Google+ Followers

torstai 22. kesäkuuta 2017

♥ Onnellista Mittumaaria ♥

Seurasaaren juhannusjuhlat, YouTube.


Onnellista, lämmintä ja kaunista keskikesän juhannusjuhlaa kaikille lukijoilleni!
              ♥ Toivottaa Aili-mummo ♥

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja



Luin tämän vuoden keväällä Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta tilaamani Teoksen pokkarin, Emmi Itärannan (s.1976-) 330 sivuisen romaanin, Teemestarin kirja. Ensimmäisen kerran teos on ilmestynyt 2012, ja siitä on nyt otettu jo ainakin kahdeksan painosta. Se on ollut menestysteos sekä kotimaassa että ulkomailla. ISBN 978-951-851-629-6, Painettu Tanskan Norhavenissa vuonna 2016. Itäranta kirjoittaa romaaninsa myös englanniksi. Hänen teoksiaan on myyty kymmeniin maihin, ja myös käännösoikeuksia on ostettu moniin maihin. Englanniksi kirjan nimi on Memory of Water (Veden muisti):

Kirja sai runsaita blogisauhuja jo heti ilmestyttyään ensimmäisen kerran. Ja syystä. 

Juonipaljastuksia

Maailmassa on hirvittävä vesipula, sen asian ymmärtää parhaiten teemestari, joka valmistaa tilauksesta teejuomaa ihmisille. Käyttövesi on vain merivedestä puhdistettua nestettä, jota ei saa hyvän makuiseksi millään tavalla. 

Maapallolamme on tapahtunut mullistuksia, ymmärsin niin, että syynä olivat mm. suursodat ja luontokatastrofit. Entisen maailman asiat löytyvät jätemontusta, johon on kasattu kaikenlaista tavaraa, joita ei heti ymmärretä mitä ne voisivat olla. Mitään varmaa tietoa entisestä ei ole muistissa. Millaista elämä oli täällä ennen...

Sodan seurauksena seutua hallitsee suuri itäinen valtakunta, joka on miehittänyt tämänkin pallonperän sotilailla, jotka valvovat ihmisten vedenkäyttöä aseitten kanssa. Jokaisella ruokakunnalla on määritelty oma osuutensa vedestä, joka on nimenomaan keinopuhdistettua merivettä. Puhtaan luonnonveden 'varastamisesta' joutuu tiukalle tuomiolle, jonka seurauksena on hengen menetys. Korkea-arvoinen upseeri kiertää talosta toiseen tutkimassa ihmisten veden käyttöä, poikkesiko muista vastaavista. Teemestareilla oli tietysti ammattinsa puolesta mahdollista käyttää enemmän vettä kuin tavallisen ruokakunnan, ja heillä saattoi olla salaisuuksia, joita he säilyttivät sukupolvesta toiseen.

Noria on nuori tyttö, jo koulunsa päättänyt ja suorittanut teemestarin tutkinnon. Hänen isänsä toimii hänen opettajanaan, ja kouluttaa tyttärensä omaan ammattiinsa vastuulisesti suhtautuvaksi henkilöksi. Isä opettaa myös salaisuuden, joka on kerrottava joka tapauksessa ammatin jatkajalle. Se salaisuus on korkealla tunturissa, jonne on joskus lähdettävä vaeltamaan ja hengittämään raikasta tunturi-ilmaa. Se onkin salaisuus, jonka paljastumiseta joutuu maksamaan kaikkein korkeimman hinnan.

Perheen teemaja sijaitsee puutarhan perällä, jonne tilaaja-asiakkaat tulevat juomaan teekupposensa odottavalla ja hartaalla mielellä. Seremonialla on tarkat säännöt sekä teen valmistuksessa kuin  sen tarjoilussa.

Norian läheisin ystävä Sanja asuu aivan naapurissa perheensä kanssa. Tytöt tapaavat toisensa päivittäin ja kertovat toisilleen ilonsa ja murheensa. Sitten Sanja pikkusisko Minja sairastuu, äiti ja muu perhe ovat kovin murheissaan. Heidän pitäisi saada ehdottomasti puhdasta luonnonvettä käyttöönsä jotta Minja voisi parantua. Noria ei voi olla niin kovasydäminen, että hän kieltäsi apunsa napurinsa lapselta. Hän alkaa salaa toimittaa hyvää vettä perheelle, jossa Sanja toimii yhtenä tärkeänä henkilönä avun perille saamisessa.

Ystävät ovat ihania. Mutta pahin ikävä yllätys voi tulla juuri heidän kauttaan...

Kirja on hienosti ja kauniilla kielellä kirjoitettu, ja asia on myös esillä tulevaisuuden tutkimisessa. Ellei ihminen saa vettä, hänen kohtalonsa on kuolema. Samoin on myös muun elämistön laita, nekin ovat tuhon omia. Kirja on niittänyt palkintoja sekä kotimaassa että maailmalla. Onnittelut Emmi Itärannalle, joka asuu Englannissa. 

Suosittelen tätä Itärannan romaania blogiystävilleni, heille jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Kirsi on Kirjanurkassaan antanut mahtavan suosituksen Teemestarin kirjalle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan teille, hyvät lukijani, ihanaa ja lämmintä juhannusviikkoa!
                                   Terveisin Aili-mummo


lauantai 17. kesäkuuta 2017

♥ Onnellista viikonloppua! ♥

YouTube. Georg Ots: Moskovan valot.


Vanhuus on sitävarten
että ymmärtäisi lapsuutensa,
ymmärtäisi mitä on avuttomana
pudota toisten käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi,
valta päättää ja määrätä sinusta,
valta antaa ja olla antamatta
rakkautta,
ehdollista kaikki.

Tottakai niin suuresta viisaudesta
pitää maksaa kalliisti.

Kun voisi sen jakaa.


- EEVA KILPI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan ihanille lukijoilleni oikein lämmintä ja kaunista viikonloppua!
                                 Terveisin Aili-mummo

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Isänmaan juhlaa ja kaappareita...

Irma Örnin video: Suomi aikojen saatossa. YouTube.

SYDÄNSUVI


Päivän sylinanti kuuma.
Tuhansien tuoksuin huuma.
Vetten välke. Pilven hiven.
Hehku puun ja maan ja kiven.
Sihajavaa hiljaisuutta,
jossa salaa kypsyy uutta.
Kesä kukkii, kesä tuhlaa
rientäin kohti korjuujuhlaa.

Korkeimmillaan päivän latu.
Annoit lahjas, suven satu,
riemun täyden, vaivan täyden
kautta sydämeni käyden.
Kiitos että elin, olin,
suvi, polkujasi polin.
Anna kasvaa, kypsä olla,
kerran sirppis tuomiolla.


- LAURI POHJANPÄÄ -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

On juhlittu viime viikkoina Suomi-nimisen valtion itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Tämänkin opetuskäyttöön tehdyn videon löysin netistä, kiitos sinulle Irma Öörni. Paljon muitakin videoita olisi ollut, mutta minulle historia on kovin rakas asia. Muita maamme nähtävyyksiä olemme saaneet ihailla netistä pitkinä kuvakoosteina joitakin seutukuntia kerrallaan. Suomi on kaunis maa, varsinkin kesäisin, vaikka ruma ei tietysti ole talvikaan. 

Uskon että suurin osa suomalaisista on iloinen ja onnellinen kansallisuudestaan ja kauniista isänmaastaan. Olemme paljon velkaa edesmenneille sukupolvillemme, jotka ovat taistelleet ja tehneet työtä niin paljon kuin he ovat jaksaneet, ja jättäneet jälkeensä paremman paikan, kuin mitä he ovat itse saaneet.  Meillä on täällä ankara ilmasto ja muutoinkin vaativat olosuhteet naapureihimme nähden. Luoja on suonut meille viisaita presidenttejä ja poliittisia johtajia, jotka ovat osanneet johdattaa kansamme läpi vaikeiden murrosaikojen. Sitä viisautta toivon olevan johtajillamme jatkossakin. Meillä ei ole varaa tehdä huonoja ja kevytmielisiä valintoja tulevaisuudessakaan!

Hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen tilanne on ollut myös hallitusrintamalla, joka taitaa ratketakin ilman uutta hallitusta. Tuollaista juttua en osannut unissanikaan ennustaa. Jotkut kuvittelivat kaappaavansa kokonaisen puolueen, mutta kävikin niin, että kaapatut kaappasivat paikkansa takaisin, puolueen nimi on Uusi vaihtoehto. Perussuomalaiset on revennyt kahteen eri osaan. 20 kansanedustajaa siirtyi entisestä puolueesta Uuteen vaihtoehtoon, kuin myös kaikki PS:n ministerit sekä Maria Lohela, eduskunnan puhemies. Saammepa nähdä, miten tämä homma jatkuu. Enemmistö PS:n 37 kansanedustajasta lähti siis uuteen puolueeseen, ja PS:ään jäi vain 15 kansanedustajaa. Kaksi muuta PS:stä eronnutta kansanedustajaa ei liene liittynyt UV:n. Tämä on nyt käymistilassa ja vaihtuu milloin tahansa.

Eräässä Ylen sivuilla olleessa PS-kuvassa näkyy toistakymmentä henkilöä käsi nostettuna erääseen hyvin tunnettuun tervehdykseen. Onneksi joku / jotkut osasivat lukea tämän tervehdyksen sanoman, ja tehdä siitä omat kaukokatseiset johtopäätöksensä. 

Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista ja lämmintä suviviikkoa!
                             ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

lauantai 10. kesäkuuta 2017

♥ Simasuu pörröturkki ♥

Lehtosinilatvat kukkivat vanhan talon takapuolella eteläisellä seinustalla.

ROTA

Kapea polku
Lähes umpeen ruohottunut
Johtaa metsään
Loppuu sitten mahdottoman puun luona

Vain kymmenen oksaa ja latvassa sammunut tähti
Raskaiden alkuaineiden suihkulähde

Kirjoittivat tällä tiellä on kaksikymmentäkaksi risteystä
Jotka on luettava oikein
Seitsemän oktaavia, jokaisessa kaksi heikkoa kohtaa
Yhdeksän voiman pyörrettä
Kolme vihaista jumaluutta.

En tavannut ketään nähnyt yhtään risteystä

Etsin porttia
Se vie pihaan jota ei ole aidattu


- A. W. YRJÄNÄ -

Nuppolan aitta kesäkuussa 2011.


Torstai-ilta on täällä päätilan pihan läheisyydessä nähty karhu. Oli lähtenyt talolta meille päin, mutta sitten varmaan viiletti metsään. Matkaa on talojen välillä 300 metriä. Joten on niitä olemassa, onneksi ei ole tullut minulle tai lapsille vastaan. Ehkä karhukin aistii sen, että on turvallisempaa lähteä illan hämärtyessä. Tätä edellisen kerran karhu nähtiin karjanlaitumella kesällä 1996, jolloin olimme juuri muuttaneet tänne Ailinkalliolle. Mauri sen hoksasi, minä en sitä tietoisesti pannut merkille.

Minua pelottaa, kun lapset ovat täällä. Heistä on ollut paljon apua ja iloa...

Yleensä karhut ovat vierailleet talon puutarhassa vasta omenien kypsyttyä syksyllä. Siellä on todistettu kameran ottamilla kuvilla että niin on. Ainakin yhtenä syksynä vieraili omentarhassa emäkarhu pentunsa kanssa. Pentu oli kiivennyt omenapuuhun ja vikissyt siellä.
Angervopensaita oli vanhan talon päädyssä paljon, nyt on enää muisto.
Tänään on upea kesäsää, lämpötila on 23,4 +astetta. Tytöt sanoivat laittavansa uima-altaan paikoilleen, jotta voivat nautiskella auringosta ja veden viileydestä. Miten ihanaa se nuoruusiässä olikaan! Nyt on enää kalpea muisto siitä.

Nyt on tärkeää osata suojautua aurinkovoiteilla uv-säteilyä vastaan, muutoin voi saada 'lottovoiton' ja sairastua vuosien kuluttua ihosyöpään. Se on levinnyt kuin kulovalkea ikäihmisten keskuudessa. Joten osatkaa pitää varanne ja suojautukaa!

Toivotan teille, ystävät, oikein kaunista ja lämmintä viikonloppua! 
                              ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

♥ Seitsemäs kesäkuuta AD 2017 ♥

Ailinkallio 7.6.2017 n. klo 13.00.



VIRSI 571

Taas kukkasilla kukkulat, 
oi Herra , kaikki vyötät,
ja laumat lukemattomat, 
taas laitumille syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistain kunniaasi.

On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja saat
auringonnousun, laskun maat
iloksi ihmisille.

---------------------

On autuas, ken olla saa 
Jumalan kartanoissa,
ylistää Luojan kunniaa
pyhien asunnoissa,
kun hyvyydellä huoneesi,
rauhalla läsnäolosi
ravitset, Herra, meitä.


- ELIAS LÖNNROT -

♥ Meillä kukkii valkovuokot! ♥

Kesä tuli lopultakin tänne kauniiseen Pohjois-Karjalaan. Se on reilusti myöhässä, ainakin kolme viikkoa normaalista, sanovat 'viisaat'. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ei vielä tarvinnut tulevana juhannuksena ajaa jäitä myöten kirkkoon, kuten 1867 kesällä on tehty. Rahamme isä, J.V. Snellman, ei myöskään antanut lupaa tuoda viljaa maahamme, kun huomattiin että on tulossa nälkävuosi. Tuotiin tarvittavasta vain murto-osa, ja siten rahat säästyi. Mutta ihmishenkiä menetettiin paljon. Köyhän henki ei maksanut silloinkaan mitään...

Hellettä pukkaa, on 24,4 +astetta Celsiusta. Toivottavasti saamme vielä toisenkin yhtä lämpimän päivän kuin nyt. Muutama päivä sitten satoi lunta ja räntää; oli niin kylmää, että mansikan kukat paleltuivat. Viljelijöille tulee varmaankin tulon menetyksiä  ja hinta kipuaa kipurajaan asti. Onneksi ei ole tarvis ostaa säilöntämansikoita...

Pojan tyttäret tulivat kesälomalle mummon avuksi. Eilen siivosimme yhdessä, ja nyt lapset pesevät ikkunoita, omasta toivomuksestaan. Onhan se hienoa, että saan apua nyt kun tarvitsen sitä, vieläpä pyytämättä. Ikuisesti siunattuja olkoon lapsenlapset...♥

Nyt viimeinkin pääsee kesäkauppa vauhtiin! Kauppiaat ovat sitä jo malttamattomina odottaneetkin. Hieman yli kahden viikon perästä on jo juhannus, keskikesän suuri juhla. 

Kesästä saamme iloita kaikki, suuret ja pienet, vanhat ja nuoret, vieläpä työikäisetkin. Kesämökkiä meillä ei ole emmekä ikinä sellaista hanki. Meille välttää sama mökki kaikki vuodenajat. Kun vain olisi sen verran terveyttä, että jaksaisimme jäljellä olevat elonpäivämme kohtuudella elää ja hengittää. 

Toivotan oikein kaunista ja lämmintä kesäkuista viikkoa, rakkaat lukijani!
                                    Terveisin Aili-mummo

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Jo joutui armas aika...

Maailman suurin lapsikuoro. YouTube.


Koulut ovat päättyneet tämän vuoden kevätlukukaudelta. Lapset ja aikuiset siirtyvät kesäkauteen onnellisina ja kiitollisin mielin. Helluntai on kevään juhla ja merkkipäivä kansanperinteessä, olen siitä joskus menneinä vuosina kirjoittanut...

Kesän avaus on suoritettu Joensuun Laulurinteellä AD 2017.

Tänään kolmas päivä kesäkuuta meillä on päivälämpötila hyvin alhainen, vain +7,8 astetta Celsiusta. Tulee ihan Katri Helenan konsertti mieleen vuonna 2014 Tohmiksen kesäteatterissa. Silloin saimme lisäksi 'nauttia' sateesta, mutta nyt meillä hymyilee aurinko suloisesti. Onnellista heille, joilla on ulkoilmajuhlat, ja heitähän voi olla paljon!

Suomen kesään on ladattu paljon, ihan liian paljon ohjelmaa. Liian lyhyelle kaudelle. Ennen ei päässyt lähtemään paljojen töiden takia, nyt on sitten muita syitä, joiden takia ei uskalla lähteä. Mutta on silti ihanaa että kesästä saa nauttia kotona omassa pihassa ja läheisten keskuudessa. Minulle riittää hirveän hyvin se, että asiat ovat niin kuin ne ovat. Ulkopuoliset voivat olla meidän elämästämme mitä mielipuolta he haluavat olla. Suomessahan on vielä toistaiseksi voimassa sekä mielipiteen että uskonnonvapaus. Asiat  takaa meille perustuslaki.

Kulunut viikko on on ollut 'yhtä juhlaa', Suomi-niminen valtio täyttää 100 vuotta. Torstaina 1. päivä kesäkuuta 2017 vierailivat Pohjoismaiden kuninkaalliset tasavallan presidentin ja Helsingin ja Espoon kaupungin vieraina Helsingissä ja Hanasaaressa. Siitä oli pari kaksituntista lähetystä Yleltä, jota seurasimme melko tarkasti. Oli siellä myöskin Islannin presidentti rouvineen. Oman presidenttimme Sauli Niinistön puoliso, rouva Jenni Haukio, oli edustava ja vaatimattoman tyylikkäästi pukeutunut henkilö. Hänellä on erehtymätön tyylitaju, ja huoliteltu, ystävällinen käytös. Nuori ja kaunis nainen, hän miellyttää silmää...

Toivon hartaasti, että me kaikki saamme onnellisen  ja kauniinlämpimän kesän. 

Hyvää ja aurinkoista helluntaita sekä viikonloppua!
                         ♥ Terveisin Aili-mummo ♥ 




tiistai 30. toukokuuta 2017

Sirpa Kähkösen Graniittimies



Sain paketin Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta, juuri kun jalkani loukkaantui tammikuussa 2017. Siinä oli mukana pääasiassa Sirpa Kähkösen (s.1964) romaaneja, joista luin sairaalassa ollessani romaanin Graniittimies. Kirja on ilmestynyt Otavan julkaisemana ensimmäisen kerran vuonna 2014. Oma Seven-pokkarini on painettu v. 2015 Otavan kirjapainossa. Sivuja on 334. Teksti olisi voinut olla suurempaa fonttia. ISBN 978-951-1-28533-5. Kirja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Jotkut ovat liittäneet tämän Graniittimiehen Kuopio-sarjaan siksi, että kirjan henkilöt ovat sieltä tulleita joskus 1920-luvulta. Ehkäpä Mustissa morsiamissa heistä puhutaan, mutta minua vastaan ei heidän nimisiään ole vielä tullut. Minusta tämä kirja ei liity Kuopio-sarjaan...

Juonipaljastuksia:

1922 josta romaani alkaa, Pietarin nimi oli Petrograd. Klara ja Ilja olivat menneet vihille heti, kun mies oli vapautunut vankileiriltä Suomessa. Ilja oli ollut punavankina osallisuudestaan 'punakapinaan' tai vapaussotaan, joilla kyseistä tapahtumaa nimitetään. 

Nuoripari lähti hyväuskoisina naapurimaahan elämään ja tekemään työtä tietämättä mitään muuta, kuin kauniit puheet työläisten hyvästä kohtelusta ja auvoisesta tulevaisuudesta. He menivät toivemaahansa hiihtäen, 'kotimaa oli kääntänyt heille selkänsä'. Mukaansa he ottivat lähinnä hyödyttömiä tavaroita.

Puolue oli määrännyt heidät asumaan Petrogradiin (Pietariin), kun he olivat kysyneet asumislupaa. Suuressa maassa piti olla tarkat säännöt, asumispaikkaa ei niin vain muutettaisi. Kirjan alkuosan nimi onkin Petrograd; loppuosan nimi on Leningrad (Leninin kaupunki).

Suvusta ja sukulaisista kirjassa ei paljon puhuta. Nuoret keksivät rakentaa lähipiirinsä lähellä asuvista tovereista. Ensimmäinen uusi tuttavuus oli suomalainen, sirkuksessa työskentelevä Tom, joka pelasti Klaran hengen hänen raskaana ollessaan ja hänen saatuaan keskenmenon. Klara oli juonut saastunutta vettä, mistä hän oli sairastunut. Toinen uusi ystävä oli Jelena, joka toimi opettajana. Oikeastaan hänen nimensä oli Aina Helena Valli, hän oli Klaralle oikein hyvä ystävä.

Klara ja Ilja olivat uuden isänmaansa valitustustyöntekijöitä. He huomasivat kuitenkin, ettei se vanhanaikaisten ihmisten valistaminen niin helppoa ollut. Suuri maa oli yhä alkukantaisessa tilassa, ja ihmisten tietomäärä hyvin vähäinen. Likaisia ja nälkäisiä katulapsia oli asumassa kaduilla suuret määrät. Heidän parissaan riitti autettavia joukoittain. Kesällä he salamatkustivat pohjoisiin kaupunkeihin, ja talvella etelään.

Tytöt katosivat joukosta jollain ihmeellisellä tavalla. Monet naiset lupasivat tyttölapsille puuroa, teetä ja majapaikan , jos he lähtisivät naisten mukaan. Mutta tämä oli ansa, he joutuivat helposti näiden houkuttelijoiden mukana seksiorjiksi, ja joskus myös ottolapsiksi. Lapsia valistettiin myös sukupuolitaudeista ja raskauksista. 

Sirkuselämästä kirja kertoo paljonkin. Tom vei ystävänsä sirkusnäytäntöön, joka teki heihin suuren vaikutuksen. Myöhemmin Tomille sattuu aika paha tapaturma ja hän joutuu työstä pois parantelemaan vammojaan.

Shura työskentelee sirkuksessa, hän ei ole suomalainen henkilö. Vaatteiden korjaaja on lähtenyt sirkuksesta pois, ja Klara joutuu korjaamaan Shuran pukua.

Kirja ensimmäinen osa, Petrograd, on alle sata sivua, sen toinen osa, Leningrad on jo enemmän, yli 100 sivua. Kolmas osa Skattski, ja neljäs Utopia (n. 17 sivua). Luin kirjan sairaalassa ollessani muutaman sivun kerrallaan. Ehkä siksi, nyt tuntuu siltä, ettei sen sisältö lukiessani noussut kovin korkealle, syynä ehkä sairauteni. Elämä on rakentunut ystävien varaan, ja heiltä saa aina tarvitessaan jonkinlaista apua. Ilman ystäviä ei  ihmisellä ole oikeastaan mitään. Leningradista lähtien elämä muuttuu kovin vaikeaksi. 

Suosittelen kirjaa muidenkin luettavaksi. Kieli on Kähkösen kirjoissa aina kaunista ja hiottua, josta pidän ehdottomasti. Turhaan ei Sirpa Kähkönen ole kerännyt monia kirjallisuuspalkintoja, hänen teoksistaan nautin suuresti lukiessani. 

Hienon postauksen on kirjoittanut Kirsinkirjanurkka, jota suosittelen luettavaksenne!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää kesäkuun alkua kaikille lukijoilleni! Puut on pukeutunut vihreään juhlapukuun vihdoinkin...
                                          Terveisin Aili-mummo

perjantai 26. toukokuuta 2017

Onnellista kevättä :D

Jari Sillanpää - Sinä ansaitset kultaa. YouTube.


LASIMAALAUS

Te värit nöyrät, odotusta täynnä,
näin käsin varovin ja varmoin sentään
teidät lasipintaan levitän.
Maailman suuren meren siihen maalaan,
sen suuren meren, josta vihrein hiuksin
maanosat niinkuin  unet nousevat.
Ja niitten halki tummat joet ujuu,
ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,
ja vuoret kulkee ruskein juovaviitoin,
ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.

Linnun maalaan kaikki laulut suussaan
ja kalan kaikki vedet hartioillaan
ja karhun kaikki raivo käämenessään
ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.
Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,
kuin uinuis siinä keväät tulevaiset
ja sateen siunaus ja päivän lämpö
ja siemen sataan kukkapolveen uuteen.

----

Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit,
niin että alla joka muodon selvän
näät tuhat merkitystä suunnatonta
ja hetken huiman edessäsi aukee
maailma niinkuin alku-unessas.


- AILA MERILUOTO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

KEVÄÄN JA LUONNON HERÄÄMISEN KUNNIAKSI TOIVOTAN 
KAIKILLE LUKIJOILLENI IHANAA VIIKONLOPPUA!
                         TERVEISIN AILI-MUMMO ♥ 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Värikkäitä persoonia!

Auringonlasku 21.05. 2017.

----

9.
Sinä lauloit minulle vaahteran laulun
ja koivunlehteen minä piirsin rakkauteni rajat.
Makasin selälläni sängyssä kun odottava nainen
tuli huoneeseen, tuntui kuin jokin olisi pudonnut lattialle.
Nainen tuijotti minua. 
Se oli sininen astraaliolento!
Intialainen nainen.
Nietzsche ei ole hyvä. 
Makasin selälläni sängyssä. 
Nietzsche ei ole hyvä.
Kristinusko ei ole hyvä.

10.
En tiennyt että ruumis on sielun palvelija.
Minä melkein rakastin kukkaa  kuollutta palavaa,
luulin olevani turvattu,
luulin pysyväni aina 31-vuotiaana.
Sitten täytin 32 ja 33,
olin hyvin nuori, tuskin kuusi vuotta vanha, tutkin palavasti
psykologiaa, sosiologiaa ja teoreettista filosofiaa.
Siis olin hyvin nuori,
täytin 72,
luulin olevani turvattu,
koko maailma luuli olevansa turvattu.  
Tieteellä oli varmistettu tietämisen rajat,
esitettiin otaksumia että Einsteinilla olisi ollut
aavistus neljännestä ulottuvuudesta.

----



Erik Gullman lausuu omia runojaan. Tässä Herääminen.


Meillä tohmajärveläisillä on ollut ilo ja kunnia tutustua tähän herraan, joka asui keskuudessamme Riikolan koululla 1980-luvulla. Hän on filosofi ja kirjailija, joka pohtii okkultisti ja teosofi Pekka Ervastin (1875-1934) ajatuksia teoksissaan. 

Jännää on minusta se, että Ervasti on keksinyt yhdistää Raamatun ja oman kansallisen muinaisuskomme Väinämöisineen kaikkineen.

Ervastin opetuksia tutkivia tai noudattavia yhteisöjä ja seuroja on Suomessa edelleen useita, mm. Ruusu-Risti ry, Kristosofit sekä Ihmisyyden tunnustajat, kertoo Wikipedia. Ervastilta on julkaistu kokonaista 70 teosta, joista useimmat liittynevät teosofiaan, joidenkin tietojen mukaan paljon enemmänkin...
Samaan aikaa toisesta kohtaa...


Tähän saumaan liittyy Pekka Ervastin seuraan myös Erik Gullman. Nähtävästi hän on löytänyt Ervastin luoman opin jo hyvin nuorena.  Gullman voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun 1971 ollessaan 20v. Vuonna 1972 Erik G:lta ilmestyi Jevgeni Dolmatovskin tie. Se on 48 sivuinen, pienikokoinen runokirjanen, joka oli aikoinaan myös Tohmiksella, josta ostin sen poistomyynnistä aika kauan sitten. 

Sitten Gullman muutti paikkakunnalta pois Lieksaan. Sieltäkin hän on muuttanut edelleen Rovaniemelle.

Ja kolmasta kohtaa...

Monta aika värikästä tarinaa saisi näistä opeista ja niiden toteuttajista. En kuitenkaan lähde sille tielle, sillä en tunne asioita tarkasti, että niistä voisin kirjoittaa oman totuuteni. Sillä niinhän se aina on, vain sen minkä tuntee hyvin, voi / saattaa kertoa tai sitten ei. 
Tänään 22.05.2017 klo 14.30. Pian vihertää, käkikin kukkui.

Tällä viikolla kevät on alkanut edistyä, joskin hyvin verkkaiseen tahtiin. Toivottavasti saamme vielä ihan oikean kesänkin. Vuodet eivät ole veljeksiä, sanoi aikoinaan jo vanha kansa. Totta se on!

Lämmintä ja kaunista alkanutta toukokuun viimeistä viikkoa kaikille lukijoilleni!
                                       ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

perjantai 19. toukokuuta 2017

Karjan suojelu pedoilta...

Karjan kutsuhuuto, Hanna Tuulikki. YouTube, Savo.


Suden manaussanat


Susi juoksi suota myöten,
Villahäntä maata myöten,
Karjakullan kuuluvilla,
Pienen viljan vieremillä;
Pois minä sinut manoan
Näiltä karjan käytäviltä,
Juokse tuonne jouhikuono,
Viron hurtta viilettele,
Pohjan pitkälle perälle,
Lapin maahan laakeahan,
Kuss' ei käyne karja teitä,
Vaella hevosen varsa;
Sinne juokse jouhikuono,
Viron hurtta viilettele,
Kuni kynttä varpahissa,
Hammasta ikenissäsi!
Sinne mä sinut manoan
Korpivuoren kukkuloille,
Kotihinsa korven koiran,
Paikoillensa maan pakanan, 
Ett' et tieä tietä tänne,
Etkä kulkea osoa,
Viljaisille viitamaille,
Viljavieruille maille.
Muille maille mulkosilmät,
Tuonne, taane toitohännät,
Ulvojaiset ulkomaille,
Surmapaikoille susien,
Tänne jääköhön jänikset,
tänne linnut lentäköhöt.


- Suomen Kansan Loitsurunoja -


Ristolan talon karjaa savuksella 1900-luvun alkupuolella.


Karhuilta, susilta ja muilta metsän pedoilta suojeltiin karja lukemalla loitsuja ja tekemällä taikoja. Petoja myös pyydystettiin erilaisilla loukuilla ja metsästysaseilla.

Tuolloin laidunnettiin karjaa saloilla, joilla oli pinta-alaa jopa tuhansia hehtaareja. Monet talot siirsivät kesän ajaksi kauemmas kotipihasta karjamajalle, jonne paimeniksi pantiin naisväkeä mukaan. He lypsivät lehmät, separoivat maidot ja kirnusivat kerman voiksi. Sopivin henkilö oli varmasti karjapiika, nainen tai tyttö, joka oli sopivan varttunut tähän tehtävään eikä pelännyt myöskään petoja. Emännällä itsellään oli työmaata kotona, hänen kuului hoitaa ja ruokkia lapset ja aikuiset, talon työväki ja valvoa palvelusväen työtehtävistä. 

Talven jäljiltä karja oli puutteellisen ruokinnan johdosta laihaa, ja se laskettiin 'laitumelle' mahdollisimman varhain. Heinää tosin ei luonnosta vielä silloin löytynyt. Leppäkerput olivat lehmien hätä- ja terveysruokaa, samoin akanoista ja olkisilpusta jauhojen kanssa sekoitettu ape. Sitä käytettiin myös hevosille. Tavallisesti lehmät poikivat vasta keväällä, talvella ne olivat ummessa (ainakin täällä köyhässä Karjalassa).

Karjamaja talot olivat tavallista suurempia tiloja, kovin pieniä karjoja ei viety karjamajoille, eikä niillä myös ollutkaan sellaisia. Se merkitsi sitä, että talon laitumet sijaitsivat kaukana tilan talouskeskuksesta, joten ei ollut järkevää kuljettaa  eläimiä päivittäin niin pitkiä matkoja. Varsinkin alkukesästä laidunnettiin metsälaitumia, mutta syyspuolella kasvoi heinäpeltoihin äpärikkö, joka oli usein apilaheinää. Se sisälsi paljon valkuaista, ja myös lypsätti hyvin lehmiä.

Oman isäni äiti, Kaisa-mummo, oli karjataikojen ja loisujen tekijä. Asiasta kirjoitti Havuttaressa naapurin tytär, Martta Laasonen. Näitä juttuja löytyy tästäkin blogista ja toisesta blogista, Voi niitä aikoja.

Liitin mukaan myöskin videon karjankutsuhuudosta. Tämä on ihan täkäläinen, pohjoiskarjalainen tapa.

Oikein antoisaa toukokuun loppupuolta kaikille lukijoilleni!
                                ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

maanantai 15. toukokuuta 2017

♥ Sibeliuksen siivin Karjalaan ♥

Jean Sibelius - Karelia - Intermezzo 1. YouTube.


Raikasta päivää kaikille ystävilleni! Juhlat on taas vietetty, ja laskeudutaan arkeen hiljaa ja varovasti.

Tuota ihmettelen, miksi Sibeliuksen sävellyksellä on rajan takaa otettu valokuva entisestä Suomen Karjalasta. Kuva kuvastaa vain nykyisiä maanomistajia, ei niitä entisiä.

Kyllä Karjala on tuota paljon suurempi alue, eihän meitä muita laskettaisi edes karjalan heimoon kuuluviksi. Karelia-sarjan Jean Sibelius (1865-1957) on säveltänyt vuonna 1893, eli olihan se silloin Venäjän vallan aikaa. Niin - että voihan se olla, että tuo kuva on sen tapahtuman 'kunniaksi'.

On muuten hyvin vaikuttavaa kunnella säveltäjämestarimme luomaa musiikkia. Minä ainakaan en voi ilman silmieni kostumista hänen teoksiaan kuunnella. Voimme olla kiitollisia Luojallemme, että olemme saaneet kansakuntamme joukkoon näin lahjakkaita taiteilijoita kuin Jean S.

Paljon on kirjoitettu Sibeliuksen kahdeksannesta sinfoniasta, joka vielä 1950-luvulla oli ollut luonnoksena tallella. Luultavaa on, että säveltäjämestari ei ollut siihen täysin tyytyväinen, ja siksi hän hävitti kyseisen  teoksen.

Olen kerran käynyt 1980-luvulla Järvenpään Ainolassa, Sibeliusten kodissa. Vaikutuin suuritöisestä kodista ja keittiöpuutarhasta. Aino-rouva loi puitteet, joissa säveltäjä teki työtään ison lapsijoukon häiritsemättä. Muutto Ainolaan tapahtui vuonna 1904.

Siellä hän eli ja teki työtään maailmankuulu säveltäjämme. Muistan hänen hautajaisensa vuodelta 1957, olin silloin 15v. Siihen aikaan ne radioitiin, mikä oli merkittävä tapahtuma. Kansa kokoontui radioitten äärelle kunnioittamaan viimeiselle matkalle lähtenyttä säveltämestaria. Selostajan nimeä en muista, mutta ehkäpä sen nauhan voisi löytää Ylen arkistosta.


Aili-Mummo ja miljoonakello...

Eilen oli iloinen päivä, kun tapasin usean kuukauden jälkeen lapsenlapset vanhempineen. Kahvittelimme äitienpäivän merkeissä meillä ja kakkua söimme vatsat täyteen. Olipa hyvä että maistui! Lämpimät kiitokset käynnistänne!

Lapset kasvavat, pian he ovat kaikki minua isompia ja viisaampia. Toivon ainakin niin! Pian on enää yksi pienempi lapsi, joka sai lempinimen Paupau. Kaksoset käyvät viidettä luokkaa, mutta pian se vaihtuu yhtä numeroa isompaan. 

Paljon on tänä talvena ollut huolta ja harmia kipeästä jalastani. Saa nähdä, miten se lopulta asettuu, ja palautuvatko voimat. Tietysti harjoitus auttaa niiden palautumista.

Tänään on mittarissa 3,5 +astetta Celsiusta, joten on helppo toivotella teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista toukokuun loppupuolta. Ehkä pitäisi nauraa kovasti Pekka Poudan tapaan, mutta pyydän anteeksi sitä, etten jaksa nauraa. Ehkäpä sitten toisella kertaa. Loppuviikoksi lupailivat jo +20 astetta, mikä on jo maailmanihme!

Mukavaa ja toiveikasta kevättä kaikille lukijoilleni!
                   Terveisin Aili-mummo