Google+ Followers

tiistai 25. huhtikuuta 2017

♥ Huhtikuun viimeistä viikkoa ♥

Tammikuinen auringonnousu 2017.

ONNELLINEN AAMU

Huhtikuinen
aamu heläjää.
Kultasuinen
lintu livertää.

Syliin riemun
nukuin, havahduin.
Peippo vie mun
lemmenlauleluin

päivään uuteen,
liian heleään,
ihanuuteen,
jonka todeks nään.

Siivin hennoin
kauka lentänyt!
Riemulennoin
liki lennä nyt,

kohoo alle
armaan ikkunan,
uinuvalle
laula: rakastan!


- SAIMA HARMAJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Saima Harmaja (1913-1937) on sekä haltioitumisen että kuoleman runoilija. Hänellä virtasi äitinsä puolelta mm. Arvid Genetzin (Arvi Jännes, 1848-1915) runoilijaverta suonissaan. Mies oli myös kielitieteilijä. Mikäli haluatte lukea enemmän Saiman runoja netissä, niitä löytyy verkosta haulla Saima Harmaja varmaan koko julkaistu tuotanto, neljä kokoelmaa sekä muuta tietoa runoilijasta, runsaasti.

On valitettavaa, että Saima Harmaja poistui keskuudestamme niin nuorena, vain 23v. huhtikuussa 1937, eli 80 vuotta sitten. Hän olisi kirjoittanut iloksemme vielä kirjoja suuren joukon, mutta hän oli niin nuorenakin harvinaisen kypsä ja luomisvoimainen ihminen, että hänen runonsa elävät yhä.

Saima kantoi suonissaan myös Nils Ludvig Arppen verta. Laura Harmaja, Saiman äiti, oli Arppen tyttärentytär. Arppe tunnetaan myös meillä Pohjois-Karjalassa edistyksellisestä liiketoiminnastaan sekä rautaruukkien että sahojen omistajina monilla paikkakunnilla. Saiman isällä oli talonpoikaiset sukujuuret. 

Tuberkuloosi tappoi säälittä nuoria aikuisia koko 1900-luvun puoliväliin ja siitäkin eteenpäin. Tuolloin ei ollut antibiootteja käytössä, kuten nyt. Nyt on myös vallalla superbakteerit, jotka jatkavat siitä, mihin silloin jäätiin. Minultakin kuoli nuori tyttöserkku, mutta onneksi ei sentään useampaa.

Ostin 1957 eli 15v. Saima Harmajan Kootut Runot sekä Runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Kirjassa oli menossa jo silloin yhdeksäs painos 1952. Esipuheen teoksen alkuun on kirjoittanut Saiman äiti, Laura Harmaja.

Viidessä vuodessa Saima Harmaja kirjoitti nämä kokoelmansa, mikä on kova vauhti. Siinä sivussa hän opiskeli ja sairasti. Lopulta sairaus sai yliotteen ja runoilija pääsi "kirkkauden maahan", mihin vuosi ennen hänen kuolemaansa oli sisar Outi Talvitie jo mennyt. Ja veli Taneli Harmaja tuli sisariensa perästä talvisodassa 1940. Vain nuorin lapsi, Kirsti Harmaja, pelastui perheestä jatkamaan sukuaan. Outi Talvitieltä jäi tyttölapsi, josta monta runoa kirjoitti Saima-täti kaihoavasti.

Osoitteesta https://katisa.vuodatus.net/lue/2008/05/saima-harmajan-runoja lainasin tämän:

ON MAA

On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.

On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
Kas, kyyneleet
nuo, joihin ovat kummunneet
poveni katkeruus ja raskaat surut,
on vuorilähde, josta voimaa juon.
Jos tuon
ma sinne halvan rakkauden murut,
käsiini jalokiviaarre jää,
mi kimmeltää.

Ja vainajat
säteillen siimeksessä kulkevat
- oi ikävöity, vastassani lienet.
Ma tartun käteen, jok' on kylmennyt,
nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.
Syliini siellä nostan lapsen armaan,
min kasvot pienet on täällä kielletyt.

On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.


- SAIMA HARMAJA -

Olen tehnyt yhden postauksen aikaisemmin Saima Harmajasta kuusi vuotta sitten. Sen löydätte tästä linkistä: https://aili-mummonarkea.blogspot.fi/2011/04/noita-vai-enkeli.html
Näihin Saiman unohtumattomiin, ihaniin runoihin voi aina palata, vaikka se tuntuisikin joskus entisen kertaukselta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta huhtikuun viimeistä viikkoa!
                                 Terveisin Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Saima Harmajan On maa oli isäini lempirunoja.

    Kiitos samoin sinulle Aili♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hyvä tietää, uskon että on monen muunkin ihmisen:)

      Hyvää loppuviikkoa sinulle♥♥♥

      Poista
  2. Saima jäi elämään runoissansa. Lääketiede onneksi kehittyy ja moneen vaivaan löytyy apu. Mutta lopulta se kuolema kuitenkin aina korjaa, vaikka mitä tekisi. Siksi kannattaa elää silloin kun voi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolema on aina varma voittaja, mutta nuoren ihmisen kohdalla se tuntuu erikoisen pahalta! Pitää uskaltaa elää eikä vain odotella...

      ♥♥

      Poista
  3. Harmaja on yksi munun suosikkirunoilijani. Hänen runoudestaan kiinnostuneena luin myös hänen elämänsä vaiheista.
    Riemullista huhtikuun viimeistä viikkoa ja vappua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ollut minunkin suosikkini, ehkä opettajani ansiosta. Hänen seurassaan ostin kirjankin...

      Kiitos aimarii, samoin sinulle!♥♥

      Poista
  4. Kaunista, ihanaa ja kuolematonta tekstiä nuo Saiman runot. Niihin voi aina palata. Kiitos Aili tästä postauksesta.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Unelma ystävä!
      Niihin on hyvä ja turvallista palata:)
      Ole hyvä; hyvää loppuviikkoa sinulle ja Co!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥