin ne pakkaseen.

Ihan näin lähellä talvea emme vielä ole. Nämä kuvat on otettu syksyllä 2015.

Toivotan lukijoilleni hyvää kuluvaa viikkoa!
                Terveisin  Aili-mummo ♥

perjantai 8. syyskuuta 2017

♥ Syystuulen mukana soi sanoma ♥

Anki Lindqvist & Cumulus: Syyslaulu (1975). YouTube.


Vastapäisellä rannalla poltetaan lehtiä, savu painuu maata pitkin.
Veteen on uponnut
pyöreä väritön kuu.
Yhtä hyvin voisi olla syksy.

________________

Iltakahvien aikaan katselemme
                 verannan lampun alla
miten piisami ui edestakaisin
viiltää tyynen veden haavoille, rakentaa kotia.
_____

Puiden lomitse elokuun kuutamo
osuu mustikanvarpuihin; lukemattomat
siniset lamput
                 sammuksissa.


- SIRKKA TURKKA - 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Rauhallista viikonloppua kaikille blogi- ja fb-kavereilleni!
                      Terveisin Aili-mummo