perjantai 1. helmikuuta 2019

Aili-mummon muistolle



Aikasi kului loppuun,
et saanut uutta huomista.
Päivien määrä tuli täyteen
ja silmien ummistuessa
edessä tabula rasa.
Raja,
jonka taakse jäi
tuska ja kipu
ja kaipauksen kyyneleet.
Synnyit kirkkaaksi tähdeksi
yötaivaalle.
  Aino Riihiaho, Kutsun muistot luokseni -kirjasta  

Aili-mummon blogi päättyy tähän silmien ummistuttua viimeisen kerran.
Kaipaamaan jäivät Mauri, Petri ja Silja
sekä lapsenlapset 

13 kommenttia:

  1. Ja niin loppui tämän maailman päivät. Hyvää matkaa, Aili. Osanottoni teille omaisille.

    VastaaPoista
  2. Osanotto omaisille, Ailille siunattua taivasmatkaa!

    VastaaPoista
  3. 1.Kor.13:4-8. OSANOTTONI....kaikella on aikansa !

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni Aili-mummon läheisille.
    En koskaan tavannut Aili-mummoa, mutta vuosien aikana tutustuin hänen bloginsa kautta hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa.

    Blogimaailmassa ihmisistä saattaa tulla hyvinkin tuttuja toisilleen ja Aili-mummon aina niin kannustavat ja kauniit kommentit auttoivat rämpimään sanojen viidakossa. Aili-mummolla oli kyky nähdä sanojen taakse, lukea rivien väliseen tyhjyyteen piilotetut sanat.

    Hän kirjoitti suvustaan ja asuinalueensa paikallishistoriasta tarkkoja ja lempeydellä ryyditettyjä tarinoita. Hän kirjoitti paljon myös kirjallisuudesta ja erityisesti runot olivat lähellä hänen sydäntään. Välillä, kun paikallisten silmissä päättäjät tekivät älyttömiä suunnitelmia ja hölmöjä päätöksiä, hänen sanansa kipinöivät ja räiskyivät. Kirjoitukset olivat aina tarkasti huomioivan ihmisen punnittuja sanoja.

    Ihminen on kokonaisuus ja me, hänen bloginsa lukijat, opimme tuntemaan Aili-mummon sanojen ja tarinoiden kautta, hänen läheisensä tunsivat myös sen Aili-mummon, jota ei ollut tarpeen paljastaa blogimaailmalle.

    Blogimaailma menetti kulttuuri-ihmisen, tarinankertojan, runoilija ja ennen kaikkea sanojen rakastajan, hänen läheisensä menettivät paljon enemmän. Aili-mummo on poissa, mutta ei unohdettu...

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥