Google+ Followers

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni kukka ikkunalta

Omenat maassa ja...


TULEN TYHJÄLLE  PIHALLE


Tulen tyhjälle pihalle, 
sinä naurat nurmikossa;
annan ovelle kättä,
sinä heinissä heliset;
seison yksin lattialla,
sinut sylistä löydän.

Nosta lähteestä vettä,
kahdet kasvot läikähtävät.

Äsken lähdit, jo palasit;
tulit takaisin minussa.

Päivät, elämän helmet,
yö menee lankana lävitse.

Seulon vuosien vesiä.
Käsiin jää jaettu elämä,
pitkä tie, suuret mutkat,
päivien pikkuiset tuvat,
pienet ikkunat tuvissa,
pienet kukat ikkunoissa.

Kun ovat päivämme luetut,
työ tehty, pelipelattu,
pikkuiset tuvat lukossa,
laudat tuvan ikkunoissa,
helmet nauhoiksi nidottu,
nauhat pantu kannen alle,

jää meidän yhteinen ilomme,
työn ilo, ilon ilo,
surun ja sateiden ilo,
suon ilo, siipien havina,
lintujen ikuinen lento.

Se meiltä jää, sen jätämme,
pienen kukan ikkunalta.



Omenat puussa!


Valitsin äsken kuvia tähän postaukseen, jotka ovat äskettäin otettuja. Aukaisin Runon Maa-teoksen, josta aukeni kirja Matti Rossin (alias Olavi Kokko, 1934-2017) runon kohdalta. Kuin olisi kohtalon sormi, joka sen teki, niin nappiin se osui.

Aikaisemmin en muista montakaan Rossin runoa julkaisseeni tässä blogissani. Paitsi runoja Rossi kirjoitti myös dekkareita alkuperäisellä nimellään, Olavi Kokko. Hän käänsi myös kirjoja useista eri kielistä. Tunnettuja ovat mm. Rossin Shakespierre käännökset. Rossi oli kuuluisa myös laulusanoituksistaan ja jyrkästä vasemmistolaisuudestaan. Hän oli kuulunut kommunistiseen taistolaissiipeen 1970-luvulla. 

Joskus Matti Rossista on puhuttu ja kirjoitettu paljonkin, varsinkin mainitsemallani 1970-luvulla. Silloin oli kommunismi kovassa huudossa, ja luultiin että se pelastaisi maailman ja sen ongelmat. 

Lepopaikka, Rauhanmaa...


Kävin 1975 kesällä ensimmäisen matkani Neuvostoliitossa ja Leningradissa (Pietarissa), ja tein silloin ja sen jälkeen myös 1980-luvulla havaintoja joistakin asioista. Sitä Neuvostoliittoa, josta lauluista kerrottiin, ei ollut olemassakaan! Revon radiosta tuli joka viikko tunti ohjelmaa, jossa ylistettiin napurivaltiomme ylimaallisen ihanaa elämää. Kaikki oli oikeudenmukaista ja esimerkillistä, mutta minua ja monia suomalaisia ihmetyttivät asiat, jotka koimme ja näimme omilla silmillämme. Mustanpörssin kauppa kukoisti hotellihuoneissa ja kaduilla. Vanhoista vaatteista pääsi helposti eroon, saipa niistä ihmeen paljon rahaakin, samoin sukkahousuista. Maksullisia naisia tuputettiin miesturisteille kilpaa hotelleissa, vaikka olihan niissä kerrosvalvojat. Varkauksia tapahtui kaiken aikaa sekä kadulla että hotelleissa. Hotellihuoneissa salakuunneltiin ihmisten puheita, siksi eivät kaikki uskaltaneet edes puhua ääneen, ei ainakaan maan kansalaiset. Ja parvekkeen ovet 
lukittuani ulos lähtiessäni, tultuani huomasin, että joku (siivooja?) oli käynyt avaamassa ne, jotta varas olisi helposti päässyt sisälle. Onneksi minulta ei oltu varastettu tavaroita.

Viime viikolla aidan yli nähtynä.


Se oli sitä aikaa, nyt on kaksituhatlukua. Ajat ja valtiot ja niiden nimet muuttuvat, joko huonompaan tai parempaan suuntaan. Ja kuka meistä tietää, mikä on se    
'oikea suunta' vai onko sellaista ensinkään? 

Näin kauaksi olen tullut Matti Rossista. Tunnustan että hän on ollut huomattava kirjailija, runoilija ja Shakespieren kääntäjä. Todella kaikkien palkintojensa arvoinen, puolueesta huolimatta. 

Jokaisella vuosikymmenellä ja -sadalla on omat murheensa. Jälkikäteen arvioituina ne ovat mielenkiintoisia. Meitä tulevat arvioimaan meitä nuoremmat sukupolvet omilla kriteereillään. Toivottavasti he eivät ole meille liian ankaria, vaikka totuuden ehkä kertovatkin...

Toivotan lukijoilleni hyvää lokakuun loppuviikkoa!
                        Terveisin Aili-mummo 

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta Aili-mummo. Suorastaan häkellyin kun aloitin lukea runoa ja tunnistin heti; Matti Rossia! Pidin kovasti Matti Rossista tuolloin 70-luvulla ja vieläkin palaan silloin tällöin hänen runoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit Anneli..☺
      Hieno runoilja tämä Matti Rossi.
      Minä en ole paljoa häntä lukenut, mitä nyt joskus kirjaston kirjoista. ♥♥

      Poista
  2. Upean tunteita herättävä runo <3 Runous on ihana taiteen laji.
    Mukavaa loppuviikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella on..;)
      Tykkään kovasti runoista!
      Kiitos, samoin sinulle Maatiaiskananen♥♥

      Poista
  3. Hieno ura Rossilla. Hautausmaat voivat olla kauniita. Tuo kiviaita on tunnelmallinen.
    Mukavaa loppuviikkoa Aili <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, ura kelpaa esimerkiksi meille muille!
      Kiitos Mai, kuin myös sinulle♥♥

      Poista
  4. Oli se 70-luku melkoisen Neuvostoliitto-myönteistä aikaa. En ole ikinä käynyt tuolla suuressa itänaapurissa. Isä kävi joskus valtuuskuntien kanssa Leningradissa ja Shotsissa ja meidän maatilalla kävi neuvostoliittolaisia vieraita 70-luvun alussa. Vieläkin siitä on lehtijuttu tallella.

    Onnellista viikonvaihdetta myös Sinulle, Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika erikoista aikaa silloin elettiin.
      Olen käynyt kymmeniä kertoja turistimatkoilla eri maissa N-liitossa, mm nykyisessä Georgiassa ja Sotsissa, Tallinnassa, Saarenmaalla, Pietarissa ainakin 5-6 kertaa, Novgorodissa kaksi kertaa jne.
      Meiltä lähti pari sonnia jalostamaan suuren maan karjaa, ja joku asiantuntija kävi sonnit tarkastamassa. Lääkäri teki mahdottoman määrän erilaisia terveyskokeita tuberkuloosia myöten. Eläinlääkärin piti tilata uusi leimasin, kun ostomaassa ei osattu lukea suorakaiteen muotoista leimaa, piti olla pyöreä leima. Oli siinä hässäkkää. Näistä ei tullut lehtijuttua...

      Kiitos Piipe, hienot muistot sinulla. Hyvää viikonloppua sinulle♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥