Google+ Followers

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kiitokset kunnan johdolle ja Attendolle

Mieheni 12.12.2017 ottama kuva Kemiestä, voihan harmi!!

Pyysin miestäni kuvaamaan kuntamme keskustaa, ja tuollaisen kuvan sain, ja toisen kuvan kunnan vesitornista.  Näin harmaata meillä muutenkin on, ei juhlavaloja missään. Arki kestää luullakseni jouluun asti.

Mutta olisi kyllä Kauppakadulla ollut muutakin kuvaamista. Yläkuvassa pilkottaa tuo keltainen vanha puutalo, josta on viime aikoina riidelty kovasti. Se on ns. kunnallistalo, jolla on historiaa vaikka muille antaa, mutta se ei ole edustavan näköinen. Monet edustavat rakennukset ovat saaneet homeen riesakseen, josta syystä niitäkin pitää purkaa ja rakentaa uusia tilalle. Kuten Kemien koulu ja muita koulurakennuksia lisäksi. Se tietää kummenien miljoonien eurojen panostusta selvää setelirahaa.

Tuo kivitalo sen kunnallistalon edessä on myös purkamista odottava entinen pankkikiinteistö. Sen omistaja asuu Venäjällä ja on jättänyt kiinteistönsä ilman lämpöä. Vuokralaiset lähtivät pois talosta jo useita vuosia sitten eikä kiinteistön omistaja maksa talosta edes kiinteistöveroja. Kunta on hakenut purkuluvan rakennukselle. 


Vesitorni ristittiin aikanaan kunnanjohtaja Teuvo Korpelaisen mukaan


Eilen oli hammaslääkärin vuoro, jo kolmannen kerran tänä vuotena. Muovipaikat ei kestä hampaissa, varsinkin proteesin tukihampaissa. Virolainen lääkäri oli sitä mieltä, ettei hän paikkaakaan sitä, mutta kun selitin sitä, että proteesi lonksuu ja sen alle menee syödessä ruokaa, niin alkoi uskoa. Kesällä maksoin 200 euroa hammasteknikolle proteesin pohjauksesta, ja nyt pitäisi taas pohjata. Sitten hänen avustajansa kertoi, että nykyisin laitetaan tukihampaiksi implantteja a 2000 euroa, joten ainakin 4000 euroa joutuisi uhraamaan kahteen tukihampaaseen ja proteesin hinta lisää siihen päälle.

Minun on annettava kuntamme terveysasioista kiitos Attendolle, joka niitä on hoitanut useita vuosia. Ja hoitanee niitä vielä vuonna 2019. Kulujen kasvu on saatu hillintään eivätkä ne (toivottavasti) kasva enää hallitsemattomasti. Näistä kiitos kuntamme johdolle ja kyseiselle liikelaitokselle. Kiitokset myös kunnanjohtaja Olli Riikoselle, joka on tehnyt miehen työn nostaessaan Tohmiksen kriisikuntien joukosta. Alku hänen toimikaudestaan oli tiukkaa, mutta vuodet ovat varmasti myös paljon hänelle opettaneet. Olli on yksi meidän joukostamme, alkuperäinen ja paljasjalkainen tohmajärveläinen. Olen tuntenut hänet koulupojasta lähtien, ja hänellä on ollut hyviä ideoita toisille jaettavaksi. 

Lämpimät kiitokset kaikille edellä mainituille tahoille erään ikääntyneen kuntalaisen puolesta! Toivotan teille lämmintä ja rauhallista joulun aikaa ja menestystä tulevaan vuoteen 2018. Hyvää Lucian iltaa kaikille lukijoille!
                              Terveisin Aili-mummo

perjantai 8. joulukuuta 2017

♥ Veriuhri Isänmaalle ♥

Kolme ensimmäistä. Kaksi oikeanpuoleista Leila Hurmalaisen kuvittamia.


KIVEEN KIRJOITETTU


Tänään on voiton päivä,
       voiton ja isänmaan päivä.
Tänään on sankarien päivä
       teidän päivänne
kotikylän miehet!
Tänään on teidän
       muistelunne päivä.

Kotikylän miehet
tulevaisuuden annoitte
       isänmaalle
       lapsillenne.
Punaiset ruusut
kukkivat haudoillanne,
sydänverellänne maksetut.

Kotikylän miehet,
sotanne soditte puolestamme.
Velkamme maksoitte
isiemme maalle.

Kylämme multa on
       punainen.
Teidän kukkanne ovat
veriuhrikukkia.

Aurinko loistaa
      hautojenne yllä,
taivas hehkuu päällämme
      purppuranvärisenä.
Tähdet vilkuttavat
      teille jäähyväisemme.

Jääkää hyvästi ja näkemiin!
Nimenne on
kiveen kirjoitettu.

Liha muuttuu ja häviää.
Puut ja ruoho kukoistavat
      vain hetken
      kuin ihminen.

Särkijärven vesi 
      läikkyy sinisenä tai
valkeissa vaipoissa leväten.

Teidän ruumiinne haudattiin mutta
       teidän muistonne säilyy
sydämissämme.

Nimenne on 
      kiveen kirjoitettu.
Aseet vaikenevat.
Kivet puhuvat puolestanne.
Taistelutahtonne
       oli vahvempi kuin liha.
Vapauden tahtonne   
       voimakkaampi kuin kuolema.
Rauha on teidän
verellänne ostettu.
Voitonseppeleet ovat 
        purppuranpunaiset.

Teidän nimenne on
        kiveen kirjoitettu.
Tänään on teidän päivänne,
sankarit.
Ottakaa vastaan
kotikylänne kiitollisuus.
Teidän muistonne
ei koskaan häviä.    

- AILI NUPPONEN -

Isänmaata on juhlittu olan takaa, monimuotoisesti ja pitkäkestoisesti. Meidän juhlintamme rajoittui tv:een ääressä Linnan juhliin, joita tietenkin seurasimme. Vaikka kutsujakin tuli mm. kunnan pitämiin tiistaijuhliin 5.12.2017. Kävimme silloin Kiteellä Trafin asioilla emmekä jaksaneet kauempaa viivytellä.

Tuo runo ei ole kirjoissa julkaistu, mutta blogissani Tanssi Elämänpellossa se on. Esitin sen itsenäisyysjuhlissa Tikkalan Seurojentalolla v. 2014, ja kirjoitin sen myös kyseistä tilaisuutta varten. 

Kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003) olen julkaissut myös runon kylämme Sankarivainajille. Runoblogissani se on vuoden 2010 kohdalla. Muistaakseni se oli paikallislehdessä UutisAlasimessa myös. 

Jos omia sympatioitani kysytte, pidän tuota ensiksi kirjoittamaani runoa paljon onnistuneempana kuin Kiveenkirjoitettu-runoa. Se on minulle hyvin läheinen runo, olihan siinä mainittuina naapureidemme nuoria miehiä. Vaikka itse olin tuskin edes syntynyt heidän kaatuessaan, sain tietoa heistä kotiväeltäni, sekä isältä että Miina-tädiltä.

Harvalla kaatuneella oli perhettä kun heidän lähtövuoronsa tuli, mutta sellaisiakin miehiä joukossa oli. Alapihan isännältä, Toivo Simoselta, jäi perhettä vaimon lisäksi kolme tytärtä ja yksi poika, jotka kasvoivat aikuisiksi sotaorpoina. Saimi-emäntä kertoi, että viimeisellä lomareissullaan mies jätti kellon ja kultasormukset kotiin, niin varma hän oli kaatumisestaan, koska oli nähnyt unen.

Kallis hinta on itsenäisyydestämme maksettu, sitä ei saa milloinkaan unohtaa. Jos kaikki kaatuneet olisivat saaneet elämänsä normaalisti ja jatkaa sukua, maailma olisi ihan erilainen kuin tämä nykyinen.

Sodassa kaatui isänmaan puolesta serkkujani ja pikkuserkkujani. Heikki Kinnuselta kaatui ennätysmäärä lapsia, neljä poikaa. Heidät oli merkitty kadonneiksi, mutta kun alettiin  naapurin puolella etsiä kaatuneiden luita, myös Kinnusen pojat löytyivät. En tiedä tarkkaan, löytyivätkö kaikki. Monelle vanhemmalle oli ennenaikainen lähtö viimeiselle matkalle näiden lasten kuolemien johdosta, ja raskas taival elettäväksi, perheen ainoina huoltajina ja toimeen tulon hankkijoina. Mieheltäni kuoli yksi setä, lieneekö ollut ainoa (Tikkalan) Mannisista. Perhe asui ja viljeli maata Kiihtelysvaarassa. Kaksi pientä poikaa jäi lesken huollettavaksi.

Toivon ja rukoilen, että Taivaan Isä pitäisi meistä hyvän huolen itsenäisenä kansakuntana! Ihanaa viikonloppua ja toista adventtia kaikille lukijoilleni!
                                 Terveisin Aili-mummo


lauantai 2. joulukuuta 2017

♥ Ihanaa ensimmäistä adventtia! ♥

Hoosianna hymni; Rovaniemi, Muurlankappeli. YouTube.

Toivotan Sinulle ihanaa ensimmäistä adventtia tällä tutulla Hoosianna-hymnillä! 
                                             ♥ Terveisin Aili-mummo! ♥ 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

♥ Järkeä ja hulluutta ♥

Kiteen Vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki.


SANA VAPAUDESTA


Mureneeko tahto ja rohkeus niinkuin kivi murenee?
Vai kääntyykö se uusiin asioihin, niinkuin
                  suuri portti mahtavasti auetessaan
paljastaa näkymän linnanpihalle, linnanpihasta salmelle,
                  salmen yli
kesäillan loputtomuuteen?

Tulkaa ystävät, me olemme valmiit
rauhan toimiin, yhteistyöhön. Ystävyyteen.

Älkää tulko ahnaat ja ylimieliset. Kuoleman oppii kaiketi,
               kun tarvitaan.
Elämän oppiminen on kenties vaikeampaa. Sitä vain haluamme.

                 Kuka on vapaa? Orjalla on kahleensa,
                 tyrannin vangitsee valtaistuin. Pelko.

                 Vapaus on dialogia, vuorovaikutusta,
                 tasaveroista puhetta ihmisten kesken.

Kaloilla on vapaus! Uivat virrassa minne mielivät -
vesi vapauden elementti. Vapaus antautumista
                  virran johdettavaksi.       

------------------------------------------------------------

Uskoo ja epäilee, luo sääntöjä ja hylkää ne,
kunnioittaa itseään ja muita, arvostelee itseään ja muita.
Ei röyhkimys eikä mielistelijä, ei uskon tai aatteen
nyörittämä, ei epäilyn lamauttama, ei kyynikko,
ei byrokraatti, ei anarkisti. Vaan

vapaa mies, vapaasyntyinen,
maailmaan syntynyt.

----------------------------------------------------------------

Suuren vallan vapaus on toista kuin pienen.
                  Suuruus sen rajaa.
Jokainen ominaisuus luo toiminnan mahdollisuuksia
toisaalla, rajoittaa toisaalla.
Ei vapautta kalliimpaa voi maailmassa saavuttaa
ken osaa vapaa olla.

Näissä rajoissa, tällä historian kielekkeellä
olemme yhtä vapaita kuin ajatuksemme,
ne yhtä vapaita kuin sanamme.
Sanat ovat viirejä. Älkööt ne uhmaten leimutko, älkööt
                   raukeina levätkö.
Hulmutkoot levollisina, avoimina, itsestään tietoisina
vapauden tuulessa.

Paljon järkeä me tarvitsemme, ja pisaran hulluutta
elääksemme huomiseen
                                          ja huomisen yli.


- LASSI NUMMI -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eläköön Suomi, ja kauan liehukoon Suomen lippu! Vietämme Isänmaan syntymäpäivää viikon kuluttua keskiviikkona kuudes päivä joulukuuta AD 2017.
Tästä aiheesta lienee jo kirjoitettu lähes miljoona palstakilometriä ellei ylikin. Ja monella tapaa on ollut hienoa seurata julkisia juhlallisuuksia. Toivottavasti moni muukin ihminen kuin minä, on ollut yllättävän innostunut tästä ihanasta juhlasta, jonka vielä onnistun näillä maallisilla silmilläni näkemään.

Pian on tohmislaisilla muutakin juhlan aihetta. Seuratkaa FB:in Maiju Lassilan joulukalenteria. Se avataan joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Ihmisen ei tarvitse olla ihmiselle susi, vaikka välillä siltä tuntuukin. Myös ystävyyttä ja rakkautta esiintyy joukoittain ja yksittäisinä  tapauksina. Ja näin joulun alla ihmisen mieli herkistyy Joulun Lapsen tuoman lahjan edessä. Voimme hengessämme polvistua ja kiittää kaikista lahjoista parasta, Jeesuslasta.

Toivotan teille rakkaat ystävät onnellista adventtia ja hyvää Suomen 100-vuotisjuhlaa!
                                     Terveisin Aili-mummo

lauantai 25. marraskuuta 2017

♥ Lapsuusmuistot ja me ♥

Jaakko Ryhänen - Oi, muistatko vielä sen virren. YouTube.


Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää viikonvaihdetta ja marraskuun viimeisiä päiviä!
                                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

♦ Hyvän emännän askeleet ♦

Lumi peittää myös pikkulintujen herkkupöydän.


EMÄNTÄ


Kuin siunaus
sun askeles viipyvät pihamaalla.
Jo ruskotus
on kalvennut taivaalla kuulakkaalla.
Jo aittojen avaimet
veit sisälle kamarin naulaan
ja lastesi peittehet
sinä kiedoit jalkoihin, kaulaan.

Mut vieläkään
et painunut vuoteellesi.
Yön hämärään
sua kutsuvi päilyvä vesi
ja rivit kukkien.
Sinä rannasta vettä kannoit
ja siuhkun hopeisen
yli lehtien virrata annoit.

Yö lepoon jää
kukat mullassa kosteassa.
Vain helähtää
joku kello navetassa.
Talon vahti kohoaa -
se painuu portaille jälleen.
Sen häntä heilahtaa
ohi käyvälle emännälleen.

Jäät riisuutuen
yhä seisomaan ikkunan eteen.
Kuvat pilvien
ovat painuneet syvälle veteen.
Mies, lapset hengittää,
uni heidän on rauhaisa, syvä.
Yö leviää
yli maan kuin katse hyvä.

- YRJÖ TEPPO (KAIJÄRVI) -



Noin se hyvä emäntä tekee töitään, kun päiväsaikaan ei ehdi. Mutta illalla on juuri sopiva hetki kastella kukat, ja käydä itsekin uimassa. Onpa sitten raikas ja virkeä olo.

Meitä naisia ja 'emäntiä' on monenlaisia, ei suinkaan jokaista emäntää voi sanoa 'hyväksi' eikä aviomies arvosta häntä korkealle olipa emäntä 'hyvä' tai ei.

Runoilija on myös tässä oikeassa, hän sanoo: ' Kuin siunaus / sinun askelees viipyvät pihamaalla'/ - Hyvä emäntä on huolellinen, hän pitää lähes kaikesta huolen. Nousee ensiksi aamulla ylös ja käy illalla viimeisenä nukkumaan. Kerrotaan äidistä, joka yön aikana neuloi sukat lapsen jalkaan tai lapset käteen, tai tekaisi tuohivirsut, kun muita kenkiä ei osannut tehdä.

Entisaikaan piti naisen osata tehdä kaikkea, etenkin käsitöitä. Pellavat ja villat kasvatettiin kotona, lankakin oli kotitekoista. Ompelutöissä kone oli hyvä apu, kenellä sellainen oli. Yleensä maalaistaloissa oli joku Singer tai Kayser, jolla kankaat ja hätätilassa nahkatkin voitiin ommella. Ainakin omatekoiset rukkaset olivat hyvät ja lämpimät neulakintaiden kanssa. Neulotut tai virkatut vanttuut eivät ole yhtä lämpimiä. 

Ei vielä -20 astetta, vaan nyt on jo -7 astetta.


Noin se pikkuhiljaa adventtikin lähestyy, pääsevät jouluihmiset herkistelemään tunnelmia. Tuntuu vain, että nykyään 'hyvä tahto' on meiltä ja valtioiden johtajilta kadoksissa. Pelottelu toinen toistaan pahemmilla aseilla on sen sijaan muodissa Minusta  pitäisi olla asiat toisin päin. Millä ihmeen tavalla nämä ikävät johtajat saisimme ymmärtämään, etteivät hekään ole voittajia mahdollisessa suursodassa? 

Toivotan lukijoilleni hyvää kuluvaa viikkoa!
                  ♥ Terveisin Aili-mummo! ♥

lauantai 18. marraskuuta 2017

♥ Hyvää viikonloppua! ♥

Piia Viitanen: Kahden maan kansalainen. YouTube.


Toivotan teille hyvää ja antoisaa viikonloppua ja Liisanpäivää!
                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Maikki Harjanne: Mintun lääkärikirja

Sorry, anteeksi heijasteet kannessa.

Ajattelin esitellä teille Maikki Harjanteen (o.s. Saksman) lastenkirjan Mintun lääkärikirja, jossa on noin 34 sivua kuvia ja tekstiä kansien lisäksi. Harjanne on suosittu lastenkirjailija ja taiteilija, myös kuvaamataidon opettaja. Hän on julkaissut tietojen mukaan jo yli sata lastenkirjaa. Varmaan hänen suosituin henkilönsä on terhakka Minttutyttö, joka on innoittanut taiteiljaa tekemään tästä fiktiivisestä pikkunaisesta ison määrän tarinoita.

Vuonna 1944 Sippolassa syntynyt kirjailija on Suomen suosituimpia lastenkirjailijoita, ja Otava on hänen kustantajansa. Mintun lääkärikirja on julkaistu vuonna 1995, josta on vuonna 2005 otettu jo kolmas painos, ISBN 951-1-13635-6.
Tästä kuvasta on kirjankansi tehty.

Kirjassa kerrotaan, millaista on, kun yksi lapsi sairastuu. Minttu on vielä pieni, eikä ymmärrä oikein kaikkia äidin vertauksia.  Mintulla on kaksi veljeä, pikkuveli Santtu ja isompi veli, Ville. 

Minttu käy äidin kanssa Leena-nimisen lääkärin luona. Mintun korva on tulehtunut. Lääkäri lupasi, että parin päivän kuluttua korva on kunnossa, kun Minttu syö annetut lääkkeet. Lääkärin työvälineet on piirretty yhdelle sivulle. Tietokonetta ei kuvassa näy.
Vuoron perään äiti ja isä hoitavat lapsia, tässä on äidin vuoro.

Tässä syödään. Äiti hakee Mintulle porkkanakeittoa sekä vaihtaa Mintulle kuivat lakanat. - Äiti, minulla on jo melkein hyvä olo, mutta keitosta tulee hiki. Nalle saa syödä loput.


- Ville! Oletko sinä popsinut poskeesi potilaan ruuan? isä ärähtää Villelle.

Mummokin käy tervehtimässä Minttua ja tuo mukanaan vadelmamehua. Hän on varma, että mehu ja lääkkeet poistavat kokonaan Mintun taudin. 

Seuraavana päivänä on lämmintä ja aurinkoista oleskella ja tehdä töitä ulkona. Äiti ripustaa pyykit narulle yhdessä Mintun ja Santun kanssa. Ja totta kai jotakin tapahtuu! Tulee väärä hälytys kahdeltakin henkilöltä. Lopuksi Minttu toteaa: "Harmi, ettei äiti ollut edes vähän kipeä. Minä olisin halunnut mennä äidin kanssa sen kivan lääkärin luo."

Tähän tapaanhan ne lastentaudit sairastetaan, mutta ainakin suuressa lapsiperheessä vanhemmat ovat kovilla, sen olen huomannut. Ja siihen kun sairastuvat vanhemmatkin, on peli todella tiukka. Apujoukkoja tarvitaan!

Minttu kirjat poistavat lasten pelkoja, kuten huomaatte. Ainakin omilla lapsillani oli aikoinaan suorastaan hysteerinen pelko kaikki valkotakkeja kohtaan. Uskon sen johtuneen siitä, että kun joko lääkäri tai neuvolan täti rokotti ja pisti neulalla, se aiheutti kovan hädän pienelle ihmiselle. En tiedä, ovatko asiat nykyisin sen paremmin.

Toivotan lukijoilleni hyvää kulunuvaa viikkoa! Iloitkaa ja nauttikaa elämästä!
                               Terveisin Aili-mummo


perjantai 10. marraskuuta 2017

Kultaset ja hopiaiset

Katri Helena hittisikermä lauluja. YouTube.


Tuuti lasta, tuuti pientä,
tuuti lasta nukkumahan!
Laulan lasta nukkumahan,
uuvutan unen rekehen;
käy unonen kätkemähän,
poik' unosen ottamahan,
kultaisehen korjahasi,
hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen,
kopattua korjahasi,
ajele tinaista tietä,
vaskitannerta tasaista;
vieös tuonne vienoistani,
kuletellos kultaistani,
harjulle hopiavuoren,
kultavuoren kukkulalle,
hopiaisehen salohon,
kultaisehen koivikkohon,
kussa käet kullan kukkui,
lauleli hopialinnut.


- KANTELETAR -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni hyvää isänpäivää ja antoisaa viikonloppua!
                               Terveisin AIli-mummo

maanantai 6. marraskuuta 2017

♥ Mato, matkamies maan ♥

Ida Simonen Eero Vikstenin Tohmajärven Kelan konttorin johtajan onniteltavana syntymäpäivänään.
Sukua hekin ovat, yli kahdensadan vuoden takaa.

SUURI KUORO


Ilo? Epätoivo?
Joskus tuntuu kuin olisin pelkkä erehdys,
epähuomiossa maailmaan ajautunut.
Niinkuin siira tai mato tai jokin muu pieneläjä,
elämän syntyä koskevan vanhemman teorianmuodostuksen mukaan.
Tai niin kuin  nimettömän kommentaattorin naiivi huomautus,
jonka Kirjoitusten hurskas kopiotsija on hämärän hetkenä
               tullut siirtäneeksi marginaalista tekstiin.

Mutta mitä se merkitsee?
Myös nuo merkit elävät ja liikkuvat.
Myös nuo rivit laulavat -
sointuvasti vai käheästi, yhdentekevää silloin,
kun Suuri Kuoro puhkeaa soimaan.


- LASSI NUMMI -


Noin se virsi väittää: "Minä vaivainen oon, mato matkamies maan, monet kuljin mä vaikeat retket..." Tosin uudessa virsikirjassa sitä lauletaan uusilla sanoilla. Tavallisesti sitä on laulettu vainajan haudalla siunaustilaisuudessa. Viime aikoina on alettu laulaa myös kiitosvirsiä hautajaistilaisuuksissa, ja minusta se sopiikin hyvin siihen ajatukseen, että poislähtenyttä muistellaan myönteisessä mielessä ja kiitollisuudella hänen elämästään. Jälkipolvien kannattaa olla kiitollisia siitä, että muutoin ei heitäkään olisi, jos tätä ihmistä ei olisi maailmaan syntynyt aikanaan.Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sain syntyä maailmaan. Monta kertaa olen siitä purnannutkin, sillä osakseni tullut elämä ei ole ollut  helppo, kuten ei teidän monien muidenkaan.

Vasta toissapäivänä kävimme sytyttämässä muistokynttilät sukuhaudoille, jolla reissulla mieheni viipyi kokonaista puolitoista tuntia. Minä sain melkein hepulin, kun ilta jo lähestulkoon pimeä. Ehdin jo hälyttää pojankin etsimään isäänsä, mutta loppujen lopuksi mies tuli kotiin juuri ennen sitä, kun poika oli lähdössä etsimään häntä. 

Mies oli innostunut etsimään sukulaisten metsähakkuutyömaita ja mennyt jututtamaan konemiehiä. Aina löytyy joku ihmetyksen aihe johon täytyy tutustua lähemmin. Ihminen kun on utelias.

Jos katsoitte hautakiveä tarkkaan, huomasitte varmaan että vaimo eli yli sata vuotiaaksi. Ja olipa mukavan railakkaat syntymäpäivät, ja yleisöllä eli kutsuvierailla oli hauskaa.

Hän oli yksi kylämme kaikkien aikojen vanhimmista ihmisistä, mutta onhan heitä ollut muitakin, naisia ainakin minun muistamani ihmiset. Nykyään eletään hyvin usein jo yli yhdeksänkymppisiksi asti ja ylikin.

Toivotan Teille lukijani, terveyttä ja pitkää ikää! 
♥ Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ystävilleni toivottaa Aili-mummo ♥


















perjantai 3. marraskuuta 2017

♥ Edesmenneet ♥

Mieheni sukua isän puolelta.

Hänkö ollut, mennyt, kuollut?
kenties muilta, 
ei minulta.
Mitä itken?

Silmä lähteen
lien salaisen, maan alaisen,
öin ja päivin
valan alta multaluomen
kyyneleitä,
niitä tulvin puhki saven,
säröistä kiven.

Poikaselle,
joka nosti arvan tumman,
öin ja päivin
puhun kieltä tuntemaansa,
laulan, itken

kyynellähde

itken ihmiskohtaloa.


- ELINA VAARA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni hyvää Pyhäinpäivää ja siunattua viikonloppua!
                                 Terveisin Aili-mummo



tiistai 31. lokakuuta 2017

♥ Menneisyyden talvia ♥

Pimeähkö päivä Ailinkalliolla. Kuva kuin grafiikkaa...

Keväällä ei ole menneisyyttä
talvi on äidin kohtu
josta kevät ponnistautuu ulos

syksy ei suunnittele tulevaa
karhu tallustaa pesäänsä
eikä mieti heräämistään

talvi ei ole vuodenaika
se on tila jossa me kaikki
olemme yhdessä
karhunpesässä


- MARJA LEENA TOUKONEN -
Olkkarin ikkunan takana on kotipihlajamme...

Onneksi säilöntätyöt alkavat olla jo takanapäin. Ja taas on hillottu ja pakastettu marjoja ja omenia reilusti kuluvaksi talvikaudeksi. Sanovat että nyt karhukin vetäytyy pesäänsä talviunille, miksi sitten ei ihminen? Pari viikkoa sitten juhlimme kahden neitosen synttäreitä. Sitten on ehkä yhden henkilön merkkipäivä ja se vuoden merkkitapaus, joulu. Ei pääse aika pitkäksi menemään muiden 'pakollisten kuvioiden' ohella. 

On onni että sukuun on syntynyt oikea jauhopeukalo, jolla syntyy kakut ja pullat, toivon mukaan myös muut leivonnaiset. Ihana lapsi, josta sukeutuu sukumme kaunistus vailla vertaa. Ikää hänellä 12v, eli hän on samanikäinen, kun itsekin aloittelin tehdä kahvileipiä. Aloitus oli minulla yhdeksänvuotiaana 4H-kerhon leivontakursseilla.
Alppiruusussa on pihlajanmarjoja, komeita ja suuria.

Tänään on ulkona kaunis auringonpaiste, lunta olemme saaneet jo mukavasti. Mies äsken sanoi, etteivät pian kengänvarret riitä ulkona kävellessä. Ihanaa kun aurinkoakin näkee sentään aika usein, vaikka ei sentään päivittäin. 

Minusta näyttää siltä, että tohmislaiset ovat kohtaisen tyytyväisiä nykyiseen oloonsa, toivokaamme että Siun sote ei vedä mattoa jalkojen alta pois. Onhan Pohjois-Karjalan sotella velkaa yhdeksän miljoonaa euroa. Tähän asti näistä ei ole puhuttu. Ja tietojeni mukaan Tohmajärveltä yksi henkilö pääsee Pohjois-Karjalan Soten kuntayhtymän valtuustoon. Se ei totisesti ole paljon! 

Toivottavasti kuntien ja valtakunnan asiat kääntyvät parempaan suuntaan, niin kuin ne valtion kohdalta ovatkin. Mutta pelkällä talkoohengellä ei niitä millään voi korjata. Ei se käy niin, että toiset nostavat voitot ja toiset maksavat laskut.  Vai puhuinko juuri herra Vapaavuoren pussiin?
Komea pihlaja on myös saunapolun varressa.


Talvi tulee ja on tulossa edelleen rytinällä pakkaset paukkuen. Yöaikaan pakkasta on luvattu täälläkin jo kymmenen astetta, mutta Lapissa varmaan jo kaksikymmentä astetta. Viime aikoina eivät Pohjoiss-Karjalan talvet ole olleet kuin entisaikaan, kovia pakkastalvia, vaan olemme saaneet tyytyä leudompiin ilmoihin. Ei ole ikävä niitä 40 -asteen pakkastalvia, joita oli hyvinkin usein. Ainakin kevättalvi 1966 jäi siinä suhteessa mieleen, kun kävin junalla Joensuussa talouskoulua. Ja saman moinen oli kevättalvi 1976 eli kymmenen vuotta myöhemmin. Kolme kuukautta oli yhtäjaksoisesti lähes 40 -astetta. Mieheni oli sairaalassa homepölykeuhkon takia seitsemän viikkoa, ja sain yksin tehdä kaikki karjanhoitotyöt. Lehmiä halvaantui useita poi'ittuaan ja kaivosta loppui vesi. Kolme tuttua miestä aherti pakkasessa päiväkaupalla, jotta toisesta kaivosta saataisiin lehmille vettä. Ja sitä saatiinkin.
Monet ajattivat palokunnalla vettä kaivoihinsa, ja juottivat sillä karjansa. Olisi tullut kallista maitoa ainakin tuottajalle.

Anteeksi että innostuin muistoihini. Se oli raskasta aikaa, mutta siitäkin selvisimme, kiitos ystäville! 

Toivotan hyvää marraskuun alkua ja tätä viikkoa teille kaikille!
                                    Terveisin Aili-mummo

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

♥ Aistinautinto ♥

Bizet, Carmen (Full Opera) - Classical Music, YouTube.


Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille sekä hyvää lokakuun ja marraskuun vaihdetta!
                                        ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Heinä- vai kotisirkkoja?

Lunta on jo nähty, joskin se on sulanut pois. Kuva syksyltä 2016.


Sinä olet pitkä lause.
Sinusta ei voi sanoa ettei polvissa olisi pyöreyttä.
Olenko koskaan sanonut  että se on minulle asia.
Ei voi sanoa että on niin kuin olisi sängyssä istuen
                                                        ottanut kouraansa
           heinäsirkan eikä tietäisi missä laskee sen irti.

On niitä joista voi sanoa etteivät heillä jalat   
          täysin täytä sukkia.
Sinä tulet levottomaksi, aivan liikkumattomaksi.
Sinä et korjaa hiusten asentoa
          vaikka kätesi tekisi mieli korjata niitä.
Sinä kuulet jotain. Näen sen.


- PAAVO HAAVIKKO -
Pari viikkoa sitten Kemiessä oli komeaa...


Mitä hän mahtoi kuulla? Ehkäpä sirkan laulua, sillä hänellä oli ollut sirkka kädessään kuvitellessaan asioita. 

Pian sirkkakin on ihmisruokaa, tai oikeasti on jo. 
Kotisirkkoja kannattaa kasvattaa vaikka lemmikkeinä, ja tarpeen tullen (kun nälkä vaivaa), ottaa kotisirkkoja muutaman kourallisen ja kypsentää ne (keittämällä rasvassa) ruoaksi. On kuulemma hyvää valkuaisruokaa, eikä varmastikaan maksa paljon.

Kastemadot ja onkilierot ovat samaan luokkaan kuuluvia herkkuja. Lypsylehmien asemasta voisimme hyödyntää kirvoja, joita muurahaiset 'lypsävät'. Sekin on hyvin ekologinen tapa hankkia ruoka, kuinkahan monta kiloa tai sataa grammaa niitä tarvitaan henkeä kohti? 

Mielikuvitusta tarvitaan, että ihmiset tulisivat ruokituiksi. Samalla varmaan katoaisivat ylipaino-ongelmat ihmiskunnasta. 

Hallitus tekee pilkkaa viljelijöiden kokemasta kadosta, paljon jäi viljaa puimatta tai iti pellolla tähkään. Nyt on viljelijöillä oltava satoja hehtaareja viljaa pelloissaan kasvamassa, jotta saisi edes osatoimeentulonsa maanviljelyksestä. Varsinainen työ voi olla lähes mikä tahansa, josta voi saada / ottaa pitkän kesäloman. 

Tohmiksella on joitakin aika suuria tiloja, joista suurimmalla lienee noin neljäsataa hehtaria maata viljelyksessä. En jaksa kadehtia edes sitä. Tätä nykyä Tikkalasta löytynee vielä kolme lypsykarjatilaa, mutta kuinka kauan?

Pari lihakarjatilaakin meidän kylästämme löytyy. Nyt on keskityttävä tarkkailemaan uusi muotoisia eläintiloja, joista ylempänä tarinoin.

Suokaa anteeksi, että puhun tästä aiheesta jatkuvasti, se johtuu ammatistani.

Hyvää alkanutta 43. viikkoa  kaikille lukijoille!
                         Terveisin Aili-mummo