Google+ Followers

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

"Vanhat naiset"

Aili-mummon alppiruusu kukkii nyt 26.06.2017.

TIEN SELÄLLÄ


Vanhat naiset ne täällä kukkivat, tanssivat
tien selkärankaa pitkin,
tien mutkittelevaa skolioosirankaa ,
naisilla on sukat makkaralla,
hiukset kiharalla,
haaveet hukassa kuin setelit ja muut paperit,
kasvoilla tähtikartta.

He nauravat. Ei heleää
vaan karheaa naurua.
He koristelevat terälehdillään
tiet ja kujat, joita pitkin kulkevat.
Vanhan kaupungin kujat,
vanhan rakkauden tuoksu.
Se säilyy heissä, ei härskiinny,
heidän kasvonsa tulevat iän uurteista esiin,
ja he nauravat,
väkevät, tummat sireeninkukat.


- TITTAMARI MARTTINEN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pyhien perästä on päästy arkeen sujuvasti laskeutuen...

Minusta "vanha nainen" on yleensä mukava ja hauska, eikä hän enää kilpaile, ainakaan toisten naisten kanssa, miehistä. Sillä kilpailu on turhaa ja ehkäpä sopimatontakin. Vanhalla naisella on paljon mielenkiinnon kohteita...

Mielenkiintoa voisi nimittää myös uteliaisuudeksi tai paremminkin tiedonhaluksi. Tässä viimeksi mainitussa ei ole mitään pahaa, mutta liiasta tiedonhalusta ei enää voi kerskua, se on 'sitä itseään', uteliaisuutta. 

Naiset - kuten myös miehetkin - olivat menneinä aikoina kylän tietotoimistoja. Vieras tuli taloon kutsumatta kertoen kylän kuulumiset, joskus mielikuvituksella tarinat höystäen. Värikkäästi. Monella uutistentuojalla oli kiire vaeltaessaan talosta toiseen tai juostessaan ikkunasta ikkunaan, koska jokaista tiellä kulkijaa piti seurata tarkoin, mihin suuntaan tai taloon hän kääntyy.

Entisaikaan vanhat naiset ja mummot, hoitivat pikkulapset ja keittivät usein ruuan työväelle. Jos kykenivät ja olivat vielä voimissaan. Aina ei miniä jaksanut arvostaa anopin aikaansaannoksia. Hyvä olisi miniänkin osata laittaa itsensä anopin asemaan, ja ajatella sitten asiat uudelleen.

Omia jälkeläisiä kohtaan on helpompi olla ymmärtäväinen ja antelias kuin taloon naitujen miniöiden tai vävyjen. Anoppi voi suosia yhtä omista lapsistaan, ja pitää muut "emintimän lapsina". Ikäänkuin heidän äitinsä ei olisikaan heidän oikea vanhempansa.

Nykyään asuu maalla aniharvoin useampia sukupolvia, ja vielä harvemmat heistä viettävät onnellista yhteiseloa toistensa kanssa. Kyllä nainen haluaa hääriä omassa taloudessaan sen ainoana emäntänä, ja tehdä päätökset omassa kauniissa päässään.

Anopinkin pitää osata arvostaa poikansa tai tyttärensä puolisoa. Vaikka he ovatkin vierasta sukua, onneksi. Myös vieraasta ihmisestä voi tulla rakas omainen ja sukulainen.

Tällä viikolla täällä on ollut ukkosia. Eilen väsähdin asiointireissulla Tohmiksella, koska heräsin klo 04.00 aamulla, eikä uni tullut silmiin ennen kello kuutta kun kello soi. Blogipäivityksen lopettaminen jäi siis tähän päivään.

Oikein kaunista ja ihanaista kesäkuun loppua teille, arvostetut lukijani!
                               ♥ Terveisin Aili-mummo ♥






4 kommenttia:

  1. Hauska runo. Minusta ikääntyminen on itsestä kiinni. Tottakai keho alkaa muistuttaa erilaisilla vaivoilla, mutta voi se muistuttaa jo vauvasta asti, kuten omalla cp-vammaisella pojallani.
    Tärkeintä on tietysti se miten mieli pysyy pirteänä ja positiivisena, vaikka kaikki nivelet olisi vaihdettu ja näkee kaiken kahtena tai neljänä. Tunnen tällaisen ikipositiivisen ihanan energisen ihmisen, joka on anoppini. Kaikenlaista kalahtelua tuli kun olin nuori miniä, mutta voin sanoa, että hän on elämäni rakkaimpia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava runo, kiitos Marttiselle - ja sinulle Mai!
      Vaivat eivät todellakaan pääse unohtumaan, vaikka se olisi hyvä, jos ehtisi unohtaa...
      Positiivisuus pelastaa paljosta pahasta mielestä, kun vain sen jaksaa kantaa mukanaan.

      Ihanaa että tunnet anoppisi rakkaaksi ihmiseksi etkä viholliseksi, kuten monet tekevät. Nuoren voi olla joskus vaikea ymmärtää vanhaa, sillä he elävät taustaltaan eri maailmoissa. ♥♥

      Poista
  2. Kiva kirjoitus. Onhan se tosiaankin mukava olla jo vnaha nainen, ei tarvitse joka puolelle hötkyillä. Terveys olisi ihana ja toivottu asia, mutta näitä kremppoja nyt ikäihmisille tulee ja menee.

    Mukavaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että pidit, Unelma..:)
      Toki terveys on arvokkain omaisuutemme, jota emme aina osaa oikein arvostaa.

      Hyvin sanottu, 'tulee ja menee', vaan jos ei menekään?
      Kiitos Unelma, kuin myös sinulle ja taatalle!♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥