Google+ Followers

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

♥ Kestääkö vai ei ♥

Eräs ihmissuhde.
etsit ihmissuhdetta
et kestänyt kun

löysit ihmisen

ensimmäinen virhe

            yrittää muuttaa toista

toinen virhe

            toinen yrittää muuttua

ei me voitu olla
mikään perheyritys

kaikki kipakat kiistamme

meidän ahdistava akatemia

       siinä jäi koulut kesken

kuolema ei meitä erottanut vaan elämä

sinä kirjoitit että rakastumme rakkauteen
se on niin vanha vitsi ettei
vitsi enää

mutta että rakastut rakkauteen jota ei enää ole

se on jo tuoreempaa huumoria


- aarno kotro -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuo filosofia on oikeasti tosi, sekä AK:n kohdalla että monen muunkin. Miksi ihminen olettaa, että hänen 'rakkautensa' tähden puoliso on valmis muuttamaan itsensä ja tapansa aivan päinvastaiseksi kuin se ennestään on? Onneksi sen verran on minulla ollut 'jalat maassa', etten ole moista olettanut. Jokainen meistä uskoo ja tietää, kun on itse kokeillut tehdä noin. Kaikkein vaikeinta on luopua riippuvaisuussuhteista. Niiden rinnalla on 'rakkaus' kevyttä tavaraa. 

On helppoa valehdella itselleen ja toisellekin. Varsinkin alkoholisti uskoo omiin valheisiinsa, varmaan toisenkin valheisiin. Ajan oloon tulee selväksi, että on puhuttu puppua, katteettomia lupauksia, joita sen antajat eivät pidä.

Olen lukenut useampia runokirjoja, jotka on kirjoitettu eron jälkeen. Ne ovat usein katkeraa tilitystä eletystä elämästä. Arno Kotron kokoelma, vuonna 2005 Likeltä ilmestynyt Musta morsian, on yksi esimerkki siitä. Ja erittäin ansiokas Outi Mäenpään runokokoelma Naarassika (WSOY 2008). Myös Hannu Mäkelä on kirjoittanut tällaisen kokoelman, nimeä en nyt muista, mutta olen lukenut sen.

En ole kokonaan Arno Kotron kirjaa lukenut, kuten nuo muut. Hannu Mäkelä olisi tehnyt viisaasti, jos ei olisi koko kokoelmaa tehnyt. Siitä jäi huono jälkimaku suuhun. Tällaisissa kirjoissa kirjoittaja näyttää helposti oman 'pienuutensa' mollamalla vastapuolta. Minusta näissä voisi kirjoittaa myös ne hyvät muistot, mutta se ei näytä olevan tapana. On vain pakko purkautua, jotta ei 'räjähtäisi', koska asianomainen teki itse sen virhearvion.


Leif Lindeman: Eron hetki on kaunis. YouTube.


Toivoisin, että jokaisesta rikkoutuneestakin avioliitosta löytyisi niin paljon hyvää ja kaunista, että voimme laulaa kuin Leif Lindeman tässä kappaleessa. 

Kevät edistyy hiljalleen. Lämmintä on nyt 10-11 +astetta Celsiusta, ja lumet ovat vähenemään päin. Onneksi. Eilen tapasin jälleen lymfahierojan, hän on ollut minulle suuri apu. Hän on tehnyt minulle kineesioteippausta turpoavaan, loukkaantuneeseen jalkaan. Ja myös tukisukat on otettu jälleen käyttöön...

Oikein hyvää alkanutta toukokuun viikkoa teille, arvoisat lukijani!
                   ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


14 kommenttia:

  1. Olisi mielenkiintoista lukea Kotron runokirja. Omasta erosta on pitkä aika ja olen toisen kerran naimisissa. Kirjallisuudessa ero näkyy runsaana ja se on aiheena varsin kiinnostava, luin juuri yhdestä erosta. Toisille sopii se, että kirjoittaa tuskansa ulos, toiset menevät terapiaan, on monenlaisia keinoja selvitä traumoista.

    Aurinkoista viikkoa Aili ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kirjoja käytetään itseterapiana, mutta hyvin huolellisesti kannattaisi runot kyllä valita, ettei tee vahinkoa itselleen. Kyllä niistä selviää, jos yritystä on. Ei kannata katkeroitua loppuielämäksi, vaan huomata asioiden eri puolet. Yleensä syyllisiä on kaksi (vähintään)!

      Kiitos Mai! Aurinkoa sinunkin viikkoosi♥♥♥

      Poista
  2. Aivan ajankohtainen postaus. Katkeruus saa varmasti käyttäytymään niin, että mollaa entistä puolisoaan rankasti. Totta on, ettei toista voi muuttaa, muutoksen on lähdettävä omasta itsestä. Nykyään on helppo erota, sanotaan. Omat vaikeutensa eroamisessa jos yhdessä pysymisessäkin. Ehkä uskallan sanoa, että tiedän mistä puhun, takana 57 yhteistä vuotta. Sinniä se on vaatinut, jaksamista ja toisen ymmärtämistä josko minuakin on vastavuoroisesti ymmärretty, ihan helppoja ihmisiä kun emme kumpikaan. Nyt on vain todettava runon sanoin: "Sinun kihtisi minun luuvaloani vasten". Mitäpä muutakaan. Ikä on meitä kovin tasoittanut, elämän lana on yli kulkenut. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen. Sinä Aili aina löydät ajankohtaiset ja kiinnostavat aiheet postauksiisi. Kiitos siitä. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin yhtyä tuohon Eeva Kilven runotoiveeseen, se on totta omalta kohdaltani! Meillä on takana vasta 54v. yhteistä taivalta. Hauskaa että aihe liikutti sinua, Anja..:)

      Hyvää toukokuun ja kevään jatkoa sinulle ja prinssipuolisolle! ♥♥♥

      Poista
  3. Kotron runot ovat niin osuvia, tosielämän pilkahduksia, värisyttäviä huomioita!

    Niin totta, niin totta...Kun toisen ottaa, ottaa samalla hänen historiansa ja sen miksi hän on siinä tullut, ei sitä käy enää muuttaminen. Mutta sen jälkeen, sen jälkeen, sitä voidaan alkaa kasvaa toisiamme kohti, tehdä uutta huomisen historiaamme.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kun / jos tapahtuu parin välinen yhteenkasvaminen. Parhaimmillaan elämä niittaa ihmiset yhteen, kuten meille kävi. Vaikka sekin voi raskas kohtalo.Tietää sen että kärsimme yhdessä, hän ja minä. Vaikka olemme heikkoja, yhdessä olemme vahvempia kuin yksin. Yhteinen historia on se kertomus, joka jää jälkeemme.

      ♥♥♥

      Poista
  4. Viisaita pohdintoja jälleen kerran, Aili!
    Leif Lindeman oli usein veljeni ja serkkujeni solistina, ennen kuin julkisuus vei mukanaan. Pidän hänen olemuksestaan ja kauniista äänestä.
    Leppeää loppuviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe.
      Laulaja on sinulle entuudestaan tuttu, sepä hienoa.Veljesi on muusikko.

      Lindemanilla on hieno ja tunteikas ääni, muutenkin hän on sympaattinen..:)

      Kiitos Piipe, samoin sinulle!♥♥♥

      Poista
  5. Kyllä kipinät välillä lentävät kun kaksi teräväsärmäistä kolisevat yhteen:) Onneksi olkoon Teille pitkän pitkästä yhteisestä retkestä. Tuohon ei enää kykene, mulla loppui kaikki 30-vuotiseen sotaan ja se loppujysäri oli kaikista pahin. Mutta en sure enää, joskus silti vihlaisee kun muistaa miten kaikki päättyi, vaikka ymmärtääkin että niin sen piti päättyäkin. Nyt olen hiomassa uuttavanhaa vastakappaletta ja toivon totisesti että se kestää kaikki kulmat ja säröt mitä tarjoan. Välillä lupaan muuttua, yritän kaikkeni, mutta sekunnissa unohdan sen taas... en ymmärrä mikä minua riivaa, kun en koskaan opi mtn, ehkä minut on vain tehty tyhmäksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Irja, olet oikeassa.
      Jos kaksi yhtä särmikästä persoona avioituvat, se on molemmille suuri voimainponnistus ja kypsyyskoe. Mutta jos tapahtuu se pahin mahdollinen, pitää löytää voimia siitä selviytymiseen. Minä tulin sen kokemaan poikieni kautta, mutta mieheni on ollut se taho, joka on jaksanut ja kestänyt minua vaikeinakin aikoina.

      Toivon sydämestäni, että onnistut uudessa elämässäsi uuden 'vastakappaleen' kanssa. Olet niin viisas nainen, että sinulla on selvä käsitys siitä, mitä elämältänne haluatte; teet myös kaiken mahdollisen sen toteuttamiseksi. Irja, sinä et ole ainakaan tyhmä, ehkä olet vain liian nopea ja harkitsematon. (Olin itsekin aikoinaan). Ja niistä 'tyhmistä' teoistakin voi oppia.♥♥♥

      Poista
  6. Pitäisi odottaa, että katkeruuden ja vihan kuohujen jälkeen näkisi myös sen hyvän, jota on täytynyt olla. Ellei sitten osaa ruotia myös runoihin sitä omaa syytään vallinneeseen tilanteeseen. Tämä some on myös paha, koska sielläkin joutuu seuraamaan katkerat vihanpurkaukset exiä kohtaan. Pistetään vaan kaikkien nähtäville niin ilmiselvä katkeruus, että lukija ei voi kokea muuta kun myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan ja sääliä sitä hänen exäänsä kohtaan, joka ei (ainakaan ole vielä) ehtinyt itseään "puolustamaan" vastavedolla. Että mietitään nyt kuitenkin vielä, että mitä kirjoitetaan. Viha kun tuppaa myös laantumaan, ja sitten itseäkin jo saattaa hävettää... Tai mikä parasta, tahdotaan rakastaa, niin kuin siellä alttarilla luvattiin ja pysytään yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sinulla on suurta elämänviisautta, osaat sanoa aina, miten on meneteltävä vaikeassa tilanteessa. Tuo myötähäpeä on totta, lukija tai kuuntelija joutuu sitä kokemaan, kun 'kuulee' solvaavaa tekstiä. Ei kukaan meistä ole yli-ihminen. Suuren katastrofin jälkeen saatamme sanoa ihan mitä vain, ellemme käsitä asioiden syvempiä yhteyksiä ja mahdollista omaa osuuttamme.

      Todella kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä asioita tarkkaan ennen kuin julkaisee yhtään mitään. Minulta aikaa meni seitsemän vuotta, kunnes aloin päästä pahimmista ajatuksistani eroon. Minä purin ahdistustani kirjoittamalla, mutta vasta sen jälkeen sain vaikeaan aiheeseen uuden otteen. - Totta: "Rakkaus ei koskaan häviä." ♥♥♥

      Poista
  7. Tulin oikein lukemaan ja hyvä niin, tämä toisen muuttaminen ja yleensä vaika itsen muuttaminen toisen tahtoon, on aika huono pohja avioliitolle. Minun oma kokemus on ollut ihan muita syitä, hyvin paha oli uskottomuus. siitä ei toivu oikein millään, tai minä en toipunut. kun 20v nuorempi nainen vei mieheni kylmästi, jäin yksin 4 koululaisen kanssa, oli kyllä katkeruutta ilmassa, mutta onneksi ero tapahtui sovussa, eikä vihaa jäänyt kytemään, vain suru, jonka aika paransi. surullisinta oli se että 2 viikkoa eron jälkeen mieheni kuoli..kaikki tapahtui liian nopeasti joka järkytti mieltäni vakavasti. nyt olen löytänyt rauhan ja läheiset aikuiset lapseni ja kaikki lapsenlapset ovat moninkertainen korvaus. en ole yksin, olen heidän kanssaan mikä on todella hyvä kun ikää tulee ja joka vuosi uusia vaivoja, olen jo tehnyt hoitotestamenttia, lapsille jotka ottavat minut hoitaakseen sitten kun en itse enää pärjää. näin näen valoisana loput elin vuoteni tai päiväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet menettänyt uskosi läheiseen ihmiseen, Kaisu Marjatta, se on kova kokemus kenelle tahansa. Olet joutunut huoltamaan yksin lapsesi ilman miehesi apua ja tukea. Ihanaa on että koet saavasi korvauksen menetyksistäsi eikä sinulle ole jäänyt siitä katkeruutta. Olet yhä edelleen rohkea nainen, ja toivon sinun pysyvänkin sellaisena. Valoisaa ja hyvää elämää sinulle ja läheisillesi edelleenkin, Kaisu M.♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥