Google+ Followers

tiistai 17. tammikuuta 2017

♥ Kurkistus taivaanaukosta ♥

Nabucco - Hebrew Slaves Chorus, YouTube.


Taitan pienen palan taivaan reunasta
varovasti käärin sen Linnunrataan.
Siitä pienestä taivaanaukosta katselin tuolle puolen
peläten, että musta aukko ahmaisee minut
mutta siellä kasvoi ainoastaan mansikoita
suuria ja punaisia.

Oli sunnuntaiaamu, vastakeitetty kahvi tuoksui.
Istuimme nurmikolla ja nauroimme
lapset juoksivat edestakaisin
kulkukoirat olivat ihmeen suloisia.

Kaikki oli kohdallaan,
mikään ei olisi voinut olla toisin.
Sekin, että kurkistelin taivaanreiästä, kuului asiaan.
Minulle vilkutettiin -
odotettiin että liittyisin seuraan.


- MARJA LEENA TOUKONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Varastan tuosta ihanasta runosta hyvin onnellisen hetken. Pienestä palasta taivasta syntyy kurkistusaukko tuonpuoleiseen maailmaan. Kurkistelija tunsi halua tutkia sitä paikkaa, jonne hänkin tunsi joutuvansa pienen ajan kuluttua. Meille on annettu tieto, että ajan rajan tuolla puolen on olemassa parempi ja onnellisempi paikka, jossa mielitekomme käyvät toteen.

Runo löytyy M L Toukosen runokokoelmasta Vuodet villintyvät takanani, Basam Books (2011). Sain tuon kirjan lahjaksi v. 2013 lahjaksi kirjailijalta, jolla on juuret kyläämme. Olen lainannut monia runoja tästä teoksesta ja toisesta kokoelmasta Valo taipuu, Basam Books 2014, jonka sain myös lahjaksi. Kirjailija on folosofian maisteri, joka myöhemmin vaihtoi nimeään. Hän oli harrastanut paljon sukututkimusta, ja monet edesmenneet esiäidit ja esi-isät olivat alkaneet puhua hänelle. Heidän ajatuksiaan kirjailija pohti ansiokkaasti, ja sai minutkin mukaan juoneensa.

Historia ja menneeet sukupolvet voivat puhua meille, nykyajan ihmisille.Minulle historia puhui tehdessäni Havutarta erityisen voimakkaasti. Tein muistiinpanoja saamistani tiedon murusista ja yritin vimmalla penkoa sukulaissuhteita kylämme eri sukuihin. Varsinkin Simoset tuottivat paljon päänvaivaa, olihan suku laaja ja asunut lähes 300 vuotta paikkakunnalla. Se tieto, jonka sukututkimus avaa, on hyödyllinen ja kertoo paljon enemmän ihmisten elämästä kuin jos tutkisimme asioita ilman sukulaisuutta. Jouduin myös paneutumaan viiteenkymmeneen tietokirjaan siksi, että halusin taustoittaa juttuni oikein ja todenperäisesti. Se antaa syvyyttä ja laajuutta asioihin. Kirjan henkisestä annista on kiitetty, monessa Suomen isommassa kirjastossa on Havutar hankittuna jotain kautta.

Mystinen menneisyys on aihe, joka kiehtoo ja tempaa mukaansa. Olen halunnut tutustua menneen ajan ihmisen sieluun asti, jotta hänet voisin hyväksyä osaksi omaa menneisyyttäni ja nykyisyyttäni.



Historia ei pääty meihin, me päätymme historiaan. Jo lapsena sain tämän kutsun, ja olen uskollisesti noudattanut sitä. Minun tienviittojani ovat olleet Miina-tätini (1880-1967) ja isäni, Oskari Juvonen (1883-1969), ja lisäksi mainitsemani kirjailija Marja Leena Toukonen, jolle suuret kiitokset ihanista runoista. Tässä vielä yksi M L Toukosen runo:

            Kyyneleeni ovat kirsikankiviä
itken poisheitettyjä päiviä
itken sitä naista joka olin
ja sitä joksi en tullut
           Kyyneleeni ovat suolakiteitä
itken vääryyttä joka löi minua kasvoille
ja petoksia joita tein
joita olisin voinut tehdä
           Kyyneleeni ovat mustia helmiä
itken särkynyttä sydäntä
yksin jäänyttä lasta
itken kuolleeni, nykyiset ja tulevat.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan onnellista ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!
                   Terkuin Aili-mummo




8 kommenttia:

  1. Kiitos Nabucosta, ihanaa iltamusiikkia! Kiitos! Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pidit, Ali!
      Leppoisaa viikon jatkoa sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Ihania runoja, koskettavia. Kiitos Aili <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että tykkäät, Mai!
      Mukavaa keskiviikkoa sinulle♥♥♥

      Poista
  3. Kiitos Aili♥
    <hyvää loppuviikkoa teille♥

    VastaaPoista
  4. Nabucco on aina yhtä kiehtova. Postauksesi alusta tuli mieleeni kirja Unissasaarnaaja (Tapio Koivukari) jota juuri aloitin lukea. Siinä kerrotaan myös mustasta aukosta toiseen tulevaan olemiseen.
    Tuo runo kyyneleistä kosketti erityisesti nyt, kun olen maalitauluna erään läheisen pahalle ololle ja ilman omaa syytäni. Mutta elettävä tämä elämä on vaikeine päivineenkin ja kyyneleineen.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja, hienoa että Nabucco kosketti sinua, se koskettaa myös minua.
      Hyvin vähän me tiedämme muista todellisuuksista, ehkä siksi, että niistä on kovin vähän meillä tietoa. Kaikki me saatamme joutua läheistemme tunteiden purkautumisen kohteiksi, joskus vieraankin - ja se on voimakas kokemus. Niin se on, kaikki päivät meidän pitää kestää, sekä hyvät että ne pahat / huonot päivät. Hyvää vuoden jatkoa sinulle ja 'prinssipuolisollesi' Anjuska!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥