Google+ Followers

tiistai 30. toukokuuta 2017

Sirpa Kähkösen Graniittimies



Sain paketin Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta, juuri kun jalkani loukkaantui tammikuussa 2017. Siinä oli mukana pääasiassa Sirpa Kähkösen (s.1964) romaaneja, joista luin sairaalassa ollessani romaanin Graniittimies. Kirja on ilmestynyt Otavan julkaisemana ensimmäisen kerran vuonna 2014. Oma Seven-pokkarini on painettu v. 2015 Otavan kirjapainossa. Sivuja on 334. Teksti olisi voinut olla suurempaa fonttia. ISBN 978-951-1-28533-5. Kirja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Jotkut ovat liittäneet tämän Graniittimiehen Kuopio-sarjaan siksi, että kirjan henkilöt ovat sieltä tulleita joskus 1920-luvulta. Ehkäpä Mustissa morsiamissa heistä puhutaan, mutta minua vastaan ei heidän nimisiään ole vielä tullut. Minusta tämä kirja ei liity Kuopio-sarjaan...

Juonipaljastuksia:

1922 josta romaani alkaa, Pietarin nimi oli Petrograd. Klara ja Ilja olivat menneet vihille heti, kun mies oli vapautunut vankileiriltä Suomessa. Ilja oli ollut punavankina osallisuudestaan 'punakapinaan' tai vapaussotaan, joilla kyseistä tapahtumaa nimitetään. 

Nuoripari lähti hyväuskoisina naapurimaahan elämään ja tekemään työtä tietämättä mitään muuta, kuin kauniit puheet työläisten hyvästä kohtelusta ja auvoisesta tulevaisuudesta. He menivät toivemaahansa hiihtäen, 'kotimaa oli kääntänyt heille selkänsä'. Mukaansa he ottivat lähinnä hyödyttömiä tavaroita.

Puolue oli määrännyt heidät asumaan Petrogradiin (Pietariin), kun he olivat kysyneet asumislupaa. Suuressa maassa piti olla tarkat säännöt, asumispaikkaa ei niin vain muutettaisi. Kirjan alkuosan nimi onkin Petrograd; loppuosan nimi on Leningrad (Leninin kaupunki).

Suvusta ja sukulaisista kirjassa ei paljon puhuta. Nuoret keksivät rakentaa lähipiirinsä lähellä asuvista tovereista. Ensimmäinen uusi tuttavuus oli suomalainen, sirkuksessa työskentelevä Tom, joka pelasti Klaran hengen hänen raskaana ollessaan ja hänen saatuaan keskenmenon. Klara oli juonut saastunutta vettä, mistä hän oli sairastunut. Toinen uusi ystävä oli Jelena, joka toimi opettajana. Oikeastaan hänen nimensä oli Aina Helena Valli, hän oli Klaralle oikein hyvä ystävä.

Klara ja Ilja olivat uuden isänmaansa valitustustyöntekijöitä. He huomasivat kuitenkin, ettei se vanhanaikaisten ihmisten valistaminen niin helppoa ollut. Suuri maa oli yhä alkukantaisessa tilassa, ja ihmisten tietomäärä hyvin vähäinen. Likaisia ja nälkäisiä katulapsia oli asumassa kaduilla suuret määrät. Heidän parissaan riitti autettavia joukoittain. Kesällä he salamatkustivat pohjoisiin kaupunkeihin, ja talvella etelään.

Tytöt katosivat joukosta jollain ihmeellisellä tavalla. Monet naiset lupasivat tyttölapsille puuroa, teetä ja majapaikan , jos he lähtisivät naisten mukaan. Mutta tämä oli ansa, he joutuivat helposti näiden houkuttelijoiden mukana seksiorjiksi, ja joskus myös ottolapsiksi. Lapsia valistettiin myös sukupuolitaudeista ja raskauksista. 

Sirkuselämästä kirja kertoo paljonkin. Tom vei ystävänsä sirkusnäytäntöön, joka teki heihin suuren vaikutuksen. Myöhemmin Tomille sattuu aika paha tapaturma ja hän joutuu työstä pois parantelemaan vammojaan.

Shura työskentelee sirkuksessa, hän ei ole suomalainen henkilö. Vaatteiden korjaaja on lähtenyt sirkuksesta pois, ja Klara joutuu korjaamaan Shuran pukua.

Kirja ensimmäinen osa, Petrograd, on alle sata sivua, sen toinen osa, Leningrad on jo enemmän, yli 100 sivua. Kolmas osa Skattski, ja neljäs Utopia (n. 17 sivua). Luin kirjan sairaalassa ollessani muutaman sivun kerrallaan. Ehkä siksi, nyt tuntuu siltä, ettei sen sisältö lukiessani noussut kovin korkealle, syynä ehkä sairauteni. Elämä on rakentunut ystävien varaan, ja heiltä saa aina tarvitessaan jonkinlaista apua. Ilman ystäviä ei  ihmisellä ole oikeastaan mitään. Leningradista lähtien elämä muuttuu kovin vaikeaksi. 

Suosittelen kirjaa muidenkin luettavaksi. Kieli on Kähkösen kirjoissa aina kaunista ja hiottua, josta pidän ehdottomasti. Turhaan ei Sirpa Kähkönen ole kerännyt monia kirjallisuuspalkintoja, hänen teoksistaan nautin suuresti lukiessani. 

Hienon postauksen on kirjoittanut Kirsinkirjanurkka, jota suosittelen luettavaksenne!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää kesäkuun alkua kaikille lukijoilleni! Puut on pukeutunut vihreään juhlapukuun vihdoinkin...
                                          Terveisin Aili-mummo

2 kommenttia:

  1. Hieno kirja ja tämähän oli Finlandiakirjaehdokkaanakin.
    Pidin kovasti.
    Mukavaa viikkoa Aili ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kaikki mitä sanot, Mai!
      Kähkönen kyllä osaa ;)
      Kiitos, kuin myös sinulle!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥