Google+ Followers

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen


Ostin keväällä SSKK:sta Virpi Hämeen-Anttilan psykologisen romaanin Tapetinvärinen. Siinä on yhteensä 318 sivua, ja sen on kustantanut Otava; Keuruu 2012. ISBN 978-951-1-26448-4.

Virpi Hämeen-Anttila on minun kirjailijasuosikkejani. Olen tehnyt hänen kirjoistaan useita postauksia, kuten kirjasta Suden vuosi; Muistan sinut Amanda  sekä Toisen taivaan alla.

Aika kipeä lapsuus on tällä lahjakkaalla kirjailijalla takana päin, josta hän on sitten myöhemmin aikuisena kaivanut tämän romaanin ainekset. Harvalla kuitenkin käynee niin, että välillä lapsuudessa ikään kuin muistikuvat sekaantuvat ja katkeavat. Tilalle tulee mielen mentävä musta aukko, joka uhkaa nielaista kaiken. Keitä olivat nuo lapsuuden parhaat ja pahimmat ystävät, missä he ovat nyt. Anna oli päättänyt selvittää sen. Myös Annan päiväkirjat olivat kadonnet, koska hän ei niistä löydä ainoatakaan. Mikä on niiden salaisuus? Ja kuka kirjoittaa Annan elämästä ja hänen salaisista asioistaan romaaneja ja muita kirjallisia tuotoksia? Anna Hopea on yksi näistä arvoituksellisista henkilöistä, joista romaanimme päähenkilö haluaa tuntea ja tavata. Toinen, vähitään yhtä tärkea on Mimi, jonka kanssa päähenkilö oli ollut koulussa lähes erottamaton. Anna Hopea leikki kirjailijaa, ja Mimi oli melkein yhtä paha kuin Anna. "Mimi oli vienyt minulta ne vuodet, jotka uskoin kadottaneeni, piti niitä hallussaan ja teki niistä ties mitä."

Ja olihan niitä muitakin, kuten Kristiina. Hän hankki tietoja ystävistä nimeltään Anna Hopea ja Mimi. Selvisi että Anna H. oli vähän tunnettu kirjailija, jonka Kristiina oli tavannut erään keskisuuren kustantajan syysjuhlissa. Anna H. oli kääntänyt balkanilaisia runoja antologiaan. Oli myös selvinnyt, että Hopea oli Annan miehen sukunimi. Mimi tunki itsensä ihan väkisin samalle tontille hänen kanssaan, päätteli romaanimme nainen.

---. Millään haulla ei löytynyt Anna Hopean yhteystietoja. Hänellä ei näyttänyt olevan vakituista työpaikkaa. Kustantaja, joka oli julkaissut antologiassaan hänen käännösrunojaan, kertoi nettisivuillaan vain että Anna Hopea on oululainen kääntäjä ja kirjoittaja. Soitto kustantajalle ei auttanut. Anna Hopea oli asioinut heidän kanssaan antologian toimittajan välityksellä. Tältä kannattaisi ehkä kysyä tietoja.
     Eniron kautta selvisi Ilpo Hopean katuosoite ja puhelinnumero ja Geologian tutkimuskeskus antoi sähköpostiosoitteen. Annaa ei ollut Eniron eikä Fonectan luetteloissa.
---.Miksei Anna Hopea halunnut tulla löydetyksi ja tavoitetuksi, vaikka oli olevinaan kirjailija, mukamas vielä tunnettu kirjailija, jos Kristiinan huomiokykyyn oli uskomista? Miksi hän väisteli katseita ja piilotteli miehensä selän takana? Mietin mahdollisia vastauksia ja päädyin lopulta epäilemään jopa sitä, että Anna Hopea oli todellinen ihminen. Ehkä hän oli pelkkä nukke, jota Mimi liikutteli jostain kulissien varjoista. Ehkä hänen hahmonsa oli varattu vain joihinkin rajattuihin tarkoituksiin ja Mimillä oli eri nimi ja persoona muuta elämää varten. Sitten totesin, että tarvitsen lasin punaviiniä. Onneksi meillä oli kaapissa eilen avattu pullo.
     Viinilasin rohkaisemana asetuin tutkimaan sitä, mikä oli toistaiseksi päätodisteeni Anna Hopean olemassa olosta, eli Kristiinan esiin kaivamaa Sara-lehden artikkelia kolmen vuoden takaa.

Keneltä oli varastettu päiväkirjat? Monien tutkimusten ja selvittelyjen perästä sekin asia selvisi...

Tässä Tapetivärinen romaanissaan Virpi H-A on kertonut omaa historiaansa. Hänellä oli ollut isänsä vuosi dissosiatiivinen identiteettihäiriö (suom. sivupersoona- tai monipersoonahäiriö). Minua on aina kiehtonut psykologiset arvoitukset ja niiden ratkaiseminen. Eniten ihmettelin sitä, miten jollain on suoranaisia 'mustia aukkoja' muistissaan.

Kaikkea en voi enkä haluakaan selostaa. Minua viehättää juuri tämän tyyppinen kirjallisuus, ellei historiallisia romaaneja oteta lukuun. Murhat saavat minut näkemään painajaisia, ja siksi yritän välttää niitä kaikin keinoin. 

Toivon että viihdytte Virpi H-A:an kanssa, ja etsitte kirjaan sivuilta mieltänne kiinnittäviä, jänniä arvoituksia. Huonompaankin voitte aikanne tuhlata kuin Virpi Hämeen-Anttilan romaneihin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan sinulle / teille hyvää alkanutta syyskuun viikkoa!
                               ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

2 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa. En tunne tuota kirjaa ollenkaan, vaikka olen lukenut muita tämän kirjailijan teoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa minustakin..☺
      Ei mitään perinteisiä dekkareita, pidän Virpin kirjoista! Hyvää viikonloppua sinulle, Anna!♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥