Google+ Followers

perjantai 4. elokuuta 2017

Raija Orasen romaani Nimeltään Kekkonen



Olen lukenut läpi ostamani Raija Orasen mammuttiromaanin Nimeltään Kekkonen. Pokkarissa on muhkeat 597 sivua, se on Teoksen kustantamana vuonna 2011, painettu Liettuassa v. 2016 (kolmas painos). ISBN 978-951-851-750-7. Oranen on omistanut kirjan lapsen lapsilleen mainiten jokaisen heistä nimeltään. 

Kirjan johtolause on:

On olemassa vanha suomalainen käsitystapa, että kaikki maailman asiat suunnitellaan Suomea varten ja että Suomi on täten maailman tärkein maa.                                                                                      
                                                                                        KEKKONEN

Romaanin alku starttaa Helsingin rautatieasemalta  1940, kun presidentti Kyösti Kallio on lähtemässä kotiinsa Nivalaan, ja heittää jäähyväisiä seuraajalleen Risto Rytille. On joulukuun 19. päivä AD 1940, ja rautatientori on mustanaan väkeä hyvästelläkseen kovia kokeneen entisen presidentin. Kahdesti halvaantunut presidentti Kallio tulee ulos mustasta virka-autostaan, ja hänet vastaanottaa marsalkka Mannerheim Porilaisten marssin kaikuessa. Talvisota oli päättynyt, mutta rauhan kestävyyteen ei kukaan uskonut.

Suomi oli valinnut ruton ja koleran väliltä, kun se oli valinnut Hitlerin toverikseen Stalinin hirmuhallintoa vastaan. Muutoin ei Stalinin ja Hitlerin kanssa voinut yksin pieni maa pärjätä vähäisillä voimavaroilla.

Pitkä ja komea mies nimeltä Kekkonen otti vastaan presidentti Kyösti Kallion maallisen tomumajan, kun hänen henkensä muuttaa ylös tuonilmaisiin ja ennen junan lähtöä kohti kotia, Nivalaa, tuona iltapäivänä Helsingin asemalla. Yleisö katsoo mykistyneenä näkyä. 

Näistä ajoista kajahtaa romaanin lähtölaukaus. Urho Kekkonen on vienyt perheensä sotaa pakoon maatilalleen Oulujärven rannalle, mutta hän jäi itse Helsinkiin odottamaan tärkeää hetkeä. Lapin maaherralla Kauko Hillilällä oli tiedossaan päivämäärä, jonka hän oli kertonut kavereilleen Känälle (Kekkonen) ja Kutturalle (Kustaa Vilkuna). Ulkoministeriössä Aaro Pakkaslahti oli kasannut joukon ihmisiä kuuntelemaan myöhäisuutisia radiosta, kuultiin että Saksa oli lähtenyt hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan Itämereltä Mustallemerelle asti ulottuvalla rintamalla, ja että Suomi taisteli sen rinnalla. 

Saadulle uutiselle hurrattiin ja nostettiin paljon maljoja. Kekkonen oli vastustanut saadun talvisodan rauhan ehtojen hintaa. Kunnia ja Karjala täytyi saada takaisin!

Kukaan ei uskonut, että sota kestäisi kauan, mutta se kestikin kokonaista viisi vuotta. Ja sen sanktiot olivat raskaat.

Romaanissa käydään läpi Urho Kaleva Kekkosen (1900-86) elämän ja uran eri vaiheet sodistamme alkaen. Silloin hän oli vielä eri mies, kuin se UKK, johon me opimme luottamaan. Olen sotien aikana syntynyt, mutta jo nuoresta lähtien seurasin lehtiä ja radion uutisia, joista kuulin aina tärkeimmät ja ajankohtaisimmat tietoiskut. Suurta osaa mistä romaanissa kerrotaan, en tietenkään voinut tietää enkä muistaa. Isäni seurasi myös tarkkaan politiikan ja valtiolliset tapahtumat. 

Kirjailija Raija Oranen vyöryttää lukijan silmien eteen Urho Kekkosen elämän vaiheet vuodesta 1940 lähtien aina Nikita Hrutsevin kaudelle asti. 1960-luvun alkuun. Joitakin juttuja on myös 1970-luvun Etyk-kokouksesta, joka pidettiin Finlandia-talolla Helsingissä 1975.

Romaania lukee yhtä jännittyneenä kuin parasta dekkaria, joskaan ruumiita ei liity tapahtumiin. Mutta se, miten kovasti Kekkosta inhottiin, on ihan ällistyttävä ihme, että hänet valittiin kuitenkin Suomen presidentiksi ja monta kautta sen jälkeen. 1970-luvun puolessa välissä alettiin jo monissa puolueissamme ymmärtää, miten tärkeä henkilö on Urho Kekkonen. Mutta viimeinen vaalikausi vuodesta 1978-82 keskeytyi Kekkosen sairauden takia ja hän joutui eroamaan ennen vaalikautensa loppua (1984). Tälle vaalikaudelle Kekkosta pyysi ehdokkaaksi SDP:n Kalevi Sorsa, jota esimerkkiä sitten seurasivat muut puolueet.

Kekkosen pitkään kestäneeseen presidenttikauteen etenkin sen loppuvaiheisiin on liitetty politiikan tutkijoiden piirissä ns. 'suomettuminen'. Mutta kun on lukenut tuon romaanin, on helppo uskoa, että Suomella ja sen perämiehellä on ollut pitkä ja kivinen tie, mutta kaitselmuksen avulla olemme säästyneet pahemmista kokemuksista. Uskokaamme ja toivokaamme että pieni Suomi asukkaineen säilyy Korkeimman suojeluksen alla tästäkin eteenpäin.

Suomen pahimmat viholliset olivat oman maan kansalaisia, mutta UKK eli tämän romaanin sankari, hän ei ollut. Vaikka monesti olemme saaneet postuumisti jälkikäteen lukea siitä, että 'Suomen kavaltaja' olisi ollut juuri hän. 

Suosittelen tätä historian kertauskurssia teille, ystävät!

Kiitos Raija Oranen tästä teoksesta! Olen kanssasi samaa mieltä: Urho Kaleva Kekkonen on isänmaamme sankari. Voimme olla hänestä kiitollisia!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan ystävilleni aurinkoista viikonloppua!
                 ♥ Terveisin Aili-mummo ♥






6 kommenttia:

  1. Kiitos Aili.
    Mukavaa viikonloppua sinne teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sylvi!
      Kiitos, kuin myös♥♥♥

      Poista
  2. Kiitos Aili Mukavaa viikonloppua. Kirja on varmasti hyvä mielenkiitoinen!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle Irma: todellakin..:)

      ♥♥

      Poista
  3. Mukavaa viikonloppua ja kiitos hienosta kirjabloggauksesta. Tekisi mieli lukea kirja, sillä Oranen on hyvä kirjailija ja luin viimeksi hänen kirjoittamansa elämäkerran Aino Acktesta. Kekkonen oli suurmies ja hoiti hyvin suhteet naapurimaan kanssa. Sitä samaa taitoa tarvitaan tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Raija O. on hieno kirjailija, minustakin:)
      Romaani on hyvä kirja historian kertaukseen. Acktesta kertovaa kirjaa en ole vielä lukenut.

      Jo toki, suhteet itään on äärimmäisen tärkeä juttu, sitä ei voi ottaa kevyesti.♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥