Google+ Followers

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lyökö leivokset leikkiä..?

Aikakone: Keltainen. YouTube.


ENSIMMÄINEN LEIVO


Jo soi sun äänesi leivonen,
vaikk' kylmä ilma on vallan.
Sä laulat kevättä toivoen
taas jälkeen yöllisen hallan.
Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät,
ja lumen peitossa maamme,
iloiten ilmassa viserrät:
"Kevähän kohta jo saamme!"

On uskosi suuri, sä pienoinen!
Oi jospa keskellä jäiden
vois tuloa toivoa riemuiten
keväisten lämpöisten säiden;
unohtain kauhua tyhjyyden
ja hallojen turmioita
haaveilla paistetta päivyen
ja niittyjä vihannoita!


- KAARLO KRAMSU -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille ystävilleni oikein hyvää ja keväistä viikonloppua ja Vappua!
                                    ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

tiistai 25. huhtikuuta 2017

♥ Huhtikuun viimeistä viikkoa ♥

Tammikuinen auringonnousu 2017.

ONNELLINEN AAMU

Huhtikuinen
aamu heläjää.
Kultasuinen
lintu livertää.

Syliin riemun
nukuin, havahduin.
Peippo vie mun
lemmenlauleluin

päivään uuteen,
liian heleään,
ihanuuteen,
jonka todeks nään.

Siivin hennoin
kauka lentänyt!
Riemulennoin
liki lennä nyt,

kohoo alle
armaan ikkunan,
uinuvalle
laula: rakastan!


- SAIMA HARMAJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Saima Harmaja (1913-1937) on sekä haltioitumisen että kuoleman runoilija. Hänellä virtasi äitinsä puolelta mm. Arvid Genetzin (Arvi Jännes, 1848-1915) runoilijaverta suonissaan. Mies oli myös kielitieteilijä. Mikäli haluatte lukea enemmän Saiman runoja netissä, niitä löytyy verkosta haulla Saima Harmaja varmaan koko julkaistu tuotanto, neljä kokoelmaa sekä muuta tietoa runoilijasta, runsaasti.

On valitettavaa, että Saima Harmaja poistui keskuudestamme niin nuorena, vain 23v. huhtikuussa 1937, eli 80 vuotta sitten. Hän olisi kirjoittanut iloksemme vielä kirjoja suuren joukon, mutta hän oli niin nuorenakin harvinaisen kypsä ja luomisvoimainen ihminen, että hänen runonsa elävät yhä.

Saima kantoi suonissaan myös Nils Ludvig Arppen verta. Laura Harmaja, Saiman äiti, oli Arppen tyttärentytär. Arppe tunnetaan myös meillä Pohjois-Karjalassa edistyksellisestä liiketoiminnastaan sekä rautaruukkien että sahojen omistajina monilla paikkakunnilla. Saiman isällä oli talonpoikaiset sukujuuret. 

Tuberkuloosi tappoi säälittä nuoria aikuisia koko 1900-luvun puoliväliin ja siitäkin eteenpäin. Tuolloin ei ollut antibiootteja käytössä, kuten nyt. Nyt on myös vallalla superbakteerit, jotka jatkavat siitä, mihin silloin jäätiin. Minultakin kuoli nuori tyttöserkku, mutta onneksi ei sentään useampaa.

Ostin 1957 eli 15v. Saima Harmajan Kootut Runot sekä Runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Kirjassa oli menossa jo silloin yhdeksäs painos 1952. Esipuheen teoksen alkuun on kirjoittanut Saiman äiti, Laura Harmaja.

Viidessä vuodessa Saima Harmaja kirjoitti nämä kokoelmansa, mikä on kova vauhti. Siinä sivussa hän opiskeli ja sairasti. Lopulta sairaus sai yliotteen ja runoilija pääsi "kirkkauden maahan", mihin vuosi ennen hänen kuolemaansa oli sisar Outi Talvitie jo mennyt. Ja veli Taneli Harmaja tuli sisariensa perästä talvisodassa 1940. Vain nuorin lapsi, Kirsti Harmaja, pelastui perheestä jatkamaan sukuaan. Outi Talvitieltä jäi tyttölapsi, josta monta runoa kirjoitti Saima-täti kaihoavasti.

Osoitteesta https://katisa.vuodatus.net/lue/2008/05/saima-harmajan-runoja lainasin tämän:

ON MAA

On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.

On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
Kas, kyyneleet
nuo, joihin ovat kummunneet
poveni katkeruus ja raskaat surut,
on vuorilähde, josta voimaa juon.
Jos tuon
ma sinne halvan rakkauden murut,
käsiini jalokiviaarre jää,
mi kimmeltää.

Ja vainajat
säteillen siimeksessä kulkevat
- oi ikävöity, vastassani lienet.
Ma tartun käteen, jok' on kylmennyt,
nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.
Syliini siellä nostan lapsen armaan,
min kasvot pienet on täällä kielletyt.

On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.


- SAIMA HARMAJA -

Olen tehnyt yhden postauksen aikaisemmin Saima Harmajasta kuusi vuotta sitten. Sen löydätte tästä linkistä: https://aili-mummonarkea.blogspot.fi/2011/04/noita-vai-enkeli.html
Näihin Saiman unohtumattomiin, ihaniin runoihin voi aina palata, vaikka se tuntuisikin joskus entisen kertaukselta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta huhtikuun viimeistä viikkoa!
                                 Terveisin Aili-mummo

perjantai 21. huhtikuuta 2017

♥ Kuin viimeistä päivää! ♥

YouTube: Viktor Klimenko, Jerusalem.


Suuri kuoro

Ilo? Epätoivo?
Joskus tuntuu kuin olisin pelkkä erehdys,
epähuomiossa maailmaan ajautunut.
Niinkuin siira tai mato tai joku muu pieneläjä,
elämän syntyä koskevan vanhemman teorianmuodostuksen mukaan.
Tai niin kuin nimettömän kommentaattorin naiivi huomautus,
jonka Kirjoitusten hurskas kopioitsija on hämärän hetkenä
             tullut siirtäneeksi marginaalista tekstiin.

Mutta mitä se merkitsee?
Myös nuo merkit elävät ja liikkuvat.
Myös nuo rivit laulavat -
sointuvasti vai käheästi, yhdentekevää silloin,
kun Suuri Kuoro puhkeaa soimaan.


- LASSI NUMMI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuollaisia hämäriä hetkiä meillä ihmisillä on eri ikäkausina. Näin ikäkuluina enemmän kuin nuorempina. Nyt kun ihminen luulee tajuavansa aikansa rajallisuuden ja voimiensa ehtymisen ajan koittaneen. Kun ei kuvittele itsestään enää liikoja, elämä on enemmän tai vähemmän harhaa. 

Silti, epätoivoon emme saisi langeta, onhan meille jätetty Toivo. Toivo, josta Klimenkokin laulaa ihanalla äänellään. 

Siksi uskokaamme, toivokaamme, rakastakaamme niin kuin viimeistä päivää!

Hyvää keväistä viikonloppua teille kaikille lukijoilleni!
                            Toivottaa Aili-mummo

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sirpa Kähkösen romaani Jään ja tulen kevät

Sirpa Kähkösen kirja Jään ja tulen kevät.

Luin sairaalassa ollessani Sirpa Kähköstä lisää. Ostin Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta pari Kähkösen Kuopio-sarjan pokkaria. Tämä Jään ja tulen kevät sijoittuu kolmantena romaanina kirjailijan Kuopio-sarjaan. Eletään parhaillaan lyhyttä välirauhan aikaa marraskuusta 1940-kevääseen 1941 asti. Meillä on mukana ennestään tuttu Tuomen perhe, jonka toimeliaat ja ahkerat naiset Hilda ja Anna yrittävät parhaansa mukaan pärjätä maailmassa perheensä kanssa. Pokkarissa on 382 sivua aika pientä tekstiä, joka on unisena varsinkin minulle aika vaikealukuista. Kustantaja on Otava, ISBN 978-951-1-22624-6. Ensimmäisen kerran kirja on julkaistu vuonna 2004, minun kirjani on painettu 2016.

Minusta romaani oli miellyttävä lukea ja 'haistaa'  ajan henkeä, varsinkin kun en itse ole ollut sitä vielä hengittämässä. Tietysti myös monet muut tutuiksi tulleet ihmiset ja perheet ovat juonessa mukana, ei vähiten koulupoika Juho Tiihonen Kuopion kaupungista. Tiihosia onkin Kuopiossa paljon.

Postaus sisältää juonipaljastuksia!

Juho on neuvokas ja yritteliäs miehenalku, joka mielellään auttaa toisia ihmisiä. Erityinen ongelma hänellä on ukistaan, joka juopottelun vuoksi on kelvoton pojanpoikansa holhoajaksi. Onneksi maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat auttaa hyvä oppisen Juhon koulutielle, ja helpottaa hänen menestymistään. Rouva Lehtivaara, joka on menettänyt oman poikansa sodassa, haluaa, että Juho Tiihonen tulisi hänen kasvatikseen.

Paikkakunnan väestön seassa hiiviskelevät myös Suopon miehet, jotka etsivät joka käänteestä vakoilijoita, varsinkin äskettäin paikkakunnalle muuttaneet ovat tarkassa syynissä. Varsin epäilyttävä henkilö on englantilainen herra Mulligan, joka ystävystyy rouva Lehtivaaran kanssa. Herra Lehtivaara viihtyy hyvin Helsingissä eikä vaimonsa luona. Herrasväen talouden hoitavat palvelijat, ja rouvalle jää runsaasti aikaa muihin tarkoituksiin kuin taloudenpitoon. 

Helvi Martiskainen työskentelee kuopiolaisessa ravintola Tatrassa, johon saa mukaansa myös Tuomen Annan; hän on hyvä työihminen.  Annan kaksosia ja anoppia tulee hoitamaan Helvi Martiskaisen keskenkasvuinen tytär, Mari, joka tekee voitavansa. Ja vielä oman osuutensa tekee myös perheen ainoa täysikasvuinen mies, Lassi Tuomi.

Hilda Tuomi leipoo kukkoja myyntiin ja pesee pyykkiä herrasväelle. Lisäksi hän saa tilaisuuden ja ostaa paikallisen pyykkituvan mankeleineen ja mankelihuoneineen omiin nimiinsä. Rakennuksessa on myös huoneita, johon on mahdollista majoittaa asukkaita. Ja aluksi Hilda majoittaa siihen itsensä.

Ihmiset asuvat lähekkäin, lomittain ja limittäin. He auttavat toinen toistansa, ja naapurin tuella ja avulla he jotenkin selviävät. Ja lisäksi heillä on 'oma apu, paras apu'. Kaupungissa voi jossakin hökkelissä tai liiterissä kasvattaa kesällä pari sianporsasta isoksi asti, ja niistä riittää aineksia moneen kukkoon.

Hyvien naapureiden ja lapsen tarkkojen silmien ansiosta myös Helvi Martiskainen selviytyy sairaudestaan, ja voi jatkaa hyödyllistä elämäänsä. Myös tytär saa ruuan ja asunnon hoitaessaan naapurin lapsia ja heidän muistisairautta potevaa vanhustaan.

Romaani päättyy juhannukseen 1941 mennessä, kun uusi sota on juuri alkamassa.
Monenmoista ehtii tapahtua talven aikana, kun paikkakunta alkaa täyttyä saksalaissotilaista. Eniten saksalaisia kiinnostaa pohjoinen Petsamon tienoo. Ja Suomen naisväkeä kiinnostavat saksalaiset komeat upseerit tanssiaisineen ja illallisineen. Paljon muutakin 'hämärää' tapahtuu siviiliväestön keskuudessa, mutta useilla on kuitenkin onnea mukana näissä tapahtumissa. 

Minusta romaani Jään ja tulen kevät on yksi parhaista Sirpa Kähkösen kirjoista. Suosittelen lämpimästi sitä teille hyväksi iltalukemiseksi! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

OIkein hyvää kuluvaa viikkoa teille kaikille lukijoilleni!
                       Terveisin Aili-mummo





perjantai 14. huhtikuuta 2017

♥ Juhlan aihe meille kaikille ♥

Pääsiäinen, tekijä Irma Öörni. YouTube.


KALKKI

Pisar pisaralta
juo sa karvas kalkki
tyynnä pohjaan asti.
Lupaus, min kerran
annoit itsellesi
- oma itses olla -
täytä ankarasti.

Kalkin katkeruuteen
älä pienintäkään
pyydä lievitystä.
Uusi voima versoo
joka pisarasta,
minkä tyynnä juot sa
kalkin sisällystä.


- JUHANI SILJO -

Toivotan kaikille ystävilleni hyvää Pääsiäisjuhlaa ja Pitkäperjantaita!
                           Terveisin Aili-mummo ♥

tiistai 11. huhtikuuta 2017

♥ Kevätiloa ♥

Ruttojuuren kukintoja keväällä 2016.

Terveyssanoja
a.

Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Jok' on vanhin vaimoksista,
Varmin vaimojen seassa,
Tuo tulla tyhyttelevi,
Silkin hienon sipsuttavi,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan,
Jott' ei tuska päällä tunnu,
Kipu ei keskellä kivistä.


- Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja -


Kevättä ilmassa 2016: Koivut hiirenkorvalla.


Kyllä se tulossa on - kevät. Tai on jo kevätkausi ihan hyvässä menossa. Paikkapaikoin maa jo pilkistelee lumen alta, ja tiet muuttuvat kuravelliksi. Koska kuvien otto osaltani on hyvin vähäistä, melkein olematonta, en jaksa lähteä niitä tällä kelillä metsästämään.

Eilen meni aika matkaillessa Tohmikselle, jossa yritin selvittää terveysasioitani. Ihan kaikki ei vielä ole selvää, mutta kuitenkin sitä kohti ollaan menossa.

Tänä aamuna näin neljä urospeippoa, jotka olivat ruokintapaikallamme ruokailemassa. Ihania lintuja, oikeita kevääntuojia. Tätä aikaa kannatti odottaa!


Heidi Kyrön Kevät. YouTube.


Kunnallisvaalit on jälleen kerran taas pidetty, ja tuloksetkin enemmän tai vähemmän odotuksen mukaisia. Näissä vaaleissa tein minäkin historiaa, äänestämäni henkilö tuli valituksi hyvällä äänimäärällä. Onneksi olkoon! Odotan tuloksia jatkossa jännittyneinä.

Tohmajärvellä on Keskusta lisännyt entisestään kannatustaan. Muuan nuori mies on ollut ääniharavana, ja kerännyt mahtavan äänisaaliin. Siitä se ura sitten lähtee. 

Maakuntavaalit jäivät yhä odottamaan vuoroaan. Tulee liian paljon ja liian suuria muutoksia, hyvin kalliita ja pahoja 'munauksia' tulee siinä sivussa tehtyä. Maltti on valttia näissäkin asioissa eikä järjetön hoppuileminen. 

Tänään elämme tikkutiistaita, ja huomenna on kellokeskiviikko. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhaisaa hiljentymisen aikaa ja pääsiäisviikkoa!
                                 ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


lauantai 8. huhtikuuta 2017

♥ Kuka uskoisi, jo yhdeksän vuotta ♥

Mauria juhlittiin  Kotipirtissä 11.06.2016.


HÄMÄRÄ

Yö saapuu suurena villaisine partoineen
ja hymyilee täyttä hymyä kaikelle puoleksi verhotulle.
Muodottoman jättimäisesti mykistä sireeneistä
kasvaa hämärässä puiston ääriviiva.
Viehkeillä sireeneillä on uniset korvat,
ne uneksivat että taivas laskeutuu maan päälle...
Mitä mahtaa untelo hämärä kaikille valvoville ajatuksille
jotka näkymättä hiipivät ohi...

////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

RUKOUS

Jumala, kaikkivaltias, ole meille armollinen!

Katso palvontamme kaivoa - se haluaa tulla syvemmäksi.
Seitsemän päivää ja seitsemän yötä
me hilaamme sinulle
vettä kaivostamme.
Seitsemän kuukautta ja kolme vuotta
samassa paikassa 
me pyydämme sinulta armoa:
suo meille pääsy siihen hiljaiseen kamariin
                                  jossa sinä ajattelet asioita.


- €DITH SÖDERGRAN -
(suom. Pentti Saaritsa)

/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 

Tänään tuli täyteen tälle entiselle Aili-mummon arkea-blogille jo yhdeksän vuotta. Teen tämän postauksen sen kunniaksi, että olen jaksanut sitä ylläpitää näinkin kauan. Toivon, että vielä ainakin yhden vuoden jaksan Teille, Rakkaat Ystävät, kirjoitella. 

Nyt siis olette voineet lukea tätä mainitsemaani blogia uudella nimellä, Kulttuuria ja kuusenoksia. Jo kauan sitten halusin nimenvaihdosta, koska sekalaisten kirjoitelmieni yhdistävä tekijä on juuri kulttuuri, jota rakastan intohimoisesti.  

Voin antaa hieman tilastotietoja kuluneelta ajalta. Laskuri on ollut mukana toukokuusta 2011 alkaen, ei siis koko aikaa. 

1:s sijalla on Sofi Oksasen Puhdistus, jota on luettu 4260 kertaa. 

2:s  -"-      -"- Elämää ja erotiikkaa,         -"-   -"-  -"-      2167  -"-

3:s  -"-      -"- Herra Pii Poo ja Kirsi Kunnas -"-   -"-      2164  -"-

4:s  -"-      -"- Tämä auringonlasku         -"-   -"-   -"-      1657  -"-

5:s  -"-      -"- Kellokosken Prinsessa     -"-   -"-  -"-       1556  -"-

6:s  -"-      -"- Hyötyeläin vai ei?              -"-  -"-  -"-        1407 -"-

7:s  -"-      -"- Costa del Sol: Gibraltar    -"-   -"-  -"-        1370 -"-

8:s  -"-      -"- Kamelien "olympialaiset" -"-   -"-  -"-        1338 -"-

9:s  -"-      -"- Afrikan morsian naurattaa -"- -"-  -"-         1244 -"-

10:s -"-    -"-  Salarakas                             -"- -"-  -"-         1081 -"- 

Postauksia on tehty tähän mennessä 1145. Kommentteja on tullut 16 059 kappaletta. Jokaiseen kommenttiin olen yrittänyt vastata, joten tuosta yhteismäärästä puolet on minun.

Pyydän anteeksi etten ole jaksanut sairaudestani johtuen enempää postailla, ja jouduin pitämään myös parin kuukauden tauon. Ajatuksenani oli, että järjestäisin myös kirja-arpajaiset tämän kunniaksi, mutta toisin kävi. Jos vointini kohenee, harkitsen asian uudelleen.

Toivotan teille, hyvät ystävät, oikein hyvää palmusunnuntaita ja pääsiäisen aikaa!
                                 ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Auli Ehon kirjoittama sukutarina

Auli Ehon sukutarinan on kustantanut Mediapinta (2013). 

Siitä on jo lähes kaksi vuotta, kun tilasin kirjailija Auli Eholta sukutarinoita kaksin kappalein. Vasta nyt luin tuon isomman ja 262 sivuisen kirjan, joka on saanut mm. kunniamaininnan Mölläririmestari-kilpailussa muutamia vuosia sitten. Möllärimestarikilpailun järjestää vuosittain Kalle Päätaloinstituutti Taivalkoskelta, johon itsekin osallistuin vuonna 2008. Lupasin myös Auli Eholle postata hänen kirjoistaan, mutta näin kauan se on viipynyt.

Kohtaamme Mattilassa teos on saanut alaotsikokseen Kristiina Juhontytär Eskelin kertoo. Tarina on koottu tosiasioiden rungon ympärille fiktiota apunakäyttäen yhtenäiseksi tarinaksi. Se on mielenkiintoinen ja miellyttävä tarina torpparisuvusta, joka on viljellyt maata ainakin sata vuotta. Vertailukohtana voisi käyttää mieheni äidinpuolen suvun tarinaa, joka sekin on torpparisuvun tarina. 

Kirjalla on ISBN 978-952-235-599-7, koko A5, kannet pahvia. Teosta saa sekä kova- että pehmeäkantisena. Itse valitsin viimeksimainitun. Kirjassa on hienosti ja yksityiskohtaisesti tehty sisällysluettelo. Kertojana toimii kirjoittaja Auli Ehon isoisän isoäiti  edellä mainittu Kristiina Juhontytär Eskelin, o.s. Sandberg. Henkilöt ovat kirjassa omilla nimillään ja oikeilla paikoillaan, ja teos sijoituu 1800-luvun Suur-Tuusulaan, kertoo Auli Eho. Kehyksenä on ollut maamme ja pitäjän historian merkkipaalut.

Paitsi lähtöparia (Kristiina ja hänen miehensä) kirjassa kerrotaan myös heidän kolmen poikansa perheen elämäntarina. Kertoja on hyvin ylpeä poikiensa menestyksestä ja viisaudesta, jonka hyvin ymmärrän. Kukapa äiti ei olisi menestyneistä lapsistaan?

Ehkäpä ylitse muiden nousee tarina säveltäjä Jean Sibeliuksesta ja hänen perheestään, joka asui erityisesti kesäaikoina ja rakentaessaan taloaan Tuusulaan Mattilassa usean vuoden aikana 1899-1902. Tuolloin Sibeliuksilta kuoli mm. yksi lapsi.

Kiitokset ja onnittelut Auli Eholle vaikuttavasta sukutarinasta! Kunniakirja ei tullut tyhjästä, vaan ihan ansaitusti. Olen vieläkin tarinan lumoissa, vaikka jo luin kirjan tammikuussa joulun jälkeen. Kuka sukukirjoja harrastaa, tässä on teille hieno kohde. Tätä lukee kuin romaania eikä sukuluetteloa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta viikkoa ja pääsiäisen aikaa!
                              Terveisin Aili-mummo